Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) määrittelee perusvaatimuksen talousjäteveden käsittelylle viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Asetus määrittelee myös ohjeellisen, perustasoa tiukemman jätevedenkäsittelyvaatimuksen herkille alueille, jos näitä alueita on kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä määritelty.

Suomen ympäristökeskuksessa tehdyn tarkastelun tavoitteena oli arvioida haja-asutusalueiden vakituisesti asuttujen pientalojen määrää ranta- ja pohjavesialueilla. Selvitys tehtiin valtakunnallisella tasolla.

Suomessa ei ole koottua tietoa siitä, mitkä kiinteistöt ovat viemäröityjä. Tarkastelussa on oletettu, että taajama-alueet ovat viemäröityjä ja haja-asutusalueet eivät. Haja-asutusalueiksi on katsottu taajaman ulkopuoliset alueet. Taajaman rajauksena on käytetty Suomen ympäristökeskuksen vuoden 2012 taajamarajausta.

RHR ja paikkatiedot apuna

Rakennustiedot on haettu vuoden 2012 Rakennus- ja huoneistorekisteristä (RHR) ja vakituisesti asutut rakennukset on määritelty RHR:n rakennuksen käytössäolotilannetiedon mukaan. Vakituisesti asutut rakennukset voitaisiin määritellä muillakin tavoin, mutta valtakunnallisessa tarkastelussa erot eri tarkastelujen tulosten välillä ovat marginaalisia.

Tarkastelussa on keskitytty RHR:n käyttötarkoitusluokituksen mukaisiin pientaloihin: yhden asunnon talot, kahden asunnon talot, muut erilliset pientalot, rivitalot ja ketjutalot.

Rakennuksia, joiden sijainti ei ole tiedossa, ei ole tässä tarkastelussa huomioitu. RHR:n rakennukset, joiden rakentamisvuosi ei ole tiedossa, on tulkittu rakennetuiksi ennen vuotta 2004. Vuoden 2004 jälkeen rakennetuissa pientaloissa kiinteistökohtainen jätevedenkäsittely on kunnossa, sillä hajajätevesiasetus on koskenut uudisrakentamista jo kymmenen vuotta.

Paikkatietomenetelmin on haettu ne rakennukset, jotka sijaitsevat ranta- ja pohjavesialueilla. Alueiksi on tässä määritelty vesistöjen ranta-alueet (etäisyys vesistöstä 50, 100, 200 ja 300 metriä) sekä luokkien I ja II pohjavesialueet.

Haja-alueilla 314 000 vakituisesti asuttua taloa

Vesistöjen ranta-alueiden rajaukseen on otettu mukaan vesilain mukaiset vesistöt: yli hehtaarin suuruiset järvet ja lammet, meren ranta-alueet sekä joet ja purot, joiden yläpuolinen valuma-alue on yli 10 km². Aineistona on käytetty tarkinta Ranta10-paikkatietoaineistoa, joka sisältää Suomen uomat, joet, järvet ja meren 1:10 000 mittakaavassa. Yli viiden metrin levyisten jokien osalta on hyödynnetty aluemaista jokiaineistoa (jokialue10), jotta etäisyys rakennuspisteeseen pystyttiin laskemaan tarkasti joen rannasta. Pienempien uomien osalta on käytetty viivamaista aineistoa (Jokiviiva10).

Paikkatietohaku tuotti aineiston jokaisesta pientalosta, joka täytti hakuehdot. Haja-asutusalueella on tarkastelun mukaan noin 314 000 vakituisesti asuttua pientaloa, joissa asuu yhteensä noin 781 000 asukasta. Näistä pientaloista yhteensä 23 000 on rakennettu vuoden 2004 jälkeen.

Selvityksessä on tarkasteltu myös sellaisia pientaloja, jotka sijaitsevat yli 200 metrin päässä rannasta ja enintään 200 metrin päässä toisesta vakituisesti asutusta pientalosta. 200 metrin etäisyyttä on käytetty yleisesti arvioitaessa yhteisen vesihuollon järjestämisen edellytyksiä.

Pientalojen jakauma pohjavesi- ja ranta-alueilla

Ennen vuotta 2004 rakennetuista pientaloista on pohjavesialueilla noin seitsemän prosenttia. Rantavyöhykkeitä on tarkasteltu neljän eri etäisyyden kautta. Alle 50 metrin etäisyydellä rannasta sijaitsee 8 prosenttia pientaloista. 0–100 metrin vyöhykkeellä sijaitsee 16, 0–200 metrin vyöhykkeellä 29 ja 0–300 metrin vyöhykkeellä 40 prosenttia kaikista ennen vuotta 2004 rakennetuista pientaloista.

