Perusilmiöt ovat kahden naapurimaan pääkaupungin välillä samat: voimakas väestönkasvu ja asuntopula. Tukholman väestönkasvu on ollut viime vuosina luokkaa 12 000 – 14 000 vuodessa. Helsingissä on toistaiseksi jääty alle 10 000:n. Tukholman tavoitteena on saada kaupunkiin rakennetuksi vuosittain 7 000 uutta asuntoa, Helsingin 5 500.

Tukholmassa kaavoitusta ohjataan valtuuston maaliskuussa 2010 hyväksymällä, juridisesti ei-sitovalla yleiskaavalla (översiktsplan). Helsingin voimassaoleva ja oikeusvaikutteinen yleiskaava tuli voimaan 2007 (Yleiskaava 2002). Molemmissa kaupungeissa ”kaupunkibulevardit”, ”urbana korridorer”, ovat keskusteluttaneet ja herättäneet mielenkiintoa.

Erojakin on. Tukholman väkiluku on jo nyt 915 000, kun Helsingin varautumista 860 000 asukkaaseen vuonna 2050 pidetään joillakin tahoilla epärealistisena. Kaupunkirakenteen laskennallisessa tiiveydessä Tukholma on eri luokkaa: asukkaita maaneliökilometriä kohti on 4 700, ja Helsingissä vastaavasti 2 800.

Ruuhkamaksut otettiin Tukholmassa käyttöön pysyvästi vuonna 2007, kun Helsingissä poliittiset päätökset tienkäyttömaksuista vielä puuttuvat.

Maksutulojen avulla on Tukholmassa rahoitettu suuria infrahankkeita. Helsingin raitiotieverkosto on ylivoimainen Tukholmaan verrattuna, vaikka uusia raitiotielinjoja myös Tukholmaan ollaan avaamassa.

Korkea rakentaminen lisääntyy

Arkkitehti Karolina Keyzer vastasi projektiarkkitehtina Gert Wingårdhin arkkitehtitoimistossa, kun pohjoismaiden korkeinta hotellia Scandic Victoria Toweria suunniteltiin ja toteutettiin Tukholman Kistaan. Hotellin tilaajana oli norjalainen Arthur Buchardt, jonka tornihotelli Helsingin Jätkäsaareen on rakenteilla.

Keyzer on jo jonkin aikaa hoitanut Tukholman kaupunginarkkitehdin tehtävää ja siinä ominaisuudessa ollut luomassa korkean rakentamisen strategiaa. Korkea rakentaminen pitää nähdä osana arkkitehtuuripolitiikkaa ja arkkitehtuurin laatua, korostaa Keyzer. Rakennukset voivat olla vaikka kuinka kauniita, mutta kaupunkielämä voi jäädä toimimattomaksi. Rakennuttajat haluavat rakentaa vähintään 16-kerroksisia rakennuksia melkein minne tahansa. Kaupungin tehtävänä on osoittaa korkealle rakentamiselle sopivat paikat.

Kista, Ruotsin ”Silicon Valley”, on Tukholmassa alue, jonne korkeaa rakentamista on toistaiseksi keskittynyt. Kista sijaitsee Arlandaan johtavan moottoritien A4 varrella hyvien raideliikenneyhteyksien saavutettavissa. Se on luokiteltu alueeksi, jonne korkea rakentaminen soveltuu hyvin. Toisaalta kysymys on tuoreesta ilmiöstä. Asemakaava ylikorkeaa Victoria Toweria varten muutettiin ennätysajassa, kun poliittista tahtoa löytyi.

Korkean rakentamisen trendi Ruotsissa on johtanut siihen, että myös ”tavalliset” arkkitehdit haluavat siihen mukaan. Mutta riittävätkö aina kyvyt, kysyy Keyzer.

Aasiassa ja arabimaissa on pilvenpiirtäjiä profiloitu toinen toistaan vauhdikkaammilla tornien huipuilla. Ilman tornien päätteiden muotoilua voivat ylikorkeat rakennukset vain vallata itseänsä varten ylisuuren palan taivasta, pohtii Keyzer. Hän ei ole myöskään täysin vakuuttunut, onko Kööpenhaminan politiikka ohjata korkea rakentaminen ydinkaupunkia rajaavan sektorin ulkopuolelle järkevä. Ei torni visuaalisesti ja fyysisesti minnekään katoa vaan on aina jonkun naapurina.

