TEKNISET PALVELUT
Vaihtoehtojen pohdinta jatkuu vaalien jälkeen
Rakennusvalvonnan organisaatiot uudistuvat
Yleisesti myönnetään, että rakennusvalvonnassa tarvitaan yhä enemmän osaamista. Yhtä mieltä ollaan myös siitä, että tarvitaan yhteneväisempiä tulkintoja. Kunnat kuitenkin kaipaavat tehtävän perusteellista tarkastelemista kuntakokonaisuuden näkökulmasta ennen kuin organisaatiouudistuksesta päätetään. Uudistus vaikuttaisi eniten pieniin ja keskisuuriin kuntiin.
Teksti Paavo Taipale
Hallituksen syksyllä 2013 julkistaman rakennepoliittisen ohjelman yhtenä toimenpiteenä oli rakennusvalvonnan kokoaminen suuremmiksi ylikunnallisiksi yksiköiksi. Tavoitteena on vahvistaa rakennusvalvonnan asiantuntemusta sekä yhtenäistää toimintatapaa ja säännösten tulkintaa. Ympäristöministeriö asetti keväällä 2014 työryhmän selvittämään toimenpidevaihtoehtoja ja uudistuksen vaikutuksia. Työryhmän raportti valmistui joulukuussa.
Työryhmä ei ota kantaa rakennusvalvonnan organisointitapaan. Organisointivaihtoehtona tuodaan esille sekä vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuva malli että yhteistoiminta-aluemalli, jossa kuntia velvoitettaisiin lainsäädännöllä muodostamaan rakennusvalvonnan yhteistoiminta-alueita. Selvityksessä korostetaan, että rakennusvalvonnan organisaatioiden ohella myös toiminnan sisältöä tulee kehittää.
– Ympäristöministeriö lähetti helmikuussa rakennusvalvonnan kehittämiseen liittyvän kyselyn rakennusvalvonnan asiakkaille ja sidosryhmille. Aikaa kommenttien ja vastausten antamiseen on 24.3.2015 saakka, ympäristöministeriön elinympäristöryhmän päällikkö, rakennusneuvos Aila Korpivaara kertoo.
Vapaaehtoinen yhteistyö
laajentunut hitaasti
Rakennusvalvonnassa toimii tällä hetkellä 23 kuntien keskinäistä vapaaehtoista yhteistyöaluetta. Niihin kuuluu runsaat 60 kuntaa. Rakennusalan ammattihenkilöiden työpanos rakennusvalvonnassa koko maassa on yhteensä runsaat 600 henkilötyövuotta.
– Kunnat voivat nykyisen käytännön mukaisesti jatkaa vapaaehtoista yhteistyötä. Vaihtoehtona on edellyttää lainsäädäntöteitse kuntia muodostamaan yhteistoiminta-alueita asettamalla asiantuntijaviranhaltijoiden määrälle minimiraja. Kunnat voisivat muodostaa alueet parhaaksi katsomallaan tavalla. Lainsäädännöllä voitaisiin myös määrätä alueiden muodostamisesta. Erityisesti teknisen tarkastuksen osalta on myös harkittu yksityisen sektorin entistä laajempaa hyödyntämistä, Korpivaara sanoo.
Hän huomauttaa, että mikäli organisaatiouudistus halutaan nopeasti voimaan, velvoittava lainsäädäntö on ainoa mahdollisuus. Kuntien vapaaehtoisuuden pohjalta yhteistyöalueita on muodostunut kovin hitaasti.
– Ministeriöllä ei ole tässä vaiheessa kantaa uudistuksen toteutustapaan. Se jää joko ministerin muodostettavaksi meneillään olevan kommenttikierroksen jälkeen tai sitten seuraavan hallituksen asiaksi.
Korpivaara pitää rakennusvalvonnan tehtävien nykyistä tarkempaa määrittelyä lainsäädännössä välttämättömänä, mikäli siirrytään alueellisiin organisaatioihin.
Alueellinen organisaatio
haastaisi yhteistyömuodot
Kunnissa ollaan varuillaan mahdollisen rakennusvalvonnan alueellistamisen vaikutuksista kunnan kehittämiseen ja yhteistoimintaan kunnan eri viranomaisten kesken. Joustavien valmisteluprosessien pelätään vaarantuvan. Aila Korpivaara myöntää haasteen.
