Kunnat tekevät joka päivä päätöksiä, joilla on ilmastovaikutuksia. Kunnat ovat merkittävän kiinteistömassan omistajia ja tekevät julkisia hankintoja. Maankäytön suunnittelu ja palvelurakenne määrittävät tulevaisuuden liikkumistarpeen ja liikkumismuodon.

Kaukolämmön ja sähkön tuottajina kunnat ovat polttoainevalinnoillaan avainasemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kaikilla kunnilla on mahdollisuus energiankäytön tehokkuuden lisäämiseen. Myös jätehuollon ratkaisut vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöihin.

Kansalliset tavoitteet viitoittavat ilmastotyötä

Kuntien päästövähennystavoitteet ovat olleet linjassa kansallisten tavoitteiden kanssa. Kunnat arvioivat pääsääntöisesti saavuttavansa asettamansa tavoitteet. Kaikilla kunnilla ei kuitenkaan ole numeerista päästövähennystavoitetta.

Ilmastotyötä tekevät Suomen kunnat laativat ahkerasti ilmastostrategioita vuosien 2009 ja 2012 välillä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että strateginen ilmastotyö leviää enää hitaasti uusiin kuntiin. Laajemmin taustalla vaikuttanee kuntien haastava taloustilanne. Myös monet muutospaineet ovat syöneet voimavaroja.

Hallitusohjelma sisältää kunnianhimoisiakin näkemyksiä ilmastotyön edistämisestä ja erityisesti biomassojen nykyistä laajemmasta hyötykäytöstä. Tuleva hallituksen toimeenpano-ohjelma ja joulukuun Pariisin ilmastokokous antavat uusia suuntalinjoja myös kuntien ja alueiden ilmastotyölle. Tunnelmaa voisi kuvailla varovaisen odottavaksi.

Kunnan koko vaikuttaa ilmastotyöhön

Riittävän suuri kunnan koko on ilmastotyön merkittävä rakenteellinen edellytys. Pienessä kunnassa ei lakisääteisten tehtävien jäljiltä aina riitä edes vähäisiä resursseja ilmastotyöhön ja hankkeisiin. Tämän vuoksi vähähiilisyyteen suunnattua EAKR-rahaa jäänee käyttämättä.

Positiivista kansallisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta on se, että lähes kaikki suuret kunnat tekevät strategiatyöhön perustuvaa systemaattista ilmastotyötä. Aina strategiat eivät kuitenkaan välity sellaisenaan käytäntöön.

Resurssien tarkastelu antaa vähemmän mairittelevan kuvan kuntien ilmastotyöstä kuin strategioihin perustuva analyysi. Isojenkin kuntien suorat ilmastotyöresurssit ovat usein melko vähäiset ja toiminta perustuu paljon hankepohjalle. Toisaalta energiansäästössä ja uusiutuvan energian käytössä ilmastotavoitteet ovat jo usein valtavirtaistuneet osaksi kunnan normaalia toimintaa, eikä erilisille resursseille ole välttämättä tarvetta.

Kasvualueiden suunnittelulla erityisrooli

Kasvavilla keskuskunnilla ja niiden kehyskunnilla on erityisrooli ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä siihen sopeutumisessa. Uusien alueiden suunnittelussa vaikutetaan merkittävästi muun muassa tulevaan liikkumistarpeeseen. Tiivistämällä yhdyskuntarakennetta voidaan välttää kokonaan uusien alueiden käyttöönotto ja parantaa mahdollisuuksia lähipalveluiden kehittämiselle. Maankäytön ratkaisut ovat kuntien päätösvallassa oleva ilmastonmuutoksen hillinnän keskeinen osa-alue.

Kaikki maakunnat ovat huomioineet ilmastonmuutoksen strategiatasolla. Maakuntien resurssit ilmastoasioissa ovat useimmiten vähäiset. Olisi siksi ensiarvoisen tärkeää, että päällekkäiseltä työltä vältyttäisiin. Kuntien ja maakuntien välisessä yhteistyössä on kehitettävää ilmastoasioissa.