”The Capital of Scandinavia”

Tukholma–Mälaren alueelle on muodostettu löyhä, 49 kunnan allianssi Stockholm Business Alliance. Tukholman ympäryskunnat ovat kasvaneet suhteellisesti pääkaupunkia nopeammin. Tukholmalle on elinehto tehdä yhteistyötä naapurikuntien kanssa.

Kuntarajat – yhtäläisyydet Suomen pääkaupunkiseutuun ovat ilmiselvät – ovat monin paikoin keinotekoisia ja perustuvat historiallisiin tekijöihin. Ehkä ruotsalaiset ovat suomalaisia pragmaattisempia, kun itsenäisinä pysyttäytyvät reunakunnat ymmärtävät omankin etunsa edellyttävän ydin-Tukholman menestymistä kansainvälisessä talousmittelössä. Stockholm – The Capital of Scandinavia on brändi, joka kelpaa seudulle. Alueella asuu kolmasosa koko Ruotsin pian kymmenestä miljoonasta asukkaasta.

Poliitikoilla on herännyt huoli Tukholman Cityn tulevaisuudesta. Vuonna 2012 huomiota herätti, kun Tukholman keskeisimmästä liikekeskustasta – Central Business Distrcit, CBD – muutama suuri vuokralainen, joukossa muun muassa Nordea, ilmoitti muuttavansa muualle. Muutos tajuttiin kuitenkin pian uudeksi mahdollisuudeksi lähteä kehittämään ja modernisoimaan kiinteistökantaa. Laadittiin ehdotuksia rakennusten korottamiseksi parilla kolmella kerroksella ja osan kiinteistökannasta korvaamisesta kokonaan uusilla rakennuksilla.

Kaupunginarkkitehti Keyzer pitää Arkitektur-lehden keskusteluartikkelissa (Stockholms city byggs om igen. Arkitektur 3/2015, s. 54–59) tärkeämpänä pohtia rakennusten vuoropuhelua kaupunkielämän kanssa, kokonaisuutta ja laatua kuin kerrosten lukumäärää.

Pyrkimys luoda citystä uudelleen houkutteleva ja aiempaa ihmisläheisempi on tällä hetkellä myös kiinteistönomistajien mieleen. Katumiljööllä on tässä ratkaiseva rooli. Cityn kiinteistöt eivät pysty kilpailemaan halvoilla vuokrilla, vaan viihtyisyydellä ja monipuolisella kaupunkikulttuurilla. Pelkillä toimistotiloilla ei viihtyisyyttä luoda. Siihen tarvitaan ravintoloita, kahviloita, taidegallerioita, museoita ja hotelleja, mutta myös kaiken hälinän keskelle paikkoja hiljentyä ja rauhoittua.

Asuintorneja nousee myös rannoille

Asuntopulaa ratkotaan kasvattamalla kerrosten määrää. Suomessakin gryndausta harjoittava rakennusliike JM rakentaa Kistaan Tukholman tähän asti korkeinta asuinrakennusta. Brunnberg & Forshed arkkitehtitoimiston suunnittelema 35-kerroksinen Kista Torn nousee 120 metrin korkeuteen ja käsittää 266 asumisoikeusasuntoa (bostadsrätt). Bostadsrätt muistuttaa juridisesti suomalaista asunto-osakeomistusta, mutta sisältää enemmän rajoituksia. Muun muassa asunnon vuokraaminen on mahdollista vain tilapäisesti esimerkiksi toisella paikkakunnalla opiskelun ajaksi.

Liljeholmen sijaitsee Kistaan verrattuna houkuttelevammin veden äärellä Södermalmin eteläpuolella massiivisen Årstan sillan tuntumassa. Liljeholmin oli määrä jatkaa Hammarby Sjöstadin menestystarinaa, mutta aivan samaan tasoon ei ole toistaiseksi ylletty. Myös Liljeholmen on vanhaa teollisuusaluetta satamineen. Lähelle rantaa ulottuvat kalliot toimivat vuosikymmenien ajan Ruotsin silloisen alkoholimonopolin valtavina kallio- ja pullotusvarastoina. Viini tuotiin monopolin omilla tankkilaivoilla Liljeholmeniin.

Tyhjilleen jääneistä kallioluolista tulee 970 autopaikan pysäköintilaitos. Merellinen aukio, Sjövikstorget, on korvannut vanhaa satama-aluetta, ja huviveneet kiinnittyvät tankkilaivojen vanhoille paikoille laitureihin.