– Ilman muuta kaavoituksen ja rakennusvalvonnan yhteys on turvattava. Ymmärrän hyvin huolen tehtävien pirstaloitumisesta eri organisaatioihin. Se toki hankaloittaa yhteistyötä. Kun kuntauudistus ei ole edennyt toivotusti, pidämme kuitenkin suurempia yksiköitä palvelun laadun kannalta tarpeellisena.
Korpivaara korostaa, että yhteyksien säilyttäminen kaavoitukseen ja eräisiin muihin kunnan toimintoihin vaatii vakavaa pohdintaa ja kenties myös lainsäädännöllisiä toimenpiteitä.
Oma kehittämiskohde on rakennusvalvonnan tietojärjestelmien yhteentoimivuuden varmistaminen kuntien kesken sekä kunnan muiden rakennetun ympäristön tietojärjestelmien kanssa. Se vaatii oman aikansa, mutta sähköiset palvelut tehostavat toimintaa.
– Sähköinen asiointi tuo valtavasti hyötyjä. Alueellisessa järjestelmässä yhteyksien toimivuus kaikkiin kuntiin on turvattava. Se on aika iso urakka ja ympäristöministeriö onkin esittämässä työhön lisämäärärahaa valtion budjettiin, Aila Korpivaara sanoo.
Alun perin on ollut selvää, että rakennusvalvonnan uudistushanke on kahden hallituskauden asia, eikä Korpivaara pidä kynnyskysymyksenä uuden toimintamallin käynnistymistä vuonna 2017.
– Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että aikataulu on liian tiukka, toisten mielestä tulisi edetä selvästi nopeammin. Lainvalmistelutyöryhmän asettaminen jää vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen tehtäväksi.
Lahden seudulla
yhteistyö sujuu
Lahden, Nastolan ja Kärkölän rakennusvalvonta on hoidettu yhteisellä viranhaltijaorganisaatiolla ja lautakunnalla vuodesta 2009 lähtien. Kokemukset ovat olleet hyviä.
– Oikeastaan ainoa asia, joka olisi voitu ratkaista viisaammin, on poikkeamislupien ratkaisemisen jättäminen kuntaan. Ympäristökuntien kaavoitusresurssipula on viivästyttänyt joitakin lupia, Lahden kaupungin rakennustarkastaja Raimo Luukka sanoo.
Lahden seudulla on pidetty kuntien edustajien kanssa kuukausittain yhteinen palaveri ja lisäksi pidetty yhteyttä tarpeen mukaan. Osa henkilökunnasta asuu ympäristökunnissa, joten paikallistuntemusta löytyy.
Kustannukset jaetaan väestöpohjan ja lupamäärien perusteella. Ympäristökuntien rakennusvalvontataksojen tarkistuksen jälkeen kuntien nettokustannus rakennusvalvonnasta on selvästi aiempaa kuntakohtaista rakennusvalvontaa pienempi.
Luukan mielestä palveluprosessissa on löydetty hyvä tasapaino asiantuntemuksen, laadun ja joustavuuden kesken. Hän painottaa asiakkaan tarpeiden huomioon ottamista, sillä tehtävänä on auttaa rakentajaa eteenpäin kohti mahdollisimman laadukasta rakentamista.
Jos rakennusvalvonnan uudistuksessa halutaan edetä ripeästi, tarvitaan Raimo Luukan mielestä kuntia velvoittavaa lainsäädäntöä.
– Tulkintojen yhtenäistäminen edellyttää nykyistä suurempia yksiköitä. En kuitenkaan pidä alueiden muodostamista väkipakolla hyvänä ratkaisuna. Kuntien pitäisi saada valita vapaasti kumppaninsa.
Oma rakennusvalvonta
on kehyskunnille tärkeä
Ehdotettu rakennusvalvonnan alueellistaminen iskisi voimakkaimmin kasvaviin kehyskuntiin. Monissa niistä suhtaudutaankin varsin kriittisesti ehdotettuun uudistukseen.
– Meidän näkemyksemme mukaan kunnan rooli painottuu sote-ratkaisujen myötä tulevaisuudessa entistä enemmän elinvoiman edistämiseen ja rakennusvalvonta on siinä keskeinen työkalu. Missään tapauksessa maapolitiikan, kaavoituksen ja rakennusvalvonnan kolmiyhteyttä ei pitäisi lähteä rikkomaan, Kempeleen kunnanjohtaja Tuomas Lohi linjaa.
Hän myöntää, että rakennusvalvonnan näkökulmasta suuremmat organisaatiot ovat perusteltuja, mutta pitää tärkeänä, että tilannetta tarkastellaan kuntakokonaisuuden näkökulmasta. Maankäyttö- ja rakennuslaki antaa kunnille rajat, missä toimia, mutta myös mahdollisuuden luovuuteen näiden rajojen sisällä.
