Teksti Jan Tvrdy ja Hannu Vinnamo

Kuvat FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

Energiankäytön tehokkuuteen ja uusiutuvien energianlähteiden käytön lisäämiseen liittyvät toimet ovat mukana monissa Euroopan unionin poliittisissa päätöksissä. Fossiilisten polttoaineiden hinnannousu ja rajallisuus sekä ilmastonmuutos ovat lisänneet uusiutuvaan energiaan perustuvia ratkaisuja.

Paimion kaupunki teetti alkuvuodesta 2015 selvityksen alueensa energiankulutuksesta ja energiantuotantopotentiaalista. Tarkoituksena on tukea Paimion aluekehityksen ja energiahuollon kestävää suunnittelua.

Selvityksessä laadittiin aluksi analyysi nykytilanteesta. Siinä määriteltiin alueen energiantuotantoon liittyvät lähtötiedot paikkatietotarkastelun ja kaupungin omien energiatavoitteiden ja käytössä olevien energiantuotantomuotojen kautta. Nykytilanteen analyysissä on tarkasteltu alueellisesti Paimion rakennuskannan sähkö- ja lämmitysenergian kulutusta. Seuraavaksi selvitettiin mahdollisuudet tuottaa alueella tarvittava energia paikalliset energialähteet huomioon ottaen.

Selvityksessä tarkasteltiin energiantuotantolähteiden paikallisia mahdollisuuksia aurinkoenergian, pientuulivoiman, bioenergian ja geoenergian käytössä. Työhön kuului lisäksi hukkaenergialähteiden kirjallisuuskatsaus kaukolämmön, jätteenpolton ja jätevesien energiapotentiaalista.

Vähäjoen alue pilottikohteena

Osana kaavoituksen valmistelua selvitettiin energiantuotannon mahdollisuudet Paimion keskustan tuntumassa sijaitsevalla Vähäjoen suunnittelualueella. Energiaselvitys palvelee Vähäjoen alueen aluesuunnittelua ja ohjaa energiantuotantoa sekä soveltaa uusia kestävää kehitystä tukevia käytäntöjä.

Kaavoituksessa muodostettava lähienergiantuottopotentiaali on mahdollista laskea helposti. Tämä on välttämätöntä, jos kaavoitetaan nettonollaenergiarakentamiseen tarkoitettua aluetta. Energiantuotantotapa ja käytetty energialähde, rakenne- ja talotekniikka sekä liikenne vaikuttavat keskeisesti alueiden energiatehokkuuteen.

Mikäli energiaselvityksen tulokset otetaan huomioon jo alueiden maankäytön suunnitteluvaiheessa, voidaan

vaikuttaa huomattavasti tulevan yhdyskuntarakenteen energiatehokkuuteen sekä syntyviin kasvihuonekaasupäästöihin. Alueiden rakentamisen jälkeen reaaliaikaista energiantuotannon ja kulutuksen mittausta tulee kehittää sekä tarjota paikallista energianeuvontaa.

Uusiutuvaa energiaa tulee käyttää alueella etenkin kaukolämmön muodossa. Kaava-alueella voidaan myös hyödyntää erinomaiset geoenergian mahdollisuudet. Alueelle on mahdollista rakentaa aurinkoenergiavoimalaitos. Lisäksi aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää kiinteistökohtaisilla ratkaisuilla. Kaava-alueen suunnitteluvaiheessa tulee tarkastella pientuulivoimaloiden sijoittamismahdollisuuksia, sillä pientuulivoimala on hyvä täydennys aurinkosähköjärjestelmään.

Lähienergia työllistää paikallisella tasolla

Uusiutuvat energialähteet on yksi maailman nopeimmin kasvavista liiketoimintasektoreista. Hajautetut ja paikalliset energiantuotantomuodot mahdollistavat alueen monimuotoisempaa kehitystä muun muassa luomalla uutta yritystoimintaa ja vahvistamalla alueidentiteettiä. Lisäksi hajautetut ja paikalliset energiaratkaisut parantavat energian saatavuutta ja vähentävät hukkaenergiaa.

Uuden tekniikan hinnan voimakas lasku on lisännyt uusiutuvien energialähteiden kilpailukykyä merkittävästi. Aurinkosähköinvestointien kotimaisuusaste on Tekes-rahoitteisessa FinSolar-hankkeessa todettu olevan noin 60 prosenttia riippumatta siitä, käytetäänkö kotimaisia vai ulkomailta hankittuja paneeleja. Merkittävimmät työpaikkojen lisäykset on kuitenkin odotettavissa lähienergiaa tukevan biopolttoaineteollisuuden kasvun myötä.

Aluesuunnittelussa on alettu ymmärtää uusiutuvien energialähteiden ja hajautettujen tuotantojärjestelmien tarjoamat mahdollisuudet paikalliseen päästöttömään energiantuotantoon. Lisäksi energiatehokkuus on laajentunut koskemaan kokonaisia yhdyskuntia, ei vain yksittäisiä rakennuksia.

Uusiutuvia energialähteitä hyödyntävän lähienergian yleistymiseen vaikuttavat paljon nykyiset energiantuotannon ja jakelun rakenteet. Kaukolämpö on vallitseva lämmitysenergian lähde taajamissa. Hyvä kokonaishyötysuhde on kaukolämmön vahvuus, mutta sen heikkouksia ovat joustamattomuus, verkko- ja pumppaushäviöt sekä rajallinen mahdollisuus hyödyntää hiilineutraaleja polttoaineita. Lisäksi kaukolämpöliiketoimintaan on sitoutuneena paljon pääomia. Energiainvestoinnit tehdään aina pitkällä tähtäimellä ja nopeat rakennemuutokset ovat myrkkyä pääomien hallinnan näkökulmasta.

Tämän päivän teknologia- ja hintakehityksiä tarkasteltaessa lähienergia näyttäisi elinkaarikustannuksiltaan olevan vahvoilla keskitettyyn tuotantoon verrattuna. Nähtäväksi jää, millainen tahtotila löytyy siirtymäkaudella kehittää hajautetun ja keskitetyn tuotannon rinnakkaiseloa muun muassa älyverkkoja ja verkkojen kaksisuuntaisuutta hyödyntämällä.

Kirjoittajat työskentelevät FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:ssä, Jan Tvrdy erikoisasiantuntijana alueidenkäytön konsultointi -toimialalla ja Hannu Vinnamo johtavana asiantuntijana energia- ja ilmastopalveluissa.