Kuntatekniikan maailmankongressi pidettiin kesäkuussa Rotorualla Uudessa-Seelannissa. Ensimmäisen aamun pääpuhuja oli paikallishallinnon presidentti ja Hastingsin alueneuvoston pormestari Lawrence Yule. Hän käsitteli kestäviä yhteisöjä ja etsi vastausta kysymykseen, onko kestäviin yhteisöihin olemassa oikeaa toimintamallia.

Lähtökohtaisesti Yulen mielestä pohjana kestävälle toiminnalle on selkeä visio taloudesta, ympäristöstä ja yhteisön sosiaalisesta hyvinvoinnista. Yule esitteli puheessaan tavan, jolla paikallisesti elintasoa arvioidaan ja mitataan Uudessa-Seelannissa.

Elintaso määritellään neljällä muuttujalla. Nämä ovat taloudellinen pääoma, aineellinen pääoma sekä luonnonvarojen määrä, sosiaalinen pääoma ja inhimillinen pääoma. Näihin muuttujiin vaikuttavia seikkoja seurataan viidellä eri mittarilla: taloudellinen kasvu, tulevaisuuden kestävä kehitys, oikeudenmukaisuuden kasvu, sosiaaliset rakenteet sekä riskien hallinta.

Uudessa-Seelannissa käydään yhteisön asioiden hoitamisesta samaa keskustelua kuin Suomessa. Yulen mielestä parhaaseen tulokseen päästään kun päätökset tehdään paikallisesti. Palveluiden ja infran järjestämisessä paikallistasolla tiedetään, mitä halutaan ja siellä on paras tuntuma tehtävien hoitamiseksi tehokkaimmin, totesi Yule.

Paikallisen toiminnan kulmakiveksi hän katsoi vastuullisen johtajuuden, joka on tehokasta, inspiroivaa sekä motivoivaa. Näillä keinoilla vastuu tekemisistä ja huolehtiminen kanssaihmisistä sujuu palveluiden ja liiketoiminnan kytkeytyessä toisiinsa.

Uusi-Seelantikin kaupungistuu

Kansallisesti Uusi-Seelanti kaupungistuu kuten maailma kaikkinensa. Vuonna 2050 jo 70 prosenttia maailman ihmisistä asuu kaupungeissa, kun samalla yli puolet kunnista menettävää asukkaitaan. Maan sisällä pyritään kuitenkin taloudellisessa mielessä alueelliseen tasa-arvoon. Suurimpana pelkona positiivisen kehityksen katkaisijana on kansainvälinen politiikka, jossa näyttää jatkuvasti olevan kasvussa kansallisten standardien määrä, valotti Yule pelkojaan.

Kuntatekniikan Yule näkee haasteellisena tulevaisuudessa lähinnä talouden kannalta. Hän heitti haasteen yleisölle: miten tuleva kuntatekniikka kustannetaan? Lisäksi hän maalaili synkkyyttä väestön keski-iän nousulla ja muistuttamalla, että verotuksen ulkopuolelle ajautuu yhä enemmän väestöä.

Vastauksena hän piti paikalle kerääntynyttä yleisöä. Henkilöitä, jotka osaavat ja ovat kiinnostuneita kehittämään itseään sekä yhteiskuntaa.

Viestinä päättäjille Yule halusi tuoda vanhan viisauden henkilökunnan merkityksestä: ”Mitä jos panostamme henkilöön ja hän lähtee pois? Mitä jos emme panosta ja hän jää?” Ilmoille jäi roikkumaan paljon mietintää.

Suomalaisten esitykset herättivät mielenkiintoa niin pohjoisten maiden osallistujien joukossa kuin eteläistenkin. Suomalaisten esityksiä oli kaikkiaan seitsemän ja ne käsittelivät tavikunnossapitoa, liikenteen melun vähentämistä, New Yorkin esikaupungin rautatieaseman muutosta kestäväksi ja aktiivisen elämän keskukseksi, yhteistyötä katualueiden putkistojen saneerauksissa, uusia tietoteknisiä työkaluja huollon järjestelyissä, allianssimallin toimivuutta julkisessa rakentamisessa sekä projektitietämyksen hallintaa ja onnistumista.

Turhautumisesta innovoinnin lähde

Mielenkiintoisen esityksen mahdollisuuksien etsimisestä piti Roger LaSalle, joka toimii uusien rakenteiden parissa ja muuttaa analogisia toimintamalleja digitaalisiksi.

Hänen ydinviestinsä oli kysymys, miksi asioita tehdään. Vastauksena oli tuttu arvon lisääminen. Seuraavan kysymyksen, mikä on innovaatio, vastaus oli hieman yllättävä, mutta totuudenmukainen. Se on muutos, jolla lisätään arvoa.

Suomalaisille hänen viestinsä suorituskyvyn ja tehokkuuden laskusta ajan mittaan oli hyvinkin tuttua. Saimmehan selvän, elävän esimerkin Nokian puhelinvalmistuksesta vuosikymmenen ajan. Kun uusiutumisen nälkää ei ole, ruokahalu katoaa ja samalla toimeliaisuus. Tämä kuitenkin pitäisi LaSallen mukaan osata kääntää voitoksi, sillä toimeliaisuuden katoamisesta seuraa turhautuneisuus ja sitä pitää käyttää hyväksi. Hänen mukaansa turhautuminen on paras innovoinnin lähde ja sen perusta.

Yhtenä kuntatekniikan haasteena Roger LaSalle näkee ihmisten ajatusten muokkaamisen uudenlaista toimintamallia varten. Miksi mennä kaupungin keskustaan istumaan tietokoneen ääreen, kun asian voi tehdä muuallakin, hän pohti. Samalla hän pyysi miettimään kuntarakennetta, jossa ihmisille on rakennuttu lähelle kotia työpisteitä sosiaalista kanssakäymistä varten. Tällöin liikennemäärät pienenevät huomattavasti ja myös kaupunkikeskustojen rakenne muuttuu.

Markkinat ovat suurin riski

Roger LaSalle nosti esiin myös markkinat ja markkinoinnin. Samaan asiaan Suomessa ei ole kiinnitetty huomiota vuosikymmeniin niin voimakkaasti kuin tänä päivänä tehdään. Meillä insinöörien mielilause oli aiemmin ”hyvä tavara markkinoi itse itsensä”. Markkinat on LaSallen mielestä suurin riski. Kaikki muu kehitystyö voidaan hyödyntää muissa projektin vaiheissa, mutta menetettyä markkinaa ei.

Rotoruan kuntatekniikan maailmankongressiin oli saapunut eri puolilta maapalloa henkilöitä jakamaan osaamistaan ja keräämään kokemusta omaksi hyödykseen. Useat tulivat paikalle uteliaina ja lähtivät varmasti vielä uteliaimpina, nimittäin uteliaina oman osaamisensa kehittymisestä ja uuden oppimisesta. Maailma on täynnä hienoja ratkaisuja, meidän pitää vain omaksua ne.