– Näen rakennusvalvonnan itsehallinnollisen kunnan keskeisenä strategisen kehittämisen työkaluna, jota ei pidä viedä sieltä pois. Yhteistyöhalua tarvittavan asiantuntemuksen hankkimiseksi tarpeen vaatiessa kyllä löytyy, Lohi painottaa.
Myös Keravalla ollaan varauksellisia alueellisia rakennusvalvonnan yksiköitä kohtaan.
– Järjestelyssä on sekä etuja että haittoja. Mielestäni haitat ovat kuitenkin suuremmat. Erityisesti yritysten sijoittumiseen liittyvissä prosesseissa tehtävä yhteistyö kunnan eri viranomaisten kesken vaikeutuisi, Keravan kaupungingeodeetti Tiina Hartman arvioi.
Nyt neuvonpito on lähes päivittäistä ja saman käytävän varrella on helppo käydä näitä keskusteluja.
– En lähtisi nyt rakennusvalvontaa alueellistamaan. Osaamisvajetta voidaan hoitaa kuntien välisellä vapaaehtoisella yhteistyöllä. Pidän myös esillä ollutta lausuntomenettelyn käyttöönottoa kestämättömän kankeana ratkaisuna yhteistyöhön.
Hartmanin mielestä tulkintojen yhtenevyyttä voitaisiin parantaa koulutuksella ja yhteisillä tulkintaohjeilla. Organisaatiomallista riippumatta kaikkien kuntien olisi syytä digitalisoida lupaprosessinsa ja tarkistaa taksat kestävälle tasolle sekä miettiä luontevia yhteistyötapoja mahdollisten osaamisvajeiden täyttämiseksi.
Klikkaa kuvaa niin näet tarkemmat tiedot ja suuremmat kuvat
Kuntaliitto kaipaa kokonaistarkastelua ennen organisointitavasta päättämistä
■ Kuntaliiton selvityksessä alueellisista rakennusvalvonnoista todetaan, että suuremmilla yksiköillä on saavutettavissa sektorikohtaisia hyötyjä, mutta kunnan toiminnan kokonaisuuden kannalta alueellistamisesta on myös haittoja. Mahdollinen alueellistaminen tulee koskettamaan erityisesti pieniä ja keskisuuria kuntia.
Kuntaliiton selvitys valmistui tammikuussa.
– Ennen kuin uusia päätöksiä rakennusvalvonnan organisaatioista valtion toimesta tehdään tai käynnistetään, lainsäädäntöhankkeita tulisi vielä kerran arvioida onko alueellistaminen se ratkaisu, jota tulee viedä eteenpäin. Kun aikaisemmat päätökset tehtiin, käytössä oli vain rakennusvalvonnan näkökulmasta tehtyjä selvityksiä, rakennusvalvonta-asioista Kuntaliitossa vastaava johtava lakimies Ulla Hurmeranta sanoo.
Erityishuolena Kuntaliiton selvityksessä tuli esille kunnan strategisen kehittämisen kannalta tärkeän kaavoituksen ja rakennusvalvonnan yhteyden ylläpitäminen, mikäli rakennusvalvonta järjestettäisiin suurissa alueellisissa yksiköissä.
– Rakennusvalvonnan ja kaavoituksen saumaton ja tiivis yhteisyö on tärkeää, eikä sitä saavuteta lausuntomenettelyllä. Tarvitaan sitoutumista ja yhteistä näkemystä maankäyttöä ja kaupunkikuvaa koskevien strategisten linjausten toteuttamiseksi. Jos rakennusvalvonta ja asemakaavoitus erotetaan eri organisaatioihin, tulee se rajamaan myös näiden keskinäisten rajapintojen kehittämismahdollisuuksia.
– Monissa kunnissa rakennusvalvonta toimii tiiviissä yhteistyössä, usein jopa samassa organisaatiossa kaavoituksen, mutta myös ympäristönsuojelun kanssa. Resurssien käyttö on tehokasta, tieto kulkee ja asiakas saa palvelunsa yhdeltä luukulta.
Kaikki rakentaminen ei myöskään ole vaativaa, joten on syytä jatkossa miettiä tarvitaanko rakennusvalvonnassa kaikkialla samanlaisia prosesseja ja osaamista. Vaativiin hankkeisiin voidaan tarvittaessa hankkia osaamista toisesta kunnasta.
