Teksti Matti Hirvonen

Pyöräilyn edistämiseksi tapahtuu Euroopassa todella paljon, mutta kaksi ilmiötä nousee ylitse muiden: pikapyörätiet ja sähköavusteinen pyöräily. Tämä näkyi myös Velo-cityn ohjelmatarjonnassa. Molemmille aiheille oli omistettu useampia luentoja ja työpajoja, innostuneista käytäväkeskusteluista puhumattakaan.

Miten saada vannoutuneet autoilijat hyppäämään ratin takaa pyörän satulaan? Tähän kysymykseen ovat pyöräilyn, viisaan liikkumisen, liikunnan ja kansanterveyden edistäjät etsineet vastausta kuumeisesti jo pitkään. Nyt näyttää siltä, että menestysresepti on löytynyt.

Samaan aikaan sähköavusteisten pyörien voittokulun kanssa ovat useat Euroopan maat alkaneet tosissaan investoida ”pyöräilyn pikateihin” eli laadultaan huipputasoisiin, pidempiin ja sujuviin pyöräväyliin, jotka yhdistävät asuinalueita kaupunkeihin ja tärkeimpiin työpaikkakeskittymiin.

Erityisen tehokkaasti pikateiden ja sähkön yhdistelmä vietteleekin työmatkansa autolla kulkemaan tottuneita. Hollannissa tehdyn selvityksen mukaan keskimääräinen sähköavusteisella pyörällä poljetun työmatkan pituus on ex-autoilijoilla 14 kilometriä, kun se tavallisella polkupyörällä on vain neljä kilometriä ja kaikilla sähköpyöräilijöillä kymmenen kilometriä. Näyttää siis siltä, että ex-autoilijat ovat kaikkein innokkaimpia sähköpyöräilijöitä.

Pelko pois

Sähköavusteisten pyörien suurin potentiaali nähdään työmatkapyöräilyn lisääjänä ja lyhyiden automatkojen vähentäjänä. Myös pelko liikunnan vähentymisestä on osoittautunut turhaksi. Sähköavusteisten pyörien vaikutus liikunnan edistämisen kannalta on jopa parempi kuin tavallisen pyöräilyn. Sähköavusteisia käytetään useammin ja niillä ajetaan pidempiä matkoja kuin tavallisella polkupyörällä. Lisäksi niiden avulla saadaan houkuteltua satulaan henkilöitä, jotka aikaisemmin eivät ole pyöräilleet ollenkaan.

Jotkut pelkäävät onnettomuuksien lisääntymistä sähköavusteisten pyörien yleistymisen seurauksena. Itävallassa on tutkittu, että sähköavusteisten pyörien yleistyminen voi hieman lisätä pienempien onnettomuuksien määrää, mutta tätä voi ehkäistä tehokkaasti ohjeistuksella, koulutuksella, laadukkaalla infrastruktuurilla ja sen hoitamisella - samoilla keinoilla kuin pyöräilyn turvallisuutta yleensäkin tehokkaimmin edistetään.

Ajonopeudet eivät mittausten mukaan ole sähköavusteisilla pyörillä merkittävästi suuremmat kuin tavallisella polkupyörällä. Esimerkiksi maantiepyörillä keskinopeudet ovat huomattavasti kovemmat. Turvallisuuteen liittyy sekin, että osa sähköpyöräilijöistä on kokenut olonsa sekaliikenteessä varmemmaksi.

Esteet mataliksi

Sähköavusteisten pyörien käytön edistämisen ja pyöräilyn pikateiden rakentamisen on havaittu yhdessä olevan tehokas tapa ylittää monia pyöräilyssä koettuja esteitä. Näitä ovat muun muassa huono kunto, liian pitkät matkat, mäet, korkeuserot, vastatuuli, väsymys ja hikisenä töihin saapuminen. Täydellinen pari, kuvaavat monet asiantuntijat tätä yhdistelmää.

