Kaupunkipuulinjauksessa rakennusvirasto määrittelee ja julkistaa kaupunkipuita koskevat periaatteensa ja toimintatapansa, jotta ne ovat sekä puiden parissa työskentelevien että kaupunkilaisten tiedossa. Päätavoitteena on Helsingin kaupunkipuiden arvojen ja hyvinvoinnin sekä puiden tuottamien ekosysteemipalvelujen turvaaminen.

Kaupunkipuulinjauksen tekeminen on tullut ajankohtaiseksi monesta syystä. Puut ovat rakennetun kaupunkiympäristön elävä erityisomaisuus. Puuston arvon säilyminen ja kasvu edellyttävät pitkäjänteistä ja tavoitteellista toimintaa. Kaupunkipuun elinkaari on 50–150 vuotta. Tänä aikana puun hyvinvointiin vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Osa niistä on ihmisestä riippumattomia, kuten ilmasto, sää, kasvitaudit ja tuholaiset. Ihmisellä on kuitenkin keskeinen rooli kaupunkipuiden kasvuympäristön rakentamisessa, puun hyvinvoinnin edellytysten turvaamisessa ja puihin kohdistuvien hoitotoimenpiteiden järjestämisessä.

Pitkän elinkaaren aikana puun hyvinvoinnista vastaavat lukuisat eri toimijat, joko suoraan tai välillisesti. Kaupunkipuulinjausta tarvitaan selkiinnyttämään puihin liittyvän toiminnan pelisääntöjä ja korostamaan yhteistyön tärkeyttä.

Puiden hoito tuo runsaasti palautetta

Helsingin katupuurivien laaja inventointi vuosina 2010–2011 toi esille tarpeen suunnitella ja ennakoida katupuurivien ja kujanteiden hoitoa ja uudistamista nykyistä paremmin. Helsingissä on viime vuosina tullut ajankohtaiseksi uudistaa joitakin kaupunkikuvallisesti tärkeitä ja asukkaille merkityksellisiä puukujanteita. Uudistaminen on aiheuttanut runsaasti palautetta rakennusvirastoon, ja nämä hankkeet ovat olleet aikaa vieviä ja työläitä.

Kaupunkipuulinjaus on tehty ennakoivasti, jotta Helsingin vanhimpien kujanteiden uudistaminen saadaan asianmukaisesti alulle ja kaupunkikuvan korkea taso säilytettyä myös tuleville sukupolville.

Helsingissä on kaupunkipuita, eli istutettuja katu- ja puistopuita, enemmän kuin missään muussa Suomen kaupungeissa. Rakennusviraston hallinnassa on arviolta 30 000 katupuuta ja 200 000 puistopuuta. Tämän puuomaisuuden arvo on satoja miljoonia euroja.

Kaupunkipuiden lukumäärä alkoi Helsingissä kasvaa 1800-luvulla. Klassismin aikakaudella 1900-luvun alkuun saakka puilla ja puistoilla oli keskeinen asema Helsingin kaavoituksessa, kun taas 1930-luvun funktionalismi vaikutti puuistutusten vähenemiseen. Helsingin hienoimmat puistokadut ovat seurausta 1900-luvun alun suurkaupunki- ja puukaupunki-ideologiasta.

Katupuiden valikoimaa halutaan laajentaa

2000-luvulle tultaessa tiiviin kaupunkirakenteen vaatimukset ovat vähentäneet rakennettujen viheralueiden pinta-aloja. Tämä on lisännyt katupuuistutusten merkitystä Helsingissä.

Helsingin puulajivalikoima on suuri, etenkin puistoissa, mutta katupuiden lajivalikoima kaipaa monipuolistamista. Yhteensä eri puulajeja ja lajikkeita on käytössä pitkälti yli 200. Yleisimpiä kaupunkipuita ovat lehmukset, koivut ja vaahtera, joka on myös kaupungin nimikkopuu.

Lajiston monipuolisuuteen ovat vaikuttaneet muun muassa Helsingin maineikkaat kaupunginpuutarhurit Svante Olsson (1889–1924), Bengt Schalin (1946–1957) ja Pekka Jyränkö (1975–1996). Istutetussa lajistossa näkyvät myös Suomen historian eri vaiheet. Esimerkiksi laaja, yli 30 lajia ja lajiketta kattava poppelivalikoima on pääosin peräisin Venäjän vallan ajalta (1809–1917).

Kaupunkipuut ovat osa elävää luontoa rakennetussa ympäristössä, missä ne tuottavat monia ihmiselle tärkeitä ekosysteemipalveluja. Näillä tarkoitetaan luonnon ilmaiseksi tarjoamia aineettomia ja aineellisia palveluja kuten esimerkiksi meluntorjunta ja hulevesien hallinta.

Kaupunkipuut ovat myös osa luonnon monimuotoisuutta. Puistot ja puurivit muodostavat ekologisia käytäviä ja toimivat osana kaupungin viherverkostoa. Ne tarjoavat elinympäristön ja ravintoa monille muille eliöille kuten linnuille, hyönteisille ja sienille.

Minna Terho on metsänhoitaja ja maa- ja metsätaloustieteiden tohtori ja työskentee projektinjohtajana Helsingin kaupungin rakennusvirastossa. Satu Tegel on maa- ja metsätaloustieteiden maisteri ja työskentelee suunnitteluasiantuntijana Helsingin kaupungin rakennusvirastossa.