Teksti Juha Myllymäki

Työ- ja elinkeinoministeriö laatii seuraavaksi hallituksen esityksen hankintalaiksi. Esityksen käsittelee eduskunnan talousvaliokunta ja todennäköisesti pari muutakin valiokuntaa. Elämme eduskuntavaalien jälkeistä syksyä ja valiokunnat ovat osittain uudistuneita. Eduskunnassa ei vielä ole käsiteltävänä kovin paljon lakiehdotuksia ja kansanedustajilla on aikaa perehtyä ja keskustella esityksestä perusteellisesti.

Jos tähän mennessä käydystä keskustelusta voi jotain päätellä, arvelisin valiokunnan käsittelevän erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen hankintaa, pienten yritysten asemaa hankinnoissa ja kynnysarvoja. Jossain määrin voi esille nousta myös kuntien omistamien yhtiöiden sidosyksikköasema.

Hankintayksikön oma ohjeistus korostuu

Ulkoisesti lait uudistuvat tuntuvasti. Rakennetta on pyritty muuttamaan käyttäjän kannalta selkeämpään suuntaan. Sisällöllisesti on ehdotusten mukaan tulossa myös uudistuksia, joista merkittävimpinä voi mainita hankintayksikön oman ohjeistuksen merkityksen kasvaminen kansallisissa hankinnoissa ja sote-palveluhankinnoissa. Laissa ei jatkossa ole yksityiskohtaisia menettelysääntöjä vaan hankintayksikön olisi laadittava omat menettelysääntönsä, joiden tulee olla syrjimättömät ja tasapuoliset. Vastaavat säännöt tulee laatia myös sote-palveluja varten.

Sidosyksikkösääntelyn osalta keskeisin kysymys liittyy siihen, kuinka paljon sidosyksikkö voi myydä palvelujaan muille kuin sen omistaville hankintayksiköille. Tässä kysymyksessä hankintayksiköiden ja yritysten näkemykset ovat eniten poikenneet toisistaan valmistelun aikana. Hallituksen esityksen sisältö ei vielä ole tiedossa ja asia jääkin eduskunnan lopullisesti ratkaistavaksi.

Valmisteluryhmä esitti palvelujen ja tavaroiden kansallisen kynnysarvon kaksinkertaistamista 60 000 euroon. Urakoiden kynnysarvo ja erityisalojen hankintojen kynnysarvot jäisivät ennalleen. Näistäkin varmasti keskustellaan vielä eduskuntakäsittelyn aikana.

Valitusluvan käyttöönottoa jatkovalituksissa harkitaan

Hankintojen muutoksenhakujärjestelmään kohdistuu paineita lähinnä käsittelyaikojen osalta. Mikäli ehdotus valitusluvan käyttöönottamisesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitettaessa toteutuu, voi lainvoimainen hankintapäätös tai tuomioistuimen ratkaisu olla käytettävissä aiempaa nopeammin.

Hankintatoimen valvontatoimen määräämistä jollekin olemassa olevalle tai uudelle viranomaiselle on myös esitetty. Julkisen talouden realiteetit voivat tässä kohtaa olla kuitenkin merkittävässä asemassa. Rajattuun tehtävään ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista perustaa ainakaan uutta valvontaviranomaista.

Sopimuskauden aikaisesta toiminnasta ei nykyisessä laissa säädetä. Jatkossa rajoitetaan mahdollisuutta muuttaa hankintasopimuksia siten, että sopimuksesta tulee voittaneelle tarjoajalle edullisempi. Olennaiset muutokset eivät ole mahdollisia. Olennaisuuden kriteerejä on useita, mutta tarjouspyynnön ja sopimuksen ehdoin voidaan varmistaa kuitenkin riittävän joustava sopimus silloin, kun hankinnan kohde sitä edellyttää.

Kokonaisuutena merkittävin uudistus liittyy EU-kynnysarvojen alle jääviin hankintoihin sekä sote-palvelujen hankintaan. Hankintayksikön vastuun lisääminen olisi periaatteellisesti ja käytännössä merkittävä ehdotus. Muutoin uudistus on suurempi teknisesti ja ulkoasultaan kuin sisällöllisesti.

Olipa lopullinen laki minkä sisältöinen tahansa, ovat tietyt perusasiat edelleen samoja. Hankintayksikkö määrittelee hankinnan kohteen ja valintaperusteen ja menettelyn on oltava tasapuolista ja syrjimätöntä. Yksityiskohtien muuttuessa perusperiaatteiden osaaminen on edelleen arvossaan ja ehkä entistäkin tärkeämpää. Hyvä perusosaaminen on aina arvossaan.

Kirjoittaja työskentelee syyskuun alusta lähtien Vantaan kaupunginlakimiehenä.

Katso Juha Myllymäen kesällä tehty haastattelu hankintalain uudistuksesta Kunta.tv:stä verkkosivulta http://www.kunta.tv/web/kunta.tv/player/vod?assetId=613196