Tampereen Kalevan uimahallin peruskorjaushanke sai syksyllä 2013 altaiden tasausbetonin purkuvaiheessa uuden käänteen, kun jäljelle jätettäväksi aiottu betonikerros osoittautui lujuuskokeissa heikoksi.

– Käytön aikana uimaveden kemikaalit olivat reagoineet betonin valmistuksessa käytetyn kiviainekseen kanssa, kertoo halliurakan projektipäällikkö Panu Hirvonen Tampereen tilakeskuksesta.

Alkalikiviainesreaktio oli rapauttanut altaan 400 millimetriä paksua betonirunkoa ja -pohjaa pahimmillaan jopa 200 millimetriin asti. Tapahtunutta kävivät ihmettelemässä niin Tampereen teknillisen yliopiston professorit kuin Rambollin asiantuntijatkin. Uusitussa hallissa vastaavaa ei enää pääse tapahtumaan, sillä niin allas- kuin lattialaatoituksen alla on nyt vesieristys. Laattojen saumatkin ovat vesitiivistä epoksia.

– Alkuperäisen suunnitelman mukaan betonia olisi piikattu ja kunnostettu vain 30 millimetrin syvyydeltä, mutta nyt työtä olikin paljon enemmän. Suunnitelmat ja projektin aikataulut menivät uusiksi, kun allasta vesipiikattiin kolmivuorotyönä kolmen kuukauden ajan. Hankkeen kustannukset kohosivat kymmenestä miljoonasta eurosta 13 miljoonaan euroon, Hirvonen kertoo.

Tuhat kävijää vuorokaudessa

Toukokuun puolivälissä täytettiin isoa allasta. Vesi ulottui jo lattian tasolle, josta se poistuu puhdistuskiertoon ritilän ja loiskekourun kautta. Ennen avajaisia Tampereen tilakeskuksen väki pääsi koeuinnille. Myös uimaseuralaiset saivat testata järjestelmien toimivuutta.

– Vettä isossa altaassa on 3 500 kuutiota. Hallin lämpötila on noin 29 astetta, ison altaan lukema on 27. Maksimikapasiteetti on tuhat kävijää vuorokaudessa. Vuoden aikana kävijöitä on ollut 200 000, Panu Hirvonen kertoo.

Hirvonen on pyörittänyt projektia rakennuttajana, vetänyt kokouksia ja valvonut sopimusasioita. Pääurakoitsija on ollut Lujatalo Oy ja rakennustöiden valvoja Ramboll CM Oy. LVI- ja sähkötöiden valvonnasta on vastannut kaupungin oma väki.

Avajaisten lähestyessä Hirvonen oli hiukan huolissaan pysäköintipaikkojen riittävyydestä. Naapuritontilla sijaitsevan Sammon lukion oppilaat täyttävät nimittäin keskuksen autopaikat mopoautollaan. Nyt mietitään, miten tilannetta voidaan parantaa.

Pikavesikierto raikastaa

Hydraulinen nostosilta jakaa ison altaan kahdeksi 25 metrin altaaksi. Sillan päällä, altaan keskellä on palloverkko, joka voidaan laskea tarvittaessa käyttöön. Pikkualtaissa voidaan rauhassa pelata vesipalloa ja kanoottipooloa, kun verkko estää pallon lentämisen puolelta toiselle.

– Allasveden puhdistusprosessi perustuu painehiekkasuodatukseen. Viidenkymmenen metrin altaan koko vesimäärä kulkee suodattimien läpi runsaassa kuudessa tunnissa. Lastenaltaassa suuremman allaskuormituksen vuoksi kierto tapahtuu selvästi nopeammin, noin yhdessä tunnissa. Altaat tyhjennetään vain huoltotöiden ajaksi. Yöaikaan altaan pohjassa liikkuva robotti imee likaa. Vesi vaihdetaan täysin noin kahden vuoden välein, jos huoltotoimet vaativat, Panu Hirvonen kuvaa.

Isossa altaassa on myös pikavesikierto, jossa vettä kierrätetään mekaanisen suodattimen läpi. Se estää lika-aineiden kulkeutumista varsinaiseen vedenkäsittelyyn sekä raskaampien kiintoaineiden laskeutumista altaan pohjalle. Pikavesikierrossa allasvettä pumpataan kiertoon sekä altaan matalasta päästä että sen syvimmästä kohdasta. Se ohjataan takaisin syvän pään pystyseinien suuttimista.

Lastenallas ja kahluuallas ovat entisellä paikallaan, niiden lämpötila on noin kolmekymmentä astetta. Runsaan metrin syvyinen kylmävesiallas on uutta, veden lämpötila on yhdeksän astetta. Sen jäähdytyksessä syntyvä lämpö kierrätetään allasveden lämmitykseen. Kylmäaltaan päällä on turvakamera, sillä valvomosta ei ole sinne suoraa näköyhteyttä.

– Erilämpöisillä altailla on omat vesikiertonsa. Lasten- ja kahluualtaan vedet ovat yhteisessä vesikierrossa. Isolla altaalla ja kylmäaltaalla on omat vesikiertonsa, Hirvonen kertoo.

Haponkestävää terästä

Peseytymistiloissa hanaveden lämpötilaa voi säätää, hana avautuu itsestään kun sitä lähestyy. Niin miesten kuin naistenkin puolella on neljä saunaa, joista yksi sopii pyörätuolin käyttäjälle. Lauteet ovat mäntyä.

– Aikaisemmat rosteriteräsputket ja -altaiden kaiteet eivät kestäneet klooria, joten ne kaikki on vaihdettu haponkestäviin ratkaisuihin. Kattoritilöiden kiinnikkeet ovat sinkittyä terästä, Panu Hirvonen kertoo.

Pukuhuoneen kaapit ovat murtovarmoja. Ovet avataan ja suljetaan rannekkeella. Jos kaappi murretaan, hälytys lähtee saman tien. Lukon kieleke ei liiku sivulle, vaan sisäsuuntaan, joten sitä ei voi kangeta auki. Kaapin saranat ovat pianosaranoita, jotka liittävät kaapin oven tiukasti karmiinsa koko pituudeltaan.

Rannekkeeseen voi ostaa myös mahdollisuuden käyttää toisessa kerroksessa sijaitsevaa kuntosalia, ikkunan takaa voi katsella uimareiden polskimista. Ranneke avaa pääsyn myös ulkoaltaaseen, joka valmistunee uintikeskuksen viereen vuonna 2017.

Hiekkasuodatus nykyaikaa

Laskeudumme kellariin. Aikaisemmat avonaiset betoniset hiekkasuodatusaltaat ovat poissa. Ne on korvattu sukelluskellon näköisillä umpinaisilla painehiekkasuodattimilla. Kymmenestä suodattimesta kuusi palvelee isoa allasta.

Vedenkäsittelyn pääsuunnittelija Risto Mäki Rambollilta kertoo, että suodatushiekkaa on suodattimessa välipohjan päällä noin 1,2 metriä. Puhdistettava allasvesi johdetaan suodattimeen hiekkapatjan yläpuolelle. Hiekkasuodattimen pinnan yläpuolelle kohdistuu allasvesipumppujen ylipaine, joka painaa vettä suodatinhiekan läpi nopeammin kuin mitä tapahtuisi avohiekkasuodatuksessa.

– Allasveden karkeat kiintoainepartikkelit eivät mahdu kulkeutumaan hiekkarakeiden välistä, tai jos mahtuvat, niin hiekkarakeeseen törmätessään ne kiinnittyvät sen pintaan. Kiintoaineen erotusta tehostetaan polyalumiinikloridilla. Se tehoaa kolloidihiukkasiin, jotka ovat liian pieniä suodattuakseen suoraan pelkällä hiekkasuodatuksella, Mäki kuvaa.

Polyalumiinikloridi neutraloi kolloidien pinnan toisiaan hylkivät sähkövaraukset. Tällöin kolloidit alkavat kerääntyä yhteen suuremmiksi hiukkasiksi ja kiinnittyvät suodatinhiekkaan. Suodatinmassan hiekkarakeiden läpi virtaavan veden virtausnopeus on pieni, joten hiekkarakeisiin kiinnittyneet kiintoainepartikkelit eivät huuhtoudu takaisin vesikiertoon.

Hiekkasuodatuksen jälkeen vesi lämmitetään ja desinfioidaan natriumhypokloriitilla. pH-arvo säädetään. Puhdistettu ja kemikaaleilla käsitelty vesi johdetaan takaisin altaisiin pohjassa olevin syöttösuuttimien kautta.

– Suodattimet puhdistetaan joka viikko tai tarpeen mukaan useamminkin huuhtelemalla suodatinhiekka vastavirtaan ilmalla ja vedellä. Ilmahuuhtelu irrottaa kertyneet lika-aineet hiekkarakeiden pinnalta. Vastavirtahuuhtelu kuljettaa irronneet lika-aineet huuhteluveden mukana suodattimesta viemäriin, Mäki kertoo.

Tehokäsittely aktiivihiilellä

Lasten altaan ja kahluualtaan vesi puhdistetaan hiekkasuodatuksen jälkeen vielä aktiivihiilisuodatuksella. Se poistaa allasvedestä sidottua klooria eli kloramiineja ja orgaanisia klooriyhdisteitä, joita syntyy allasveteen kloorin reagoidessa vedessä olevien lika-aineiden kanssa. Tätä tapahtuu etenkin lämpimissä ja matalissa raskaasti kuormitetuissa altaissa, kuten lasten altaissa.

– Nämä yhdisteet eivät poistu tyydyttävästi edes polyalumiinikloridilla tehostetussa hiekkasuodatuksessa. Niiden poistaminen aktiivihiilisuodatuksella on teknis-taloudellisesti järkevämpää kuin veden laimentaminen puhtaalla talousvedellä lika-ainepitoisuuksien vähentämiseksi, Risto Mäki pohtii.

Aktiivihiilisuodattimen kautta kulkee vain sellaista vettä, josta kaikki hiekkasuodattimeen jäävät lika-aineet on poistettu. Aktiivihiilisuodatin puhdistetaan ajoittain vastaavalla tavalla kuin hiekkasuodattimet eli vastavirtaan huuhtelemalla, tosin aktiivihiilisuodattimet huuhdellaan pelkällä vedellä.