TEKNISET PALVELUT
Lake Pontchartrainin silta on New Orleansin valtimo
■ Vuoteen 2011 maailman pisimmäksi veden ylittäväksi sillaksi tituleerattu Lake Pontchartrainin silta on New Orleansin kaupungin toiminnalle elintärkeä. Kaupunki ei käytännössä voi enää laajentua jokisuistossa, joten taloudellinen kehittyminen tapahtuu pääasiassa kaupungin pohjoispuolella olevan järven pohjoisrannalla.
Toiseksi silta on kaupungille tärkeä, sillä se on ainoa nopea yhteys ”kuivalle maalle”. Kaupungin keskusta on muutamia metrejä sen läpi kulkevan Mississippi-joen pinnan alapuolella.
Siltakokonaisuus koostuu kahdesta erillisestä teräsbetonisillasta, joista vanhempi on rakennettu vuonna 1956 ja toinen 1969. Molemmat ovat hieman yli 38 kilometriä pitkiä ja niitä yhdistää kahdeksan kääntöpaikkaa. Siltoja kannattelee 9 500 pilaria. Erityistä on, että sillassa on ensimmäistä kertaa käytetty rakenteen esijännitystekniikkaa. Pelkkä betonipalkkisilta ei ole niitä miellyttävimpiä ajaa, sillä se ei ole erityisen tasainen. Silti sillan yli ajetaan mielellään, sillä se säästää ajoaikaa yli 50 minuuttia suuntaansa.
Yhtiömallilla selkeyttä ja toimintavarmuutta
Siltaa hallinnoi erillinen yhtiö, joka saa tulonsa pääasiassa tulleista – ylitys maksoi 3 dollaria – sekä osavaltion tuesta. Ne kattavat yhtiön mukaan sekä käyttökulut että pitkäjänteiseen omistamiseen kuuluvat, peruskorjauksiin tarvittavat kustannukset. Vuosittainen budjetti on noin 23 miljoonaa dollaria. Se on pysynyt samana viimeiset kymmenen vuotta. Tämänkaltaisella mallilla sopisi suomalaistakin infraa hallinnoida. Miksiköhän malli ei ole meillä yleistynyt?
Siltayhtiölle kuuluu kaikki sillalla tapahtuva toiminta. Koska sillalla ei ole piennarta ja liikennemäärä on noin 60 000 ajoneuvoa päivässä, yhtiö hoitaa myös seuranta-, hälytyskeskus-, poliisi- ja hinaustoiminnan, jotta liikenne voisi kulkea mahdollisimman häiriintymättä. Sillan käytöstä ja kunnossapidosta vastaa sadan henkilön yksikkö, joka työskentelee kolmessa vuorossa jatkuvasti.
Yhä suuremmat autot ovat heikentäneet turvallisuutta
Sillalla on tapahtunut sen olemassaolon aikana 141 kuolemaan johtanutta onnettomuutta, joista pääosa on ollut ajoneuvon putoamisia sillalta. Onnettomuuksien syynä korostuu ajoneuvojen koon kasvaminen ja niiden painopisteen kohoaminen. Pääosa matalan betonikaiteen yli pudonneista autoista on ollut katumaastureita tai lava-autoja. Kun siltaa suunniteltiin, ei osattu ajatella, että ajoneuvokanta voisi muuttua niin radikaalisti.
Viimeiset viisi vuotta siltayhtiö on yrittänyt selvittää, voidaanko betonisen sillankaiteen päälle asentaa törmäysturvallinen ja ylimenon ehkäisevä teräskaide. Tällä hetkellä lisäkaiteen asennustyöt ovat käynnissä.
Paikallinen tutkimuslaitos on tehnyt kymmenkunta erilaista täysmittakaavaista törmäyskoetta, sillä pelkällä simuloinnilla ei välttämättä saada aikaan käytännön elämässä toimivaa yhdistelmää. Betonipalkin vanhentuminen on muuttanut myös materiaaliominaisuuksia.
New Orleansia vuonna 2005 kohdanneen hurrikaani Katrinan jälkeisessä pelastusoperaatiossa silta oli ainoa käytettävissä oleva kulkutie miljoonakaupunkiin. Monet nykyiset kuntateknikot kiittelivätkin yli puolivuosisataa sitten vaikuttaneita kollegojaan pitkäjänteisestä varautumissuunnittelusta niin kaupungin kasvuun kuin sen toiminnan turvaamiseen myös ääri-ilmiöiden jälkeen. Yksi alkuperäisistä suunnittelijoista, Shelby LaSalle, vaikuttaa edelleen siltayhtiön hallituksessa, ja hänen työnään on edelleen sillan toimintojen pitkäaikaissuunnittelu.
Ville Alatyppö
Kirjoittaja työskentelee kaupunkitekniikan ylläpitoyksikön johtajana Helsingin kaupungin rakentamispalvelu Starassa. Hän osallistui elo-syyskuun vaihteessa Amerikan kuntatekniikan yhdistyksen vuosikongressiin Phoenixissa ja vieraili matkallaan myös Louisianassa.