Mikäli siirryttäisiin lakisääteisiin alueellisiin rakennusvalvontoihin, se tulisi tapahtua vain kokeilujen kautta. Kuntaliitto on jo pitkään kannustanut kuntia vapaaehtoiseen yhteistyöhön.
– Kaikenlaiset vapaaehtoiset yhteenliittymät ja kokeilut ovat tervetulleita. Tuoreen esimerkin tästä tarjoaa Hyvinkään ja Järvenpään kaupunkien kesken vireillä oleva yhteistyö, Ulla Hurmeranta huomauttaa.
Hänen mielestään rakennusvalvonnan tehtäviä määrittävän lainsäädännön täsmentäminen on välttämätöntä erityisesti, jos lähdetään suuriin yksiköihin. Porua herättäneet tulkintaerot eivät suurissa yksiköissäkään täysin poistu, vaan tarvitaan esimerkiksi opasmateriaalia. Uudistuksen aikataulu on Hurmerannan mielestä myös epärealistinen.
Kuntaliitto kaipaa kokonaistarkastelua ennen organisointitavasta päättämistä
■ Kuntaliiton selvityksessä alueellisista rakennusvalvonnoista todetaan, että suuremmilla yksiköillä on saavutettavissa sektorikohtaisia hyötyjä, mutta kunnan toiminnan kokonaisuuden kannalta alueellistamisesta on myös haittoja. Mahdollinen alueellistaminen tulee koskettamaan erityisesti pieniä ja keskisuuria kuntia.
Kuntaliiton selvitys valmistui tammikuussa.
– Ennen kuin uusia päätöksiä rakennusvalvonnan organisaatioista valtion toimesta tehdään tai käynnistetään, lainsäädäntöhankkeita tulisi vielä kerran arvioida onko alueellistaminen se ratkaisu, jota tulee viedä eteenpäin. Kun aikaisemmat päätökset tehtiin, käytössä oli vain rakennusvalvonnan näkökulmasta tehtyjä selvityksiä, rakennusvalvonta-asioista Kuntaliitossa vastaava johtava lakimies Ulla Hurmeranta sanoo.
Erityishuolena Kuntaliiton selvityksessä tuli esille kunnan strategisen kehittämisen kannalta tärkeän kaavoituksen ja rakennusvalvonnan yhteyden ylläpitäminen, mikäli rakennusvalvonta järjestettäisiin suurissa alueellisissa yksiköissä.
– Rakennusvalvonnan ja kaavoituksen saumaton ja tiivis yhteisyö on tärkeää, eikä sitä saavuteta lausuntomenettelyllä. Tarvitaan sitoutumista ja yhteistä näkemystä maankäyttöä ja kaupunkikuvaa koskevien strategisten linjausten toteuttamiseksi. Jos rakennusvalvonta ja asemakaavoitus erotetaan eri organisaatioihin, tulee se rajamaan myös näiden keskinäisten rajapintojen kehittämismahdollisuuksia.
– Monissa kunnissa rakennusvalvonta toimii tiiviissä yhteistyössä, usein jopa samassa organisaatiossa kaavoituksen, mutta myös ympäristönsuojelun kanssa. Resurssien käyttö on tehokasta, tieto kulkee ja asiakas saa palvelunsa yhdeltä luukulta.
Kaikki rakentaminen ei myöskään ole vaativaa, joten on syytä jatkossa miettiä tarvitaanko rakennusvalvonnassa kaikkialla samanlaisia prosesseja ja osaamista. Vaativiin hankkeisiin voidaan tarvittaessa hankkia osaamista toisesta kunnasta.
Mikäli siirryttäisiin lakisääteisiin alueellisiin rakennusvalvontoihin, se tulisi tapahtua vain kokeilujen kautta. Kuntaliitto on jo pitkään kannustanut kuntia vapaaehtoiseen yhteistyöhön.
– Kaikenlaiset vapaaehtoiset yhteenliittymät ja kokeilut ovat tervetulleita. Tuoreen esimerkin tästä tarjoaa Hyvinkään ja Järvenpään kaupunkien kesken vireillä oleva yhteistyö, Ulla Hurmeranta huomauttaa.
Hänen mielestään rakennusvalvonnan tehtäviä määrittävän lainsäädännön täsmentäminen on välttämätöntä erityisesti, jos lähdetään suuriin yksiköihin. Porua herättäneet tulkintaerot eivät suurissa yksiköissäkään täysin poistu, vaan tarvitaan esimerkiksi opasmateriaalia. Uudistuksen aikataulu on Hurmerannan mielestä myös epärealistinen.