Teksti ja kuvat Jyrki Paavilainen

Kuntatekniikka-lehti kirjoitti Katrina-myrskyn tuhoista ja niiden taustoista numerossa 6/2011. Kuten artikkelissa (artikkeli löytyy lehden digiarkistosta) todettiin, aiemmin huonosti hoidetun tulvasuojelun katsottiin olleen osasyy tuhojen laajuuteen. Vain kaupungin liike- ja turistikeskus välttyi tulvalta. 80 prosenttia kaupungista päätyi veden alle, mikä aiheutti merkittäviä inhimillisiä ja taloudellisia vahinkoja. 29. elokuuta 2005 kaupunkiin iskenyt myrsky oli kuitenkin ”vain” kaikkien aikojen kuudenneksi voimakkain.

Mississippi-joki on tuonut alueelle kautta historian paljon hyvää. New Orleansia ja sen vaurautta, sen amerikkalaisittain erikoista kaupunkiympäristöä ja sen kulttuuria ei olisi ilman tuota legendaarista jokea.

Katrina-myrskyn kohdalla joki kuitenkin aiheutti isoimmat ongelmat veden hallinnan vaikeuksina. Hurrikaanissa vesi aluksi pakenee ja sitten tulee jonkin ajan kuluttua takaisin. Joki taas laskee vettä pysähtymättä ja näin veden pinta pääsi – Katrinan jo poistuttua kaupungista – patojen rikkoonnuttua lopulta nousemaan ja peittämään tuhoisasti alleen lähes koko New Orleansin.

Epäonnistumisesta

otettiin opiksi

Tulvasuojelun ja myrskyn jälkeisten pelastustoimien epäonnistumiset johtivat tiukkaan kritiikkiin, mutta myös toimenpiteisiin niin liittovaltio- kuin paikallishallintotasoilla.

Yksi merkittävimmistä varautumiskeinoista mahdollisiin myrskyjen aiheuttamiin vedennousuihin on Yhdysvaltain Kongressin käynnistämä ja täysin rahoittama HSDRRS-järjestelmä eli Kaakkois-Louisianan hurrikaani- ja myrskyvahinkojen riskinhallintajärjestelmä (the Hurricane and Storm Damage Risk Reduction System for Southeast Louisiana). Pääsin suomalaiskollegojen kanssa tutustumaan järjestelmään ja lähemmin sen yhteen osajärjestelmään vierailtuamme Louisianassa APWA-kongressimatkan yhteydessä (lue kongressista lisää lehden yhdistyssivuilta). Tutustumiskäynnin mahdollisti paikallinen APWA-jaosto, joka oli itse tutustumassa samaan kohteeseen.

Koko HSDRRS-järjestelmän rakentaminen on maksanut 14,5 miljardia dollaria ja sisältää muun muassa 560 kilometriä patoja ja tulvaseiniä, 73 pumppaamoa sekä kolme kanavasulkua pumppuineen.

Järjestelmän mitoituksesta ja rakentamisesta on vastannut Yhdysvaltain armeijan insinööriyksikkö (U.S. Army Corps of Engineers), jonka tehtävänä on liittovaltiotasolla vastata varautumisesta ja suojelusta perusinfran osalta.

Suojajärjestelmien rakentaminen haastavaa

Tutustumiskohteemme oli The Gulf Intracoastal Waterway – West Closure Complex, yksi järjestelmän osa eli sulku- ja pumppuasema Mississippi-joen länsirannalla, noin tunnin matkan päässä New Orleansista etelään. Se on rakennettu suojaamaan asukkaita ja liike-elämää mahdollisten myrskyjen aiheuttamalta vedennousulta kolmessa Mississippin piirikunnassa (Orleans, Jefferson ja Plaquemines). Se kattaa muun muassa 42 kilometriä patojaksoja. Kyseinen asema on suunniteltu suojaamaan voimakkuudeltaan tilastollisesti kerran sadassa vuodessa toistuvalta myrskyltä ja sen rakentaminen on maksanut noin miljardi dollaria. Rakennustyöt aloitettiin 2009 ja asema valmistui 2013.

