Teksti ja kuvat Esa Tuominen

Vielä muutama vuosi sitten Pietarin keskusta oli lähes kliinisesti puhdas polkupyöräilijöistä. Nykyään heitä näkee jopa kaupungin valtaväylällä, Nevski prospektilla, puikkelehtimassa vilkkaan liikenteen seassa.

– Polkupyöräilystä on tullut meillä muoti-ilmiö. Erityisesti 25–35 vuotiaat ovat alkaneet liikkua pyörällä. Valitettavasti kaupunkimme liikenne on kaikkea muuta kuin tehty pyöräilijöitä varten, kertoo Darja Tabatshnikova, jonka liikenteestä vastaava varakuvernööri hiljattain nimitti ”polkupyöräasiain neuvonantajakseen”.

– Pyöräily kaupungin keskustassa on tällä hetkellä jopa hengenvaarallista, itsekin Pietarin katuja pyöräilevä Tabatshnikova arvioi.

Ei pyöräteitä

Neuvostoaikoina polkupyöräily yhdistettiin Venäjällä maaseutuun ja alempien yhteiskuntaluokkien liikkumiseen. Länsi-Euroopan suurkaupungeista tuttua pyöräilykulttuuria ei ole Pietariin päässyt syntymään myöskään neuvostojärjestelmän romahduksen jälkeen.

– Edellinen kuvernöörimme Valentina Matvienko kävi muutama vuosi sitten Hollannissa ja päätti matkansa jälkeen ryhtyä edistämään pyöräilyä. Esikaupunkialueille tehtiin 30 kilometriä pyöräteitä, pääasiassa maalaamalla merkinnät jalkakäytävälle, mutta siihen se jäi.

Tämäkin oli tosin edistystä, koska Matvienkon edeltäjä Vladimir Jakovlev päätti jossain vaiheessa jopa kieltää pyöräilyn Pietarin keskustassa.

Pietarin polkupyöräilijät liikkuvat paitsi autojen seassa katuvilinässä myös jalkakäytävillä. Vähältä piti tilanteita sattuu tämän tästä, samoin onnettomuuksia.

– Liikennepoliisimme ei oikein tiedä, miten pyöräilijöihin pitäisi suhtautua. Kaiken huippua edusti muuan liikennepoliisi, joka pysäytti erään pyöräilijän kysyäkseen tältä pyöräilykorttia! Sellainen oli joskus neuvostoaikoina olemassa, siis eräänlainen ajokortin vastine pyöräilijöille. Kukaan ei ole kuitenkaan sellaisesta kuullut enää kymmeniin vuosiin, Tabatshnikova naurahtaa.

Pietariin tehdään suunnitelmien mukaan vuoteen 2020 mennessä 70 kilometriä lisää pyöräteitä. Tänä vuonna pyöräteitä luvataan valmistuvan kymmenen kilometriä.

– Valitettavasti yleensä on kysymys vain pyörätien maalaamisesta jalkakäytävälle, ei sen kummemmasta rakentamisesta, Tabatshnikova huomauttaa hieman happamana.

Ajatusmaailma muuttuu

Parin viime vuosikymmenen aikana Pietari on autoistunut hurjaa vauhtia. Neuvostoaikojen rauhalliset kadut ovat muuttuneet ruuhkaisiksi väyliksi. Niinpä nykyään ruuhkien ohi pääsee usein pyörällä nopeammin kuin autolla.

– Ajatusmaailma muuttuu hitaasti, mutta se muuttuu. Vielä muutama vuosi sitten kaupungin liikenneasioista vastaava ylin viranomainen tuskin olisi nimittänyt itselleen pyöräilyasioiden neuvonantajaa.

Darja Tabatshnikova kertoo olevansa mukana joka kerta kun varakuvernööri tekee tarkastusmatkan johonkin kaupunginosaan. Siellä hän yrittää supattaa varakuvernöörin korvaan pyöräilyn ilosanomaa parhaansa mukaan.

– Olen ehdottanut varakuvernöörille pyöräilyn edistämisohjelman laatimista. Pääsen kuitenkin valitettavan harvoin keskustelemaan hänen kanssaan, joten vaikutusmahdollisuuteni ovat rajalliset.

Pyöräilyn lisääntymisestä Pietarissa kertovat myös tutkimustulokset: erään mittauksen mukaan Vasilinsaarella pyöräilijöiden määrä liikennevirrassa kasvoi kahdessa vuodessa, 2013–2015, peräti kolminkertaiseksi.

Pietarissa on menneenä kesänä ollut tarjolla kaupunkipyöriä lähinnä metroasemien läheisyydessä. Ne on saanut nettivarauksella ja pientä maksua vastaan käyttöönsä. Kaupunkilaiset ja turistit ovat käyttäneet ahkerasti vuokrausmahdollisuutta hyväkseen.