Teksti Pekka Moliis

Suomes sa on toista tuhatta vesiosuuskuntaa. Suurimmat osuuskunnat hoitavat vesi- ja jätevesihuoltoa ammattilaisten voimin usean kunnan alueella. Osa on oman kylän lähteestä vettä pumppaavia tai kunnalliseen vesihuoltoverkostoon tukeutuvia talkoovoimin toimivia vesiosuuskuntia.

Osuuskuntien taloudelliset resurssit varautua tulevaisuuden haasteisiin ovat hyvin erilaiset. Maa- ja metsätalousministeriön, Kuntaliiton ja Vesilaitosyhdistyksen yhteisenä tavoitteena on saada vesihuoltoa kootuksi suurempiin kokonaisuuksiin, jolloin myös tulevien vuosien korjausinvestoinnit saadaan hoidettua kunnialla.

– Tulevaisuuden kannalta useimpien pienten osuuskuntien olisi järkevää yhdistyä asteittain kunnallisen vesihuoltolaitoksen tai naapuriosuuskuntien kanssa suuremmiksi kokonaisuuksiksi, vesihallintoneuvos Jaakko Sierla maa- ja metsätalousministeriön luonnonvara- ja vesitalousyksiköstä esittää.

– Silloin voidaan varautua paremmin tuleviin investointitarpeisiin tulorahoituksen muodossa. Suuremmissa kokonaisuuksissa korjaustarve ei tule yhdellä kerralla päälle, vaan jakautuu tasaisemmin.

Toiveajattelun varassa vesihuoltoverkostoja ei kannata lähteä laajentamaan. Jos näin tehdään, hinta voi muodostua liian kovaksi ja lopulta maksajaakin joudutaan etsimään asiakkaiden sijasta kunnan suunnalta. Jaakko Sierla korostaa, että vain murto-osa osuuskunnista on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin.

– Olisiko näitä konkurssiin menneitä tai muutoin kunnan kanssa sovittujen erityisjärjestelyjen varassa olevia ehkä kymmenkunta. Useimmiten on kyse siitä, että lähtöasetelma suunnittelussa on ollut liian optimistinen, Jaakko Sierla toteaa.

– Enemmän on kuitenkin tapauksia, joissa riidellään verkoston tarpeellisuudesta ja vastustetaan liittämistä. Tällöin ongelmien taustalta voi löytyä puutteellisesti valmisteltu ja ilman läpinäkyviä kriteerejä määritelty toiminta-­alue. Uusi laki lievensi liittymis­velvollisuutta

Viime syksynä voimaan tullut vesihuoltolain muutos lievensi kiinteistöjen liittämisvelvollisuutta vesijohto- tai viemäriverkostoon. Vesihuollon asiantuntija painottaa verkoston laajentamisen todellisen tarpeen sekä kysynnän selvittämistä ennen toteuttamista koskevaa päätöksentekoa. Uudistuksen mukaisesti toiminta-alueella taajaman ulkopuolella ei liittämisvelvollisuutta ole, jos asiat on kiinteistössä saatettu vaatimusten mukaiseen kuntoon ennen toiminta-alueen hyväksymistä.

– Muutos tulee vähentämään taajamien ulkopuolella liittyvien kiinteistöjen määrää. Toiminta-alueen ulottaminen taajaman ulkopuolelle vaatiikin liitettävien kiinteistöjen määrän luotettavaa selvittämistä etukäteen verkostoratkaisun teknisen ja taloudellisen toimintakyvyn turvaamiseksi, vesihallintoneuvos Jaakko Sierla opastaa.

Innostus, yritys ja erehdys

Väärät alkuvaiheen laskelmat näkyvät vielä vuosien päästä. Suomen vesihuolto-osuuskunnat ry:n puheenjohtaja Vesa Arvonen toimii ylöjärveläisen Vahantajoen vesihuolto-osuuskunnan hallituksen puheenjohtajana. Hän kiteyttää karusti johtamansa osuuskunnan tilan.

– Meillä on kovasti yritetty, mutta kaikki on mennyt pieleen. Näyttää valitettavasti siltä, että osuuskunta tulee luisumaan kaupungille. Puhutaan miljoonaluokan ongelmista, osuuskunnan vetovastuuseen reilu vuosi sitten joutunut Arvonen tunnustaa.

Uusia osuuskuntia perustettiin runsaasti erityisesti jätevesien keräilyyn 2000-luvulla hajajätevesiasetuksen tultua voimaan. Vahantajoen vesihuolto-osuuskunta on perustettu vuoden 2004 lopulla. Kuokkaa päästiin lyömään maahan vasta vuosien suunnittelun jälkeen.

– Kun täälläkin vesiosuuskuntaa alettiin puuhata 2004, rakentamaan päästiin 2011. Alun perin liittymismaksuksi kaavailtiin 4 000–5 000 euroa, mutta vuosien saatossa se nousi 8 500 euroon ja nyt vielä tulisi lisää 5 500 euroa. Kun rakentaminen oli aloitettu, palloa ei voitu enää pysäyttää, Arvonen huokaa.

Osuuskunnan talous kriisissä

Jälkikäteen katsottuna Pirkanmaan suunnalla olisi pitänyt tehdä monta asiaa toisin. Jälkiviisaus on kuitenkin aivan oma viisauden lajinsa.

– Pitkässä juoksussa on tapahtunut kaikenlaista. Vaikka ammattilaiset olivat suunnittelemassa, miljoonan euron urakka meni puoli miljoonaa pitkäksi. Osuuskunnan alueelle tulevat rakennuspaikat vähenivät, eikä kaava ole vieläkään valmis. Liittyjiä on selvästi arvioitua vähemmän, Vesa Arvonen luettelee.

Optimismin puolelle kaatui myös osuuskunnan perustamisvaiheessa laskelmissa olleet valtion myöntämät investointi­avustukset.

– Kun puuhattiin rakentamista, avustusprosentiksi arvioitiin noin 30. Nyt on laskennallisesti saatu kahdeksan prosenttia ja se näkyy jo taloudessa, Vesa Arvonen toteaa.

10.3. pidetyssä Vahantajoen vesihuolto-osuuskunnan ylimääräisessä osuuskuntakokouksessa asialistalla oli talouden tasapainottaminen. Henkilöstö on karsittu minimiin, lainat irtisanottu ja Ylöjärven kaupunki takaajana on joutunut maksajan rooliin.

Kaupunki aikoo periä saatavat

Kaupunki on päättänyt, että se ei tue yksittäisiä kiinteistöjä, jos osuuskunnan toiminta päättyy ja verkosto siirtyy sopimuksen mukaisesti Ylöjärven kaupungille. Velkasaatavat se aikoo periä verkostoon liitetyiltä kiinteistöiltä uusien liittymismaksujen muodossa.

– Kunnalla on alueella vesihuollon järjestämisvelvollisuus. Nyt tuo velvollisuus on siirretty tehdyllä sopimuksella osuuskunnan vastuulle. Vesiosuuskuntaan liittyneet kiinteistönomistajat eivät luonnollisestikaan ole tyytyväisiä kaupungin linjaukseen, Vesa Arvonen toteaa.

Vaