Teksti Mari Päätalo

KUVAT KKI-ohjelma / Studio Valoisa Nauris

Kangasalla toteutettiin Kokeilupyora.fi-hanke, jossa seitsemän kangasalalaista henkilöä tai perhettä sai kokeilla sähköavusteista pyörää arkimatkoilla vajaan kuukauden ajan. Toinen pyöristä oli tavallinen sähköavusteinen pyörä ja toinen tavarankuljetuskaukalolla varustettu tavarapyörä. Kokeilijat olivat eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa teini-ikäisestä isoäitiin.

Pyöräilyn esteinä mainitaan usein työmatkojen pituus tai se, että työpaikoilla ei ole mahdollisuutta käydä suihkussa tai suihkussa käynti työpaikalla tuntuu epämiellyttävältä tai vaivalloiselta.

Auto katsotaan välttämättömäksi myös kaupassakäynnin ja tavaran kuljetusten vuoksi. Kuvaavaa on, että perheen toista autoa kuvataankin usein ”kauppakassiksi”. Autoa tarvitaan, jotta lapsia voidaan päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin.

Kokemuksia ja näkyvyyttä

sähköpyörille Kangasalla

Kangasala on osa Tampereen seutua ja Kangasalta käydäänkin töissä paljon Tampereella ja ympäri koko Pirkanmaata. Kangasalan asukkaiden työmatkojen keskipituus on noin 16 kilometriä, joten monille työmatkojen pyöräily ei ole mahdollista.

Monissa talouksissa onkin useampi auto. Koska auto on helposti saatavilla, tehdään myös lyhyet matkat autolla: kangasalalaisten tekemistä alle 2,5 kilometrin matkoista 45 prosenttia tehdään autolla. Kokeilupyora.fi hankkeessa haluttiin myös pohtia, voisiko perheen arkea järjestää siten, että perhe selviäisi yhdellä autolla.

Hankkeen tavoitteena oli saada tietoa siitä, minkälaisiin käyttötilanteisiin ihmiset uskovat sähköpyörästä tai tavarapyörästä olevan erityistä hyötyä. Tähän kysymykseen vastasi 57 kangasalalaista kokeilujaksoon hakeutuessaan. Kokeiluilla oli tarkoitus testata, toimivatko sähkö- tai tavarapyörät arjessa niin hyvin kuin oli toiveena.

Kokeilupyora.fi-hankkeen tavoitteena oli lisätä tietoisuutta sähkö- ja tavarapyöristä. Kaikki kokeilijat kertoivat, että pyörät herättivät kiinnostusta ja uteliaisuutta.

Sähköpyörällä

monessa tilanteessa

Tavallista sähköpyörää kokeili yhteensä neljä henkilöä: liiketoimintajohtaja Ilkka Rahkonen, koululainen Vilja Turkka, isoäiti ja eläkeläinen Helvi Mattila ja vuorotyötä tekevä Laura-Marja Vilppo. Yhteistä kaikille sähköpyörän kokeilijoille oli se, että he toivoivat sähköpyörästä ratkaisua arkimatkoille, jotka ovat sen verran pitkiä, että tavallisella pyörällä pyöräily on turhan vaivalloista.

– Sähköpyörällä voi polkea pikkutakki päällä eikä tarvitse liittyä Mamil (middle aged man in lycra) ilmiöön. Mukavaa oli myös se, että illallisen kanssa pystyi nauttimaan viiniä, kun ei tarvinnut ajaa autolla takaisin, hymyilee Rahkonen.

Vilja Turkka ajoi sähköpyörällä paljon tallimatkoja.

– Tavallisella pyörällä polkeminen tallilta kotiin on raskasta, kun on hoitanut hevosia yömyöhään. Sähköpyörä korvaa oikeastaan mopon ja se on paljon edullisempi, eikä siihen tarvitse korttiakaan, Turkka kertoo.

Kokeilujaksoon oli tyytyväinen myös 15-vuotiaan Viljan äiti, koska häneltä säästyi monta edestakaista automatkaa tallille.

