HANKINNAT
Kierrätettävyyttä voidaan pitää hankinnan pisteytyksen perusteena
Ympäristötavoitteet hankintalain ytimessä
Eduskunnan käsittelyssä olevan julkisia hankintoja koskevan lakiesityksen keskeinen tavoite on, että ympäristönäkökohdat ja energiatehokkuus saavat jatkossa nykyistä suuremman painoarvon julkisissa hankintapäätöksissä. Uudella lailla saatetaan voimaan Euroopan Unionin julkisia hankintoja koskevat direktiivit.
Teksti Matti Valli
Julkiset hankintayksiköt edustavat suurta ostovoimaa. Mikäli hankintayksiköt alkavat suosia ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, yritysten kannattaa tarjota näitä ratkaisuja myös yksityisille toimijoille.
- Omilla valinnoillaan hankintayksiköt vaikuttavat paitsi valtion ja kuntien toimintayksiköiden tuottamaan ympäristörasitukseen, myös siihen, miten ympäristöystävällisiä ja energiatehokkaita tuotteita ja palveluita yritysten kannattaa kehittää ja tarjota markkinoille, toteaa vanhempi hallitussihteeri Markus Ukkola Työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM).
Ukkolan mukaan painopisteen muutos energiatehokkuutta korostavaan suuntaan on merkittävä verrattuna aikaisemman lainsäädännön tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Lakiin sisältyvä ympäristöä ja energiatehokkuutta koskeva tahtotila on kirjattu muun muassa Eurooppa 2020-strategiaan sekä valtioneuvoston vuonna 2013 antamaan kestäviä julkisia hankintoja koskevaan periaatepäätökseen.
Huomio koko
elinkaareen
Uudessa hankintalaissa ympäristön suojelua koskevaan tavoitteen alla on useita energiatehokkuutta tukevia näkökulmia. Tällainen on esimerkiksi elinkaarikustannuksia koskeva uusi pykälä.
- Hankintayksikkö voi ratkaisuissaan painottaa mitä tahansa ympäristönäkökulmaa, jolla on jonkinlainen liityntä mihin tahansa hankittavan tuotteen, palvelun tai urakan elinkaarivaiheeseen, Ukkola kuvaa.
Säännös on salliva ja väljä. Hankintayksikkö voi pitkälti itse valita kyseiseen tarkoitukseen parhaiten soveltuvan hankintamenetelmän. Ympäristönäkökulmaan liittyvien vaatimusten on kuitenkin oltava syrjimättömiä ja niistä pitää ilmoittaa etukäteen.
Pisteytyksen perusteena tai yhtenä osana voidaan käyttää myös tuotteen valmistus- ja lopetusvaiheessa syntyviä ympäristörasituksia kuten kierrätettävyyttä. Kopiokoneen valmistajaakin saatetaan velvoittaa noutamaan tyhjentyneet värikasetit ja kierrättämään ne.
- Hankintalaki ei kuitenkaan suoraan pakota tai velvoita ympäristönäkökulmien huomioimiseen. Mutta jos hankintayksikkö haluaa näin tehdä, niin uusi laki antaa siihen huomattavasti aikaisempaa paremmat mahdollisuudet, Ukkola painottaa.
Uusia
menettelytapoja
Vielä voimassaolevassa hankintalaissa on varsin yksityiskohtaisesti listattu tavat, joiden mukaan tarjouskilpailu voi edetä. Perinteisiä tapoja ovat muun muassa avoin-, rajoitettu- ja neuvottelumenettely.
Uudessa hankintalaissa lisätään neuvottelujen käymisen mahdollisuutta. Hankintayksiköt voivat jatkossa keskustella tarjouskilpailun aikana tarjoajien kanssa. Ukkolan mukaan prosessin aikana korjausliikkeitä voidaan tehdä sekä tarjouskyselyyn että itse hankinnan sisältöön.
Innovatiiviset näkökohdat voidaan nostaa pinnalle. Innovatiivisuus liittyy etenkin monimutkaisiin hankintoihin - joihin energiatehokkuus eittämättä kuuluu.
- Innovaatiokumppanuus on täysin uusi hankintamenettelyn muoto, jonka keskeinen tavoite on innovaatiotoiminnan ja innovaatioiden syntymisen edistäminen. Se tarkoittaa, että hankintayksikkö kilpailuttaa innovaation eli sellaisen tuotteen tai palvelun kehittämisen, jota ei ole saatavissa markkinoilta, Ukkola kertoo.
Kehitystyön ja tuotteen valmistumisen jälkeen hankintayksikkö voi tilata kyseisen tuotteen, palvelun tai urakan suoraan tuotekehityskilpailun voittaneelta taholta ilman uutta kilpailutusta. Tämä on uutta. Aikaisemmin nimittäin tuotekehitys ja tuotteen hankinta piti kilpailuttaa erikseen.
Mistä
laskentamallit?
Käytännön ongelmiakin on. Hankintayksiköt ovat ihmetelleet, mistä löytyy hyviä laskentamalleja esimerkiksi energiakulutuksen laskemiseen tai miten päästöihin liittyvät asiat muunnetaan mitattavaan rahalliseen muotoon. Ukkola toivoo, että tällaisia laskentamalleja kehitettäisiin markkinoille.
Hankintalain yhteydessä säädetään myös eritysalojen hankintalaki, joka koskee vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia.
- Erityisalojen hankintalaki on oma kilpailuttamislakinsa, jota sovelletaan tietyillä aloilla toimiviin hankkijoihin. Se pitää kuitenkin sisällään samat ympäristönäkökohtia ja innovaatiokumppanuutta koskevat säännöt, jotka on mainittu yleisessä hankintalaissa, Ukkola toteaa.
Hankintayksiköiltä
vaaditaan osaamista
Työ ja elinkeinoministeriö TEM julkaisi helmikuussa 2016 ohjeen Energiatehokkuuden edistämiseksi julkisissa hankinnoissa. Tiedossa ei ole miten ja missä määrin ohjeeseen sisällytettyjä suuntaviivoja ja periaatteita on sisällytetty kuntien omiin hankintaohjeisiin.
Kuntaliiton energia-asiantuntija Kalevi Luoma sanoo, että käytännössä ainakin kaikki kuntien energiatehokkuussopimuksissa tai energiaohjelmassa mukana olevat vajaat 140 kuntaa tai kuntayhtymää ovat luvanneet sisällyttää TEMin energiatehokkuusohjeistuksen omiin hankintakäytäntöihinsä.
- Ohjeistus on periaatteessa hyvä. Se antaa vinkkejä, kuinka energiatehokkuus saadaan mukaan kilpailuun, kuinka tuotteita vertaillaan ja kuinka hyvän energiamerkinnän omaavat tuotteet voidaan priorisoida hankinnoissa, Luoma toteaa.
Energiamerkintä
vielä harvinaisuus
Ohjeistus löytyy muun muassa Motivan kotisivuilta. Kalevi Luoma sanoo, ettei uusi han-kintalaki ainakaan rajoita ener- giatehokkuuden tai ympäristökriteerien käyttöä hankintoja tehtäessä.
- Hankinnan tekijältä, joka ei välttämättä ole alan asiantuntija, edellytetään kuitenkin nykyistä enemmän osaamista ja kykyä selvittää energia- ja ympäristövaikutuksia, hän arvioi.
Laitteiden, rakennusten ja myös palveluiden energia- ja ympäristövaikutukset voidaan ottaa huomioon hankinnoissa - kunhan ne osataan määritellä ennakkoon riittävän hyvin. Luoman mukaan ekotehokkuusdirektiiviin perustuva energiamerkintä olisi selkein ratkaisu.
- Merkintä on kuitenkin saatavilla vielä suhteellisen harvoille tuotteille - ja nekin ovat enimmäkseen kotitalouskoneita. Energiatehokkaiden rakennusten, prosessien ja palveluiden hankinnassa tarvitaan nykyistä syvällisempää osaamista, Luoma pohtii.
Uuden teknologian käyttöönottoa kunnissa voitaisiin Luoman mukaan edistää myös TEMin avustuksin.
Tilaaja pelkää
riskikokeiluja
Energiatehokkuus on yksi kriteeri monien muiden tuotteilta tai palveluilta haettavien ominaisuuksien joukossa. Palveluiden hankinta, kuten esimerkiksi rakennusten energiankäyttöpalvelut eli ESCO-menettely, on pitkälle kohtaan mukaan räätälöitävää työtä. Relevanttien palveluntarjoajien joukko on hyvin pieni.
Luoma arvelee, että julkinen hankinta voi tällöin olla vaikeuksissa, koska tarvittavaa kilpailua ei synny.
- Tilaajalle kynnys ryhtyä riskiä sisältäviin kokeiluihin ja aivan uudenlaisiin ratkaisuihin muodostuu edelleen liian korkeaksi. Yksistään sen selvittäminen, onko kyseessä todella uusi keksintö tai innovaatio, voi olla hankalaa.
TEKES voisi Luoman mukaan olla apuna innovatiivisten hankintojen suunnittelussa ja toteutuksessa esimerkiksi tukemalla taloudellisesti tarvittavan asiantuntemuksen saantia.
Uudessa laissa kannustetaan myös innovaatiokumppanuuteen. Luoma arvelee, että tulkintavaikeuksia tulee aiheuttamaan lakiesityksen 39 § viimeinen momentti, jossa puhutaan kohtuullisuudesta.
Sen mukaan kehitetyn tuotteen tai palvelun arvo ei saisi innovaatiokumppanuudessa kohota kohtuuttoman suureksi suhteessa sen kehittämiseen tehtyyn investointiin.
- Miten ja kuka määrittelee kohtuullisuuden? Jos tämä pitää arvioida tuomioistuimessa, niin innovaatiokumppanuus tuskin tuntuu kovin houkuttelevalta hankintatavalta, Luoma kysyy. 
Faktat
Hankintalain muutos
■ Hankintalaki velvoittaa julkisyhteisöt ja muut toimijat kilpailuttamaan tietyn euromääräisen rajan ylittävät hankintansa avoimesti ja syrjimättömästi.
■ Lakiesityksen mukaan tavaroiden ja palveluiden hankintojen kansallinen kynnysarvo nousisi nykyisestä 30 000 eurosta 60 000 euroon.
■ Sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen kynnysarvo nousisi 100 000 eurosta 400 000 euroon.
■ Rakennusurakoiden kansallinen kynnysarvo pysyisi nykyisessä 150 000 eurossa.
Kuntaliiton mukaan joillakin alueilla jätehuolto voi vaikeutua
Teksti Martta Nieminen
Hallituksen kesäkuussa eduskunnalle antamaa hankintalakiesitystä on sekä kiitelty että moitittu. Yritykset ovat esitystä pääosin kiitelleet, sillä lain tavoitteena on parantaa pienten ja keskisuurten yritysten osallistumismahdollisuuksia tarjouskilpailuihin. Uudistuksessa edellytetään hankintojen jakamista osiin ja yksinkertaistetaan menettelytapoja erityisesti kansallisissa hankinnoissa.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö Soste pitää hallituksen lakiesitystä oikeansuuntaisena, koska kansallisia kynnysarvoja korotetaan. Soste pitää uudistuksia kuitenkin riittämättöminä ja olisi nostanut kynnysarvoja direktiivin tasolle.
Kuntaliitossa nähdään, että esitys on muuttunut huonompaan suuntaan vuoden takaisesta työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) valmisteluryhmän ehdotuksesta.
-Meidän mielestämme on ongelmallista, että kun tietyistä keskeisistä kysymyksistä mielipiteet jakautuivat suunnilleen puoliksi, niin nyt ei mentykään keskitien kompromissilla, sanoo johtava lakimies Katariina Huikko Kuntaliitosta.
