ILMASTO

Ilmasto-osaamista ei riitä pienimpiin kuntiin

Maakunnista lisää potkua ilmastotyöhön

Kunnilla ja alueilla on merkittävä rooli ilmastotyössä oman toimintansa kautta sekä ihmisten paikallisyhteisöinä. Uudet vahvemmat maakunnat voi nähdä mahdollisuutena parantaa tilannetta.

Teksti Jarno Parviainen

Osa helpoista keinoista on jo käytetty ilmastotyössä. Pariisissa sovittujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi ilmastotyöhön entistä enemmän vaikuttavuutta. Ilmastonmuutoksen riittävä hillintä ja kasvava sopeutumistarve edellyttävät lisää toimijoita mukaan ilmastotyöhön.

Ilmastonäkökulman huomioon ottamista tarvitaan kaikilla hallinnon tasoilla ja sektoreilla. Myös liikenteen hillintään ja maankäyttöön liittyvissä suurissa rakenteellisissa ratkaisuissa olisi päästävä eteenpäin.

Resurssien puute näkyy suun- nitelmien toimeenpanossa

Isoissa kaupungeissa ilmastotyö on jo usein suunnitelmallista, mutta pienemmissä kunnissa näin ei aina ole. Ilmastotyö voi olla myös vielä sidoksissa pääosin hankkeisiin ja sen valtavirtaistuminen koko kuntakonserniin on kesken. Uutta pontta ilmastotyöhön on tullut kuitenkin esimerkiksi kasvaneen resurssitehokkuusajattelun myötä.

Suurimmissa kaupungeissa ollaan menossa myös kohti yhteistyötä kuntalaisten kanssa, missä on suuri potentiaali edelleen hyödyntämättä. Maakuntien ilmastotyö on jäänyt tähän mennessä usein irralliseksi käytännöstä. Suunnitelmia on laadittu, mutta resurssien puute on näkynyt toimeenpanossa. Uudet vahvemmat maakunnat voi nähdä mahdollisuutena parantaa tilannetta.

Ympäristönsuojelu

ja ilmastotyö

Kunnissa ympäristönsuojelulla on todettu olevan merkittävä koordinoiva ja kirittävä rooli ilmastotyön edistäjänä kaikessa päätöksenteossa. Ympäristönsuojelu on jäämässä kuntien tehtäväksi, mutta myös tulevissa maakunnissa tarvitaan ilmasto-osaamista: maakunnille siirtyvissä kiinteistöissä on huolehdittava energiatehokkuudesta ja hankinnoissa sekä kilpailutuksessa on otettava huomioon ilmastonäkökulmat.

Ilmastoasioita on pohdittava muun muassa joukkoliikenteen järjestämisessä ja alueellisessa liikennejärjestelmäsuunnittelussa. Erityistä ilmasto-osaamista ei ole nytkään liiaksi eikä sitä riitä pienimpiin kuntiin. Päästölaskenta ja siihen liittyvä kustannuslaskenta vaatii erityisosaamista. Ilmastoasiat voidaan tunnistaa yhdeksi rajapinnaksi, jossa tarvitaan maakuntien ja kuntien kumppanuutta ja joustavaa työnjakoa.

Maakuntien tehtävinä on lisäksi tuottaa ja jakaa ympäristöä koskevaa tietoa, parantaa ympäristötietoutta sekä huolehtia ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötöiden toteuttamisesta. Tämä tarkoittaa suoraan myös ilmastoasioista huolehtimista, mukaan lukien ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Alueellinen energianeuvonta olisi konkreettinen ja tarpeellinen ilmastotyötä edistävä tehtävä, joka sopisi hyvin maakunnan toimenkuvaan.

Ilmastotyö parantaa

alueen imagoa

Ilmastotyön nähdään viimeisen Kuntaliiton ilmastoselvityksen perusteella parantavan alueen imagoa, tuovan taloudellisia säästöjä sekä tukevan elinvoimapolitiikan harjoittamista.

Maakuntien tehtävät sisältävät myös tulevaisuudessa juuri näitä keskeisiä aluekehitystehtäviä. Uusissa nykyistä vahvemmissa maakunnissa ilmastotyö voisi kytkeytyä entistä vahvemmin aluekehitykseen ja elinkeinojen kehittämiseen, kun nykyisten maakuntaliittojen ja Ely-keskusten voimavarat kootaan yhteen.

Maakuntatason demokratisoituminen voi olla mahdollisuus tuoda myös ilmastoasioita lähemmäksi kansalaisia.

Ilmastomuutos tuo myös

elinkeinomahdollisuuksia

Ilmastonmuutos on merkittävä uhka koko ihmiskunnan tulevaisuudelle, mutta toisaalta siihen kiteytyy paljon tulevaisuuden elinkeinomahdollisuuksia. Uusilla maakunnilla on selvästi mahdollisuus ottaa nykyistä suurempi rooli kansallisessa ilmastotyössä, ja sitä tarvitaan.

Poikkihallinnolliselle politiikkalohkolle näin ei kuitenkaan käy automaattisesti. Riskinä on, että ilmastotyö hautautuu hallinnon myllerryksessä, koska se on kaikkien asia ja samalla ei kenenkään erityisvastuulla.

Maakunnat voivat kuitenkin ottaa oppia kuntien ilmastotyöstä. Tärkeintä on saada päättäjät mukaan alusta asti, osoittaa ilmastotyölle riittävät resurssit ja vastuutahot sen toteutuksesta. Muuten sorrutaan helposti kuntien ilmastotyötä koko sen olemassa olon ajan vaivanneeseen perussyntiin: hoidetaan ensin arjen haasteet ja keskitytään sitten siihen ilmastonmuutokseen.

Maakuntauudistuksessa riittäisi kyllä riittävästi haasteita ilman ilmastonäkökulmiakin, mutta ilmastoasiat eivät voi enää odottaa.

Hallinnonuudistuksen tavoitteena tulee olla kaikkien keskeisten tehtävien osalta nykyisen toiminnan tason parantuminen, näin on myös ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen suhteen.

Kirjoittaja on projektitukija ja selvittää nykyi- sellään muun muassa kuntien ympäristön-suojelun tulevaisuuden organisointimalleja ja on aiemmin tutkinut kuntien ja maakuntien ilmastotyön tilannetta.