Sähköavusteisten polkupyörien myynti Euroopassa on kasvanut voimakkaasti ja niitä myydään EU-alueella jo yli miljoona vuodessa. Alankomaissa oli 2014 liikenteessä yli miljoona sähköpyörää, sähköautoja sen sijaan vain 1 252. Belgiassa joka neljäs myyty pyörä on jo sähköavusteinen.

Hitaat hyötyvät

Terveysvaikutusten kannalta on merkittävää, että pidemmän matkan lisäksi sähköavusteista polkupyörää myös käytetään ahkerammin kuin tavallista. Kaikki tähän mennessä tehdyt tutkimukset osoittavatkin, että liikunnan terveyshyödyt sähköavusteisilla nousevat yhtä korkeiksi tai jopa korkeammiksi kuin tavallisessa pyöräilyssä.

Myös mielikuva pikateistä hurjaa vauhtia polkevien nuorehkojen miesten temmellyskenttänä on osoittautunut vääräksi. Eniten sujuva ja hyvä pyöräilyväylä hyödyttää hitaita pyöräilijöitä, koska pakollisten pysähdysten ja kiihdytysten määrä on minimoitu. Huonokuntoiselle tai verkkaisesti liikkuvalle pyöräilijälle hyöty laatuväylästä on suurempi kuin huippu-urheilijan fysiikalla ja kevyellä maantiepyörällä varustetulle kiitäjälle.

Hollantilaiset taas edellä

Kuten monesti liikenneinnovaatioiden ja erityisesti pyöräilyn kohdalla, hollantilaiset ovat ennättäneet ensin. 2009 Hollannin yhdyskunta- ja ympäristöministeriö julkisti ohjelman pyöräilyn supervaltateiden rakentamiseksi. Tarkoitus on tarjota mahdollisuus mukavaan, nopeaan ja turvalliseen työmatkapyöräilyyn.

Ohjelma sisälsi rahallista tukea 18 yhteyden rakentamiseen sekä menetelmän kehittämisen niiden toteuttamiseksi. Päätavoite oli vähentää päätieverkon ruuhkaisuutta kaupunkien ympäristöissä ja rohkaista autoilijoita siirtymään autoistaan pyöräilemään.

Yhtä aikaisin oltiin liikkeellä myös Tanskassa. Kööpenhaminan seudun superpyöräteiden (cykelsupersti) suunnittelua ja rakentamista koordinoiva toimisto avattiin vuonna 2009. Rakenteilla ja suunnitteilla on noin 500 kilometriä ja 28 superväylää, jotka yhdistävät yli 20 alueen kuntaa. Lisäksi pikaväyliä suunnitellaan ja rakennetaan ainakin Saksassa, Belgiassa, Isossa-Britanniassa, Ruotsissa ja myös Suomessa.

Kannattava investointi

Arnhemin ja Nijmegenin välille Hollantiin valmistui yksi maailman ensimmäisistä pikapyöräteistä. Kaupunkien välinen etäisyys on 16 kilometriä ja niissä on yhteensä yli 150 000 asukasta. Päistään haaroittuva reitti sisältää 20 kilometriä pyöräteitä ja pyöräkatuja.

Kaupungit saivat kustannuksiin valtiolta avustusta 50 prosenttia. Reitin varrella olevat kaksi pienempää kuntaa saivat tukea peräti 90 prosenttia, koska ne joutuivat rakentamaan pidemmän matkan uutta infrastruktuuria.

Pikapyöräteiden hyöty–kustannus -suhteet ovat olleet alusta saakka hyviä. Alankomaissa oli vuoteen 2014 mennessä rakennettu yhteensä 675 kilometriä pikapyöräteitä. Noin sadan miljoonan euron investoinnit tuottavat laskelmien mukaan 144–358 miljoonan euron hyödyt vuositasolla, riippuen siitä kuinka paljon saadaan lisättyä sähköavusteista pyöräilyä. Korkein hyötysuhde saavutetaan, jos puolet pikaväylillä tapahtuvasta pyöräilystä on sähköavusteista.

Suomessa on päästy suuriin lukuihin ilman sähköavusteisten pyörien vaikutustakin. Helsingin kaupunki laski 2013, että euron investointi pyöräilyn laatuväyliin eli baanoihin tuottaa kahdeksan euron hyödyn.

En ole sokerista

Koska pyöräilyinfrastruktuuri ei ole hollantilaisten mielestä osa autoilijan mielenmaisemaa, superpyöräteiden viestintästrategiaan sisältyi alusta alkaen se, että autoilijat saadaan huomaamaan parannettu pyöräreitti. Autoilijat ja reitin varrella tai lähistöllä olevien työpaikkojen työntekijät kytkettiin mukaan hankkeeseen tavoitteena erityisesti ruuhka-ajan autoilun vähentäminen.

Pyöräreitin valaistus suunniteltiin niin, että se näkyi moottoritielle. Aluksi reitin päissä oli oppaita, jotka jakoivat reitti-informaatiota. Myös kannustavaa ja rohkaisevaa informaatiota jaettiin, esimerkiksi viisi kertaa sateella pyöräilleet saivat ansiomerkin En ole tehty sokerista.

Hankkeen valmistuttua 2014 reitin varrella oleville teollisuuskiinteistöille kohdistettiin kampanja, joka sisältää muun muassa tietoa pyöräilyn fyysisistä ja taloudellisista eduista, sähköavusteisten pyörien markkinointia sekä tukea pyöräilyyn liittyvien verotuksellisten etujen hankkimisessa.

Useat pyöräilyn asiantuntijat pitävät sähköavusteisten pyörien käytön runsasta yleistymistä vääjäämättömänä ja suotuisana tulevaisuuden suuntauksena.

Yksi osoitus tästä on se, että uudet innovaatiot tulevat yhä useammin autoteollisuudesta.

Ei enää pilipalipyörätietä

Suomessa pyöräilyn superväyliä on suunnitteilla ainakin Helsingin, Tampereen, Jyväskylän, Lahden, Joensuun ja Lappeenrannan seuduille. Helsingissä ensimmäinen maistiainen laatuväylistä saatiin vuonna 2012, kun Kiasman kulmalta Ruoholahteen kulkeva 1,3 kilometrin mittainen Baana vihittiin käyttöön. Baana pongahti heti avausvuonna Helsingin toiseksi suosituimmaksi pyöräilyväyläksi ja kaupungin suunnittelema laatuväylästö onkin sittemmin nimetty Baanojen verkoksi.

Jyväskylässä on alettu rakentaa ensimmäistä pikapyörätietä eli 7,7 kilometriä pitkää Kankaan baanaa, joka kokoaa yhteen Laukaan suunnan työ- ja opiskelumatkapyöräilijät.

Tampereen seudulla on ehditty jo toteuttaa uutta laadukasta opastusta tuleville pikaväylille, mutta laatukriteereistä on vielä odotettavissa keskustelua.

Uuden ilmiön nosteessa on ilmennyt, että myös laatutasoltaan riittämättömiä pyöräteitä on alettu kutsua laatuväyliksi. Huonoja yhdistettyjä jalankulun ja pyöräilyn väyliä, joita myös kevyen liikenteen väyliksi kutsutaan, pyöräilyväki ei kaipaa lisää. Tarkempaa standardointia odotellessa halutaan varmistaa, että maan ensimmäisillä pyöräilyn pikaväylillä saavutetaan tarpeellinen laatutaso.

Kirjoittaja työskentelee Pyöräilykuntien verkosto ry:n toiminnanjohtajana ja osallistui Velo-city konferenssiin Nantes´ssa Ranskassa kesäkuun alussa.