Uuden-Seelannin Aucklandin kaupungin noin 5 000 neliökilometrin alueella asuu lähes 1,5 miljoonaa ihmistä. Suurin osa väestöstä on kuitenkin keskittynyt pienelle alueelle, sillä vain noin 30 prosenttia alueesta on kaupunkimaista. Aucklandia voisikin siis jossain määrin verrata Helsingin seutuun (1,3 miljoonaa ihmistä, 3 700 km²).

Aucklandissa päätösvaltaa käyttää kaupunginhallitus (governing body), johon kuuluu kaupunginjohtaja ja 20 valtuutettua sekä lisäksi 21 paikallishallitusta (local boards), joissa on yhteensä 149 jäsentä. Kaupunginhallitus päättää kaupungin suuremmista strategisista linjoista, kun taas paikallishallitukset päättävät paikallisista asioista ja johtavat paikallisesti.

Prosessit kuntoon viidessä vuodessa

Omaisuuden hallintaa on Aucklandissa kehitetty pitkäjänteisesti jo useiden vuosien ajan ja siitä on tullut osa kaupungin normaaleja prosesseja. Omaisuuden hallinnan vahva kehitystyö aloitettiin Aucklandissa vuonna 2010. Silloin kaupungissa luotiin viitekehys omaisuuden hallinnalle ja tehtiin myös pitkän tähtäimen suunnitelman vuosille 2012–2022.

Heti vuonna 2011 aloitettiin omaisuuden hallinnan tehostamishankkeet tiedon keräämiselle, kapasiteetille, käytäntöjen luomiselle, ja prosesseille. Samalla luotiin toimintaperiaatteet ja linjaukset omaisuuden hallinnalle. Vuoden 2014 aikana tehtiin standardi omaisuuden hallinnalle ja päivitettiin pitkän tähtäimen suunnitelma koskemaan vuosia 2015–2024. Alle viidessä vuodessa luotiin siis omaisuuden hallinnalle toimintatavat ja prosessit.

Omaisuuden hallinta on moniulotteinen käsite eikä kyse ole pelkästään meillä Suomessa paljon puhutusta korjausvelasta ja sen määrittelystä. Omaisuuden hallinnan tulisikin ennen kaikkea olla pitkän aikavälin suunnittelua, siitä mitä meidän kuntien omaisuudella ja omaisuuden tilalle tulisi tehdä, jotta voidaan tuottaa hyväksytty palvelutaso kustannustehokkaimmalla tavalla.

Perustana luotettava tieto omaisuudesta

Jotta omaisuutta voidaan hallita systemaattisesti ja pitkäjänteisesti, pitää ensin tietää, mitä omaisuutta on olemassa. Tarvitaan luotettavaa tietoa omaisuuden määrästä ja sen kunnosta. Näiden perusteella voidaan laskea omaisuuden arvo. Esimerkiksi Aucklandin liikennejärjestelmän arvoksi on laskettu 9,2 miljardia dollaria.

Tarvitaan myös vahvaa osaamista koko infran elinkaaresta, jotta voidaan arvioida, milloin kunnossapitotoimenpiteitä ja peruskorjaustoimenpiteitä tulisi suorittaa. Näiden lisäksi pitää ottaa vielä huomioon tulevaisuuden tarpeet ja vaatimukset sekä palvelutaso ja mahdolliset riskit, jotta todella voidaan tehdä pitkän tähtäimen suunnitelma omaisuuden hallinnasta.

Auckland Transport, joka vastaa Aucklandin alueen liikennepalveluista ja infrasta kuten kaduista, tekee omaisuuden hallintasuunnitelman 10 ja 30 vuoden tähtäimellä joka kolmas vuosi. Kymmenen vuoden aikajänteellä suunnitelma on tarkempi ja 30 vuoden suunnitelma on yleispiirteisempi. Uusimmassa tänä vuonna tehdyssä suunnitelmassa omaisuuden nykyinen tila on todettu hyväksi ja käyttäjien tyytyväisyys korkeaksi. Hyväksytyn investointisuunnitelman mukaan tämä taso säilytetään myös seuraavan kolmen vuoden aikana. Haasteita luo liikenneverkon kasvu, joka lisää omaisuuden määrää ja kustannuksia 1,5 prosenttia joka vuosi.

Omaisuuden hallinta paranee asteittain

Aucklandissa on käytössä omaisuuden hallinnan kypsyyden arvioinnissa viisiportainen luokittelu. Kaupunki on tällä hetkellä oman arvionsa mukaan suurimmaksi osaksi tasolla neljä, mutta tavoitteena on saavuttaa taso viisi (kts. oheinen kaavio). Kaupungissa onkin tehty suunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi.

Omaisuuden hallinnassa voidaan nähdä myös kulttuurillisia vaiheita. Alussa Auckland toimi vaistonvaraisesti eli vastuu oli keskitetty muutamalle avainhenkilöille, joilla oli valta ja tietämys asioista. Omaisuusdata ei ollut helposti ymmärrettävää tai sellaisessa muodossa, että sitä olisi voinut käyttää päätöksenteon tukena.

Sen jälkeen saavutettiin vaihe riippuvainen, jolloin kaikki tehdyt toimet nojasivat luotuihin vakiintuneisiin sääntöihin ja normeihin. Tieto omaisuudesta ja sen tilasta oli lisääntynyt, mutta tekniset ja taloudelliset tiedot eivät välttämättä olleet linkittyneitä toisiinsa. Valta on keskittynyt edelleen yksilöille, ja toimenpiteet keskittyvät yksittäisiin kiinnostuksen kohteisiin.

Tällä hetkellä Auckland kokee olevansa kulttuurillisessa vaiheessa riippumaton, sillä organisaatio on tietoinen tehokkaan omaisuuden hallinnan pääelementeistä – arvo, kohdistus, johtajuus, varmistus – ja puhdas data on muutettu sellaiseksi tiedoksi, joka tukee päätöksentekoa. Tiedon vaihto eri osastojen välillä toimii, ja omaisuuden hallinnan periaatteet on sulautettu toimintaan. Lähtökohtana on demokraattinen johtajuus, jolloin tiimin jäsenet ovat mukana päätöksenteossa.

Vuoteen 2017 mennessä ja sen jälkeen Aucklandilla on tavoitteena saavuttaa keskinäisen riippuvuuden vaihe, jossa kaikilla toimijoilla on luonnollisesti oma vastuunsa tuloksen saavuttamiseen, mutta saavutukset ovat tiimin tai organisaation yhteisiä saavutuksia. Työntekijät on sitoutettu toimimaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Omaisuuden hallinnasta on silloin tullut osa kunnallista johtamistapaa ja kulttuuria.

Auckland on hyvä esimerkki siitä, miten lyhyessäkin ajassa voidaan infraomaisuuden tila kartoittaa systemaattisesti ja siirtyä aidosti hallinnoimaan sitä. Sama on varmasti mahdollista myös Suomen kaupungeissa ja kunnissa, kunhan vain ryhdytään tuumasta toimeen.

Kirjoittaja työskentelee ylläpitoinsinöörinä

Helsingin kaupungin rakennusvirastossa ja hän

tutustui Aucklandin kaupungin omaisuuden hallinnan käytänteisiin SKTY:n järjestämällä opintomatkalla kuntatekniikan maailmankongressiin Uuden-Seelannin Rotorualle kesäkuussa.

Lisätietoa:

http://www.aucklandcouncil.govt.nz/

http://www.aucklandcouncil.govt.nz/EN/planspoliciesprojects/plansstrategies/Councilstrategies/Pages/assetmanagementplansummaries.aspx