Vähemmän säätämistä

Maan hallituksen on hyvä pitää varoituksena mielessä nuoremman sukupolven sanavarastoon viittaava otsikko, kun syksyn alkaessa lainsäädäntötyö pääsee vauhtiin hallituksen esitysten pohjalta. Edelliseltä hallitukselta perittyjen keskeneräisten säädösten valmiiksi saattamisen lisäksi Sipilän hallituksen ohjelmassa on vahvasti esillä säätelyn purkaminen ja väljentäminen. Samaa yrittivät jossakin määrin edellisenkin vaalikauden hallitukset, mutta otsikkoa mukaillen: säätämiseksi meni. Nyt ei ole varaa samaan.

Tärkeää olisi erottaa suuret asiat pienistä, niin säädöksiä valmisteltaessa kuin niitä purettaessa. Liikenne- ja viestintäministeri tarttui äskettäin tarmokkaasti pysäköintikiekkojen ”tyyppivaatimuksiin”, kun pysäköinninvalvojat olivat tulkinneet säädöksiä tarpeettoman tiukasti. Huhut hallitusohjelmaan kirjatusta normien purkamisesta puolestaan kertovat, että opetusministeriön hallinnonalalla virkamiesvalmistelussa säästökeinoksi ei ole tahtonut löytyä muuta kuin koulujen päivänavauksista luopuminen. Ei taida ihan riittää.

Molemmat esimerkit kertovat siitä, että pieniin asioihin on helpompi tarttua kuin suuriin ja taloudellisesti tärkeisiin. Ilmiö on tuttu myös kuntapolitiikasta.

Tässä lehdessä kerrotaan muun muassa vuoden voimassa olleen vesihuoltolain toimeenpanon kokemuksista. Ne osoittavat selvästi, että lakien tullessa voimaan olisi syytä olla käytettävissä myös riittävä ohjeistus niiden soveltamiseen. Hulevesien hallinnan säätelyn olennaisen muuttumisen vuoksi kuntakentällä tehtävät hallinnon ja talouden käytännön ratkaisut vaativat vielä harkintaa. Nyt soveltamisohjeita ja -oppaitakin alkaa jo olla käytettävissä.

Tilaajavastuulaki uudistui syyskuun alussa. Siinä tilaajalle asetettiin aiempaa enemmän vastuuta olla selvillä palveluntuottajan tai urakoitsijan yhteiskunnallisten velvoitteiden hoidosta. Myös laiminlyöntimaksuja korotettiin kautta linjan. Tilaajavastuun unohtaminen voi siis tulla entistä kalliimmaksi.

Hankintalain uudistuksesta odotetaan kesäisen lausuntokierroksen jälkeen hallituksen esitystä syksyn aikana. Siihen liittyen voi terveisinä lainsäätäjille kertoa, että kuntien ja niiden yhtiöiden toimintavapauksia ei ole tarpeen kansallisesti rajoittaa enempää kuin EU:n hankintadirektiivi edellyttää.

Haloo, onko tuottajavastuuta?

Pakkausjätteen tuottajavastuu tuli mieleeni kesälomalla ruokaa valmistaessani ja muovipakkauksia sekajätepussiin survoessani. Pakkausjäteasetuksen mukaan muovin keräilystä vastaa toimialan tuottajayhteisö. Se aikoo hoitaa velvoitteensa avaamalla maahamme noin 300 keräyspistettä lähinnä päivittäistavarakauppojen ja ostoskeskusten pihoihin.

Kun omassa taloudessani kompostoidaan biojäte sydäntalven aikaa lukuun ottamatta, pakkauspahvi ja -paperi hyödynnetään energiana ja säilykepurkit kiikutetaan pienmetallikeräykseen, niin roskapussissa on lähinnä muovipakkauksia. On vaikea kuvitella, että valtaosa kansalaisista lähtisi niitä kuljettelemaan polkupyörällä, busseissa tai omassa autossa kauemmas, kun kotipihassa on Sulo tai sen isoveli, jonka tyhjennyksestä joka tapauksessa maksetaan. Muovi palaakin mukavasti jätevoimalassa ja tuottaa hyvin energiaa.