Maakuntaliittojen ilmastotyön pääpainon olisi oltava selvästi kuntarajat ylittävissä ilmastonäkökulmissa. Niillä on tähän valmiit työkalut ja verkostot.

Suoria säästöjä tuottavat toimenpiteet etusijalla

Kunnat ovat aktivoituneet ilmastoasioissa usein vähentämällä omaa energiankulutustaan ja parantamalla energiatehokkuuttaan. Kunnat käyttävät myös yhä useammin uusiutuvaa energiaa. Pyöräilyn ja jalankulun mahdollisuuksia on parannettu.

Kuntien on ollut helppo aloittaa ilmastotyö niillä toimenpiteillä, joilla on suoria kustannusvaikutuksia. Vielä enemmän saataisiin aikaan, jos pelkkien investointikustannuksien sijaan päätöksiä tehdessä huomioitaisiin elinkaarikustannukset.

Pääsääntöisesti kunnissa, joissa on voimassa oleva ilmastostrategia tai vastaava ohjelma, ollaan ilmastoasioissa pidemmällä kuin niissä, joissa strategiaa ei ole. Vaikka itse ilmastostrategia ei tee vielä ihmeitä, onnistunut strategiaprosessi luo lisäpontta ilmastotyölle.

Kunnilla on vielä paljon potentiaalia käyttämättä ilmastoasioiden sisällyttämisessä maankäyttöön ja hankintoihin. Myös kansalaisvaikuttaminen on vielä melko vähäistä. Liikenteen vähentämiseen pyrkivät toimenpiteet ovat esimerkki ilmastoteemasta, joka on vielä toisinaan hankala aihe kuntien päätöksenteossa.

Koordinoinnin ja resurssien puute hidasteena

Kunnat odottavat valtiolta investointiapua ja voimakkaampaa panostusta uusiutuvaan energiaan. Pienetkin investointiavustukset ovat tärkeitä kuntien nykyisessä taloustilanteessa, jotta uusia toimenpiteitä saadaan käynnistettyä ja ilmastotyö ei pääse lopahtamaan. Isoille kunnille tärkeitä ovat myös joukkoliikenneavustukset. Pienissä kunnissa kaivataan edelleen koulutusta ja neuvontaa.

Vaikka kunnat ovat edenneet ilmastotyössä selvästi strategioiden laadinnasta käytännön toteutukseen, vaivaavat ilmastotyötä perinteiset ongelmat. Resursseja on vähän käytössä, vaikka ilmastotoimenpiteiden hyödyt ovat yleisesti tunnistettuja: ilmastotyön koetaan muun muassa tuovan selviä säästöjä, parantavan kunnan imagoa ja tukevan alueen työllisyyttä ja elinvoimaisuutta.

Ilmastotyötä vaivaa kunnissa koordinoinnin puute. Se jää myös vielä turhan usein ympäristöhallinnon asiaksi, jolloin kaikkein hankalimmat ja myös kaikkein vaikuttavimmat asiakokonaisuudet esimerkiksi maankäyttöön liittyen voivat jäädä ilmastotyön ulottumattomiin.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen edellyttävät teknisen toimen aktiivisuutta. Vaikuttava ilmastotyö kunnissa pohjautuu aina ylimmän johdon kiinnostukseen ja sitoutumiseen.

Vaikuttavuuden arviointia tarvitaan

Kunnat ovat vuosien varrella tehneet erilaisia ilmastositoumuksia ja liittyneet verkostoihin. Osa kunnista joutuukin jo pohtimaan verkostojen tuottamaa lisäarvoa, koska kaikkeen ei ole mahdollisuutta osallistua. Toisaalta hiukan eri näkökulmista ilmastonmuutosta lähestyvien teemojen on tunnistettu aktivoivan eri kuntia ja kunnan eri toimialoja.