Hänen mukaansa erityisesti niin sanotussa sidosyksikköasemassa olevien yhtiöiden tilanne tulee olemaan jatkossa vaikea.
Pääsääntö hankintalaissa on se, että aina kun julkisyhteisö ostaa jotakin, sen pitää kilpailuttaa tavaran tai palvelun toimittajia. Poikkeuksen muodostavat niin sanotut sidosyksiköt, joita voivat olla esimerkiksi kunnan omistamat osakeyhtiöt.
-Jos kunta hankkii sidosyksiköltään, sen ei ole pakko kilpailuttaa. Aseman edellytyksiin liittyy se, että pääosa yhtiön toiminnasta pitää suuntautua omistajalle eli kunnalle, Huikko selittää.
Uuden lakiesityksen mukaan sidosyksikköjen toimintaa kiristetään nykyisestä niin, että esityksen mukaan 95 prosenttia toiminnasta suuntautuu omistajalle ja viisi prosenttia markkinoille tai enintään 500 000 euroa markkinoille.
-Sinne on lätkäisty euromääräinen summa, joka ei minun käsittääkseni perustu yhtään mihinkään, direktiiveissä ei tällaista rajaa ole. Mitään vaikutusarviota asiasta ei myöskään lakiehdotuksesta löydy, Huikko sanoo.
Työryhmän mietinnössä rajat olivat 90 ja 10 prosenttia. Direktiiveissä rajat ovat 80 ja 20 prosenttia.
-EU:ssa ollaan menossa ihan toiseen suuntaan kuin meillä. Mistään ei käy ilmi, miksi Suomessa tulkitaan, että olemme niin erilaisessa asemassa muun Euroopan kanssa, hän ihmettelee.
Toteutuessaan lakiesityksen uudet rajoitukset tarkoittaisivat Kuntaliiton mukaan sitä, että joillakin alueilla Suomessa kyseisten palveluiden myynti voi vaarantua, jos muuta markkinaehtoista toimintaa alueella ei ole tarjolla.
Huikon mukaan tästä kärsisivät kunnat, yritykset ja myös seurakunnat. Esimerkkinä hän mainitsee jätehuollon järjestämisen. Voi olla, että esimerkiksi yritykset jäisivät vaille jätehuoltoa joillakin alueilla.
-Jätelainsäädäntö on rakennettu niin, että kunnalla on vastuu kuntalaisten jätehuollosta, mutta myös toissijainen vastuu yritysten jätehuollosta, jos yritykset eivät itse voi sitä järjestää.
Huikko muistuttaa, että kunnissa jätehuollon investoinnit on yleensä tehty pitkälle aikavälille.
-Jos sitten yhtäkkiä ruvetaan rajaamaan merkittävästi toimintaa, se on iso ongelma. Tämä ei ole yhteiskunnan kannalta kustannustehokasta, saati loppuun mietittyä.
Jätehuollon hankintoihin liittyviä kysymyksiä aiotaan tarkastella ympäristöministeriön asettamassa työryhmässä. 
Faktat
Hankintalain muutos
■ Hankintalaki velvoittaa julkisyhteisöt ja muut toimijat kilpailuttamaan tietyn euromääräisen rajan ylittävät hankintansa avoimesti ja syrjimättömästi.
■ Lakiesityksen mukaan tavaroiden ja palveluiden hankintojen kansallinen kynnysarvo nousisi nykyisestä 30 000 eurosta 60 000 euroon.
■ Sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen kynnysarvo nousisi 100 000 eurosta 400 000 euroon.
■ Rakennusurakoiden kansallinen kynnysarvo pysyisi nykyisessä 150 000 eurossa.