GIWW-kompleksi koostuu järeästä pumppuasemasta, tulvaportista ja seinistä sekä maapadosta. Tulvaportti sijaitsee Mississippi-joen raskaasti liikennöidyllä ja liittovaltion virallisella laivareitillä. Rakentaminen olikin haastavaa, koska laivareitin tuli olla käytössä lähes koko rakennusajan. Tämän lisäksi asema sijaitsee keskellä kansallisesti tärkeää kosteikkoaluetta, joka on suojeltu lailla.

5 400 hevosvoiman pumput polttavat noin 950 litraa dieseliä tunnissa täydellä teholla. Asemalla on dieseliä reilut 1,1 miljoonaa litraa eli runsaan sadan tunnin täystehotarpeeseen. Järjestelmää ei ole jouduttu käyttämään vielä tositilanteessa, mutta sitä koekäytetään säännöllisen ohjelman mukaisesti. Pumppuasemalla on jatkuva miehitys ja asemalta löytyvät majoitustilat sekä muut tarpeet pitkäänkin oleskeluun kriisitilanteessa.

Luonnonmullistus

poiki arvokeskusteluja

Eräät tahot katsovat Katarinan tuoneen alueelle myös hyvää. Luonnonmullistus ajoi muun muassa rikollista ainesta muihin osavaltioihin ja se ei ole sittemmin palannut. Tilalle on tullut nuorta, yritteliästä kansanosaa, joka haluaa nostaa New Orleansin uuteen kukoistukseen. Samalla tiettyjen alueiden infraa ei ole tarvinnut rakentaa uudelleen. Kyseessä on toki iso yhteiskunnan arvokeskustelu. Aiheesta saatiin kuulla monia mielenkiintoisia keskusteluja paikan päällä.

Mielenkiintoista on myös keskustella paikallisten kuntateknikkojen kanssa yleisestä suhtautumisesta elämiseen alueella, jossa myrskyt seuraavat toisiaan. Heitä hirvittää enemmän Helsingin runsas lumi kuin omat hirmumyrskyt. Suurimmalle osalle Katrina on ollut ainoa myrsky, joka on johtanut evakuointiin tai lähinnä omaehtoiseen siirtymiseen pois alavilta mailta. Myrskyt ovat osa louisianalaisten normaalia elämää.

Väestö kasvaa riskialueilla

Mutta varautua pitäisi muuallakin. Nykyään yli kolmannes yhdysvaltalaisista asuu rannikolla, ja luku nousee. Useat tahot ovat ennustaneet hirmumyrskyjen voimakkuuksien kasvavan pääasiassa ilmastonmuutoksen vuoksi. Samaan aikaan merenpinnan korkeuden on ennustettu nousevan jopa 75 senttiä vuoteen 2100 mennessä, jos emme pysty hillitsemään hiilidioksidipäästöjä.

New Orleansissa ja Katrina- myrskyn seurauksena kuuteen metriin noussut veden pinta ylitti käytännössä kaikki alueen padot ja aiheutti sadan miljardin dollarin vahingot. Vuoden 2012 Sandy-myrsky (ei ollut teknisesti ottaen hurrikaani) aiheutti New Jerseyn alueelle 70 miljardin dollarin vahingot lähinnä kiinteistöjen vahinkoina. Syynä oli jälleen noussut veden pinta.

On arvioitu, että jos Miamia kohtaisi nyt vuoden 1965 myrskyn tapainen neljännen luokan hurrikaani, siitä aiheutuisi noin 160 miljardin dollarin vahingot – jälleen ensisijaisesti kiinteistöjen arvonmenetyksinä. Tähän verraten New Orleansin 14,5 miljardin tulvasuojaus on edullista varautumista, mutta riittääkö sekään?

Kirjoittaja työskentelee Etelä- ja Itä-Suomen aluejohtajana Sweco Ympäristö Oy:ssä. Hän osallistui elo-syyskuun vaihteessa Amerikan kuntatekniikan yhdistyksen vuosikongressiin Phoenixissa ja vieraili matkallaan myös Louisianassa.