JM vastaa Liljeholmenin neljän tornitalon rakennuttamisesta. Kaikkiaan alueelle on tulossa 4 000 asuntoa, joista JM:n osuus on neljännes. Valmiina on 24-kerroksinen, tummanpuhuvalla pellillä päällystetty Wingårdhin arkkitehtitoimiston suunnittelema torni, Kajen 4, joka kohoaa kahdeksankerroksisten asuintalojen vieressä. Lasitetut parvekkeet rakennuksen joka kulmassa mahdollistavat näkymät lahdelle kohti Söderiä.

Kajen 5 on rakenteilla, ja poiketen Wingårdhin tornista, on julkisivumateriaalina kaupunkikuvallisista vaatimuksista johtuen vaalea tiili. Suunnittelijana on ÅWL Arkitekter, Olof Lotström, ja kerroksia tulee myös 24. Asuntojen koko vaihtelee 42 m²:stä 141 m²:iin. Neliöhinta vaihtelee vajaasta 60 000 kruunusta 70 000 kruunuun (vajaa 6 000–7 000 euroa). Kuukausittainen vastike, joka kattaa lämmityksen ja muut normaalit talokohtaiset ylläpitokulut ja myös lainanlyhennykset, on noin seitsemän euroa neliöltä. Mistään sosiaalisesta asuntotuotannosta ei ole kysymys.

Rakentamismääräyksissä on eroja

Suomessa on käyty keskustelua, johtavatko rakentamismääräykset tornitalojen kohdalla ylikalliisiin ratkaisuihin. Erityisesti palomääräykset ovat puhuttaneet. Toisaalta rakentamismääräykset ikään kuin päättyvät kahdeksanteen kerrokseen, ainoana pienenä poikkeuksena uloskäytäviä koskeva taulukko (E1 10.5.2) ja yli 16-kerroksisia rakennuksia koskeva pelastushissivaatimus (E1 11.2.4).

Yhteistä sekä Suomelle että Ruotsille on toiminnallinen mitoitus luokitusmitoituksen vaihtoehtona. Ruotsissa terminä luokitusmitoitukselle on ”förenklad”, ja toiminnallisen (oletettu palonkehitys) kohdalla käytetään termiä ”analytisk”. Ruotsissa käytetään yli 16-kerroksisissa rakennuksissa aina analyyttistä metodia. Myös Suomen harvalukuisissa yli 16-kerroksissa kohteissa on turvauduttu jo määräysten niukkuuden vuoksi oletettuun palonkehitykseen.

Ehkä suurimmat erot ovat uloskäytävien kohdalla. Ruotsissa selviää yhdellä, vaativuudeltaan tasokkaammalla porraskäytävällä aina 16. kerrokseen asti. Pääasiallisena poistumistienä on riittävän tilava ja palolta suojattu hissi, joka on tarkoitettu myös palotilanteessa ensisijaiseksi poistumistieksi. Porraskäytävien mitoitus on suomalaista niukempi. Myös meillä esimerkiksi Helsingin Kalasatamaan rakennettavissa tornitaloissa tullaan käyttämään palotilanteessa toimivaa hissiä poistumiseen.

Sprinklaus on Ruotsissa normaaliratkaisu. Yli kahdeksankerroksisiin rakennuksiin edellytetään vaativimman standardin mukaista sprinklerijärjestelmää.

Kauppa on käynyt hyvin

Rakennuttajat Ruotsissa myöntävät, että korkea rakentaminen tulee kalliiksi. Hintalisää normaaliin asuinrakentamiseen verrattuna tulee helposti pari–kolmekymmentä prosenttia. Siitä huolimatta tähänastiset valmistuneet ja rakenteilla olevat tornitaloasunnot ovat myyneet erittäin hyvin. Ainakin Liljeholmenin kohdalla kysymys on myös hienosta sijainnista veden äärellä.

Tukholmassa on vireillä lukuisia ylikorkeita asuinrakennushankkeita. Osa niistä on määrä rakentaa kokonaan puusta. Samaan aikaan halutaan myös cityä tiivistää ja korottaa. Helsingissä edetään hiukan maltillisemmin, vaikka trendi on samansuuntainen.

Molemmissa kaupungeissa on myös saatu kokemuksia korkean rakentamisen valitusherkkyydestä. Asemakaavat eivät ole aina Ruotsissakaan läpihuutojuttuja.

Kirjoittaja on Helsingin kaupungin rakennusvalvontaviraston päällikkö ja Rakennettu Ympäristö -lehden päätoimittaja.