Peruskysymys jätestatuksella olevien materiaalivirtojen hallinnassa on, aiheuttavatko ne haittaa ja miten niitä hyödynnetään tuottamatta lisää haittaa.

Terveys- ja ympäristöhaittavaaran tekijöiksi historia osoittaa väestömäärän kasvun, väestötihentymät, tuotannon ja kulutuksen määrän henkilöä kohden sekä hylättävien aineiden ja esineiden fyysiset, kemialliset ja biologiset ominaisuudet. Jätteiden välitön haittariski yksilöille liittyy terveyteen ja elinympäristön miellyttävyyteen.

Jätteiden tuottaminen on kiistattomasti suosinut ihmisen lajina menestymistä. Nyt kuitenkin tiedämme, että sillä on myös hintansa. Ihminen muuttaa jopa maapallon ekologista systeemiä sekä vaikuttaa eri eliölajien ja niiden yksilöiden määrälliseen ja laadulliseen keskinäissuhteeseen. Luonnonvarat ovat rajalliset.

***

Historia kertoo vakuuttavasti, että pelkästään yksilöiden ja yksittäisten toimijoiden valintoihin ja arvotuksiin perustuva jätehuolto ei toimi. Tarvitaan yhteisvastuun varaan rakennettu jätehuolto. Tähän ovat myös muut kehittyneet markkinatalousmaat päätyneet.

Suomessa kuntavastuullinen jätehuolto on istutettu hyvin osaksi markkinataloutta. Se ylläpitää ja kehittää perusinfrastruktuuria jätteiden keräykselle, kuljetukselle ja käsittelylle. Hyötyjinä kuntalaisten ohella ovat myös elinkeinotoimijat.

Yhdenvertaisuutta, humaanisuutta ja ympäristöä kunnioittavan yhteiskunnan jätelainsäädännön, myös kiertotaloudessa, päätarkoituksena voi olla vain terveyden ja ympäristön suojelu. Toisenlaiselle päätarkoitukselle ei löydy perusteita. Mm. useat ansaintarkoituksessa tehdyt ympäristörikokset ja vaikkapa näin keväällä teiden ja katujen varret todentavat yhteisvastuun oikeutuksen. Ihmiset ovat ekologisuudessaan ja sosiaalisuudessaan erilaisia hyvässä ja pahassa; tulevaisuudessakin.

***

Jätteitä on hyödynnetty aina. Kierrätysmateriaalien kysynnän muodostuminen on määrällinen ja laadullinen asia, jota ohjaavat sosioekonomiset olot, neitseellisten raaka-aineiden saatavuus, yksilölliset ominaisuusvaatimukset raaka-aineelle, toimitusvarmuus ja hinta.

Hyödyntäminen on toteutettava ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Humaanit ja oikeudenmukaiset talouden pelisäännöt sekä kulutuksen määrän ja materiaalien kiertonopeuden alentaminen tuotanto-kulutusketjussa ovat avainasemassa.

Suomessakin kiertotalouden on oltava isompi asia kuin vain yhdyskuntajätteet ja ympäristöliiketoiminnan edistäminen, mikä voimakkaasti korostuu yritysten lobbauksessa ja myös mm. valtioneuvoston EU-lausunnossa (E88/2015 vp) kiertotaloudesta.

***

Neitseellisten raaka-aineiden hankinta- ja jalostuskustannukset päätyvät myytävän tuotteen hintaan. Raaka-aineen omistajalle maksetaan. Ostaja valintapäätöksillään voi vaikuttaa koko tuotantoketjun hinnoitteluun.

Jätteiden hyödyntämisessä asetelma on toinen: jätehuolto ja raaka-ainehankinta yhdistyvät väistämättä samaksi prosessiksi. Tämä tekee mahdolliseksi sisällyttää koko raaka-ainehankinnan ja jalostuksen kustannus jätemaksuun, jätteentuottajien kontolle. Raaka-ainejalosteet ja ”kierrätyspolttoaine” voidaan myydä ilman kustannusrasitetta.

Tästä syntyy kaksisuuntaisen ansainnan mahdollisuus: jätteentuottajilta perittävä jätemaksu sekä hyötytuotosten myyntitulot. Demokraattisen yhteiskunnan markkinataloudessa tulee estää tällaisen tuloeroja kasvattavan ja elinkeinotoiminnan kilpailukykyä heikentävän ansaintamallin käyttö.

***

Heikentämispyrkimysten sijaan kunnallisten jätelaitosten asemaa tulee vahvistaa kilpailuttajana ja kiertotalouden perustoimijana palauttamalla kaikkien yhdyskuntajätelajien keräys ja kuljetus niiden vastuulle sekä turvaamalla niiden asema energiana hyödyntämisessä ja biojätteiden käsittelyssä.

Yhtälailla näin syntyy työpaikkoja. Toivottavasti yhteiskunnalliset päättäjät näkevät kuntavastuullisen jätehuollon merkityksen ohi virheellisten ja jopa valheellisten väittämien, joilla kuntavastuullista jätehuoltoa halutaan ajaa alas. Tämä olisi aitoa kestävän elämäntavan mukaista kiertotalouspolitiikkaa.