Kokonaisuutena kunnille näyttää olevan muodostumassa tarve selvittää nykyistä paremmin ilmastotyönsä vaikuttavuutta. Tässä ollaan vielä alkutekijöissä. Vaikuttavuuden arviointi ja nykyistä parempi toimenpiteiden taloudellinen arvottaminen parantaisi todennäköisesti ilmastonäkökulmien läpivientiä kunnan päätöksentekojärjestelmässä.

Ilmastotyön edelläkävijäkunnissa ollaan myös siirtymässä kohti laajenevaa yhteistyötä kuntalaisten ja yritysten kanssa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tämä on luonteva siirtymä siinä vaiheessa kun kunnan omassa toiminnassa ilmastoasiat alkavat olla kunnossa.

Yhtä aikaa laajenevan kuntalaisyhteistyön kanssa on pyrittävä integroimaan ilmastonäkökulma kaikkeen kunnan toimintaan. Maankäyttöön ja liikenteeseen liittyvien kysymyksien voi olettaa pysyvän hankalina, koska niihin liittyy paljon vakiintuneita arvotuksia, jotka ovat osin ristiriidassa ilmastotyön kanssa.

Kirjoittaja työskentelee projektitutkijana Suomen Kuntaliiton Alueet ja yhdyskunnat -yksikössä.

Porissa harkitaan hakeutumista Hinku-kunnaksi

■ Porin seudulla laadittiin seudullinen ilmasto-ohjelma 2008. Porin oma ohjelma hyväksyttiin valtuustossa 2012. Tavoitteena ovat muun muassa päästölaskenta viiden vuoden välein ja tavoitteiden tarkistus valtuustokausittain. Kaupungin omalle toiminnalle asetettiin 20 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2020 mennessä. Vertailuvuotena on 2009. Pori on myös solminut energiatehokkuussopimuksen työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.

Pori Energian kotitalousasiakkaille myymä sähkö on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä kuluvan vuoden alusta. Yhtiö käynnisti 2012 kaukokylmän tuotannon muun muassa keskeisiin sairaalakiinteistöihin. Porin uimahallissa puolestaan hyödynnetään aurinkosähköä ja -lämpöä ja ympäristövirasto tuottaa osan sähköstään aurinkoenergialla.

Uusiutuvan energian tuotannon lisäämisessä ristivetoa on aiheuttanut valtuustoaloitteena käsittelyyn tullut ehdotus kahden kilometrin suojavyöhykkeen vaatimisesta tuulivoimaloille asutukseen nähden. Ympäristölautakunta on lausunnossaan katsonut tällaisen suojavyöhykkeen käytännössä estävän tuulivoimarakentamisen Porissa.

Ilmastotyöhön sitouttaminen on haasteellista ja työ on ympäristövirastovetoista. Toimialoilta tulee viestiä, ettei ilmastotyöhön riitä työvoimaa tai varoja. Porissa ilmastotyötä viedään eteenpäin lähinnä hankkeiden avulla.

Satakunnassa käynnistyi vuoden alussa 11 kunnan ja kolmen energiayhtiön voimin kolmivuotinen Satahima-hanke. Siinä kehitetään kuntien ja pk-yritysten hiilineutraaleja toimintoja.

– Liikenteen päästöjen vähentäminen on haasteellista, koska asukasmäärä ei tahdo riittää kilpailukykyisen joukkoliikenteen järjestämiseen. Myös lähiraideliikennettä on yritetty elvyttää, toistaiseksi siinä onnistumatta, Satahima-hankkeen ilmastoasiantuntija Anu Pujola kertoo.

Kaupunginjohtajan aloitteesta ympäristölautakunta ehdotti heinäkuussa kaupungin liittymistä Hinku-kuntien verkostoon. Asia ei vielä ole ollut kaupunginhallituksen käsittelyssä.

– Hinku-kunta -status voisi parantaa sitoutumista ja ilmastotyöstä tulisi koko kaupungin asia. Ehkä sen myötä myös ilmastotyön myönteiset vaikutukset talouteen ja elinkeinoihin saataisiin paremmin esiin, Pujola arvioi.

Teksti Paavo Taipale