Eräjärven markkinoille ja vuorotyöhön

Helvi Mattila toivoi sähköpyöräkokeilusta liikuntakärpäsen reipasta puraisua ja apuvälinettä 15 kilometrin päässä olevaan ruokakauppaan.

– Voisi treenata vastaisen varallekin, ettei tarvitsisi käyttää sitä täälläpäin lentäväksi muodostunutta lausetta, että toivottavasti kuolee ennen kuin kortti lähtee, perusteli kokeilunhaluaan moninkertainen isoäiti.

Mattila ajoi sähköpyörällä kauppamatkoja ja tulipa sähköpyörällä käytyä Eräjärven markkinoillakin.

– Sähköpyörä herätti markkinoilla paljon huomiota. Mieskin totesi, että uusi autokaan ei saisi niin paljon ihailua kuin sähköpyörä, Mattila nauraa.

– Joka kevät mietin, että alkaisin kulkea pyöräillä töihin, mutta joka syksy totean, että pyöräilyt ovat jääneet aika vähiin viitseliäisyyden ja ajankäytön vuoksi, totesi Laura-Marja Vilppo hakemuksessaan kokeilujaksoon.

– Työmatkani on 15 kilometriä, ja se on juuri sen verran pitkä matka, että keskikuntoisen, jonkin verran ylipainoisen ihmisen pyöräily ylämäkeen on paljon hitaampaa kuin autolla ajaminen.

Vilppo tekee vuorotyötä ja sähköpyörä on sopinut arkeen hyvin, vaikka välillä aamu-unet ovat voittaneet ja työmatka on tullut tehtyä autolla.

– Olen ajanut kokeilupyörällä paljon enemmän kuin alun perin ajattelin. Aika nopeasti siitä tuli oletusarvoinen kulkupeli ja kokeilujakson aikana auton käytölle on ollut aina jokin erityinen syy kuten tavaramäärä tai etäisyys. Tuntuu, kuin kunto olisi koejakson aikana parantunut, Vilppo pohtii.

Yleistyykö ikuinen

myötätuuli?

Tavarapyörää kokeili arjessaan kolme perhettä, joista yksi oli Elsa ja Mikko Hagelberg. Lapset Helga ja Hilda nauttivat tavarapyörän kyydistä ja nuorempi otti kyydissä myös useat päiväunet.

– Pyörän kyytiin mahtuvat sekä lapset että monen päivän ruokaostokset. Olemme päässeet pyöräilemään sekä kauppamatkoja että kyläilyreissuja. Tavarapyörä mahdollistaa meidän perheelle pyöräilyn matkoilla, joita muuten tekisimme autolla.

Mikko Hagelberg tekee reissutyötä ja on usein viikon arkipäivät poissa. Tavarapyörä mahdollisti Elsa Hagelbergille ulkoilun ja pyöräilyn kahden lapsen kanssa.

Sähköavusteisen pyörän maksiminopeus on 25 km/h ja avusteisuus kytkeytyy pois, kun tuo nopeus saavutetaan. Sähköavusteisuus siis nostaa pyöräilyn keskinopeutta, mutta ei huippunopeutta. Lisäapu on tarpeen ylämäissä tai silloin, kun kyydissä on lapsia tai muuta kuormaa. Sähköavusteisuutta onkin onnistuneesti kuvattu ikuiseksi myötätuuleksi.

Kokeilijat perustelivatkin hakemuksissaan, että kokeileminen kiinnosti, koska sähköpyörät ovat tavalliseen pyörään verrattuna kalliita eikä ollut varmuutta, tulisiko pyörää oikeasti käytettyä. Osa kokeilijoista on jo hankkinut omaan pyöräänsä sähköistyksen ja osa pohtii sähköpyörään hankintaa.

Hanke on osa valtakunnallista kävelyn ja pyöräilyn t&k ohjelmaa ja sitä rahoittavat Kunnossa kaiken ikää -hanke, Kangasalan kunta ja liikennevirasto.

Kirjoittaja työskentelee Valpastin Oy:n toimitusjohtajana.