Kuntaliiton mukaan joillakin alueilla jätehuolto voi vaikeutua
Teksti Martta Nieminen
Hallituksen kesäkuussa eduskunnalle antamaa hankintalakiesitystä on sekä kiitelty että moitittu. Yritykset ovat esitystä pääosin kiitelleet, sillä lain tavoitteena on parantaa pienten ja keskisuurten yritysten osallistumismahdollisuuksia tarjouskilpailuihin. Uudistuksessa edellytetään hankintojen jakamista osiin ja yksinkertaistetaan menettelytapoja erityisesti kansallisissa hankinnoissa.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö Soste pitää hallituksen lakiesitystä oikeansuuntaisena, koska kansallisia kynnysarvoja korotetaan. Soste pitää uudistuksia kuitenkin riittämättöminä ja olisi nostanut kynnysarvoja direktiivin tasolle.
Kuntaliitossa nähdään, että esitys on muuttunut huonompaan suuntaan vuoden takaisesta työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) valmisteluryhmän ehdotuksesta.
-Meidän mielestämme on ongelmallista, että kun tietyistä keskeisistä kysymyksistä mielipiteet jakautuivat suunnilleen puoliksi, niin nyt ei mentykään keskitien kompromissilla, sanoo johtava lakimies Katariina Huikko Kuntaliitosta.
Hänen mukaansa erityisesti niin sanotussa sidosyksikköasemassa olevien yhtiöiden tilanne tulee olemaan jatkossa vaikea.
Pääsääntö hankintalaissa on se, että aina kun julkisyhteisö ostaa jotakin, sen pitää kilpailuttaa tavaran tai palvelun toimittajia. Poikkeuksen muodostavat niin sanotut sidosyksiköt, joita voivat olla esimerkiksi kunnan omistamat osakeyhtiöt.
-Jos kunta hankkii sidosyksiköltään, sen ei ole pakko kilpailuttaa. Aseman edellytyksiin liittyy se, että pääosa yhtiön toiminnasta pitää suuntautua omistajalle eli kunnalle, Huikko selittää.
Uuden lakiesityksen mukaan sidosyksikköjen toimintaa kiristetään nykyisestä niin, että esityksen mukaan 95 prosenttia toiminnasta suuntautuu omistajalle ja viisi prosenttia markkinoille tai enintään 500 000 euroa markkinoille.
-Sinne on lätkäisty euromääräinen summa, joka ei minun käsittääkseni perustu yhtään mihinkään, direktiiveissä ei tällaista rajaa ole. Mitään vaikutusarviota asiasta ei myöskään lakiehdotuksesta löydy, Huikko sanoo.
Työryhmän mietinnössä rajat olivat 90 ja 10 prosenttia. Direktiiveissä rajat ovat 80 ja 20 prosenttia.
-EU:ssa ollaan menossa ihan toiseen suuntaan kuin meillä. Mistään ei käy ilmi, miksi Suomessa tulkitaan, että olemme niin erilaisessa asemassa muun Euroopan kanssa, hän ihmettelee.
Toteutuessaan lakiesityksen uudet rajoitukset tarkoittaisivat Kuntaliiton mukaan sitä, että joillakin alueilla Suomessa kyseisten palveluiden myynti voi vaarantua, jos muuta markkinaehtoista toimintaa alueella ei ole tarjolla.
Huikon mukaan tästä kärsisivät kunnat, yritykset ja myös seurakunnat. Esimerkkinä hän mainitsee jätehuollon järjestämisen. Voi olla, että esimerkiksi yritykset jäisivät vaille jätehuoltoa joillakin alueilla.
-Jätelainsäädäntö on rakennettu niin, että kunnalla on vastuu kuntalaisten jätehuollosta, mutta myös toissijainen vastuu yritysten jätehuollosta, jos yritykset eivät itse voi sitä järjestää.
Huikko muistuttaa, että kunnissa jätehuollon investoinnit on yleensä tehty pitkälle aikavälille.
-Jos sitten yhtäkkiä ruvetaan rajaamaan merkittävästi toimintaa, se on iso ongelma. Tämä ei ole yhteiskunnan kannalta kustannustehokasta, saati loppuun mietittyä.
Jätehuollon hankintoihin liittyviä kysymyksiä aiotaan tarkastella ympäristöministeriön asettamassa työryhmässä.