Riippuen määrittelystä, on pohjavesi- ja ranta-alueilla yhteensä 15 (50 metriä), 23 (100 metriä), 36 (200 metriä) tai 47 prosenttia (300 metriä) kaikista ennen vuotta 2004 rakennetuista pientaloista. Yhteensä tällaisia pohjavesialueilla tai alle 200 metrin päässä rannasta sijaitsevia ennen vuotta 2004 rakennettuja pientaloja on runsaat 100 000.

Valtaosa muutaman asukkaan pientaloja

Pientalojen määrä on suoraan verrannollinen jäteveden käsittelyjärjestelmien määrään, sillä useimmiten jätevedenkäsittelyjärjestelmät ovat yhden kiinteistön järjestelmiä. Asuntokunnan koko, eli asukasmäärä on verrannollinen jäteveden ympäristökuormitukseen. Asuntokuntien koon kautta voidaan tarkastella mahdollisuutta jätevedenkäsittelyn tehostamisen määräaikaiseen lykkäykseen.

Käsittelyvelvoitteiden toteuttamisesta voi erityisestä syystä saada määräajaksi oikeuden poiketa edellyttäen, että ympäristökuormitus on vähäinen. Eduskunnan ympäristövaliokunta on vuonna 2010 mietinnössään todennut, että lähtökohtaisesti kuormituksen vähäisyyden edellytyksenä on käytännössä se, että kiinteistöllä asuvien lukumäärä ei merkittävästi ylitä haja-asutuksen keskimääräistä kiinteistökohtaista asukasmäärää, joka on noin ­3 henkilöä.

Asuntokunnan koon mukaan tarkasteltuna 1–3 hengen asuntokuntia on 78 prosenttia pientalojen kokonaismäärästä haja-asutusalueilla. Asukkaista, eli jätevesikuormituksen määrästä, 60 prosenttia on peräisin näistä 1–3 hengen asuntokunnista. Suhteellisesti suurempi kuormitus muodostuu siten neljän hengen ja sitä suuremmista asuntokunnista.

Naapuri on usein lähellä

Puutteellisesti käsitellyn jäteveden terveydensuojelulliset ja muut haitat korostuvat tiheässä asutuksessa. Riski naapurin juomavesikaivon pilaamiselle, hajuhaitoille tai epähygieeniseksi koetulle ympäristölle on suurempi, kun etäisyys on lyhyt. Kiinteistön jätevesistä aiheutuvan haitan naapurustoon voidaan useimmiten arvioida olevan vähäinen, jos etäisyyttä on yli 200 metriä. Paikkatietoaineistosta on mahdollista laskea niiden asuttujen pientalojen määrät, joilla etäisyys lähimpään naapuriin on alle 200 metriä.

Tarkastelu on tehty niille pientaloille, jotka ovat yli 200 metriä rannasta. Naapuriksi on tulkittu kaikki haja-asutusalueella sijaitsevat pientalot, jotka ovat lähempänä kuin 200 metriä. Tarkastelun tuloksena on, että haja-asutusalueella on 121 000 pientaloa, jotka eivät sijaitse pohjavesialueella ja etäisyys rantaan on yli 200 metriä, mutta joiden lähin naapuri sijaitsee alle 200 metrin etäisyydellä (taulukko 1).

Vesistöön liittyvä suora metrimääräinen etäisyys on karkea tapa tarkastella pientalojen vaikutuksia vesistöihin, sillä maaperästä ja sijainnista riippuu, miten jätevesi päätyy vesistöön. Tässä tarkastelussa on käytetty metrimääriä muun tiedon puuttuessa. Käytetyt aineistot ja menetelmä soveltuvat hyvin valtakunnalliseen tilastolliseen tarkasteluun, jossa tarkoituksena on luoda suuruusluokka-arvio siitä, kuinka suuri osa haja-asutusalueiden kiinteistöistä sijaitsee vesistöjen lähellä, eikä niinkään tarkastella yksittäisten rakennusten sijoittumista.

Johanna Kallio työskentelee suunnitteluinsinöörinä ja Kimmo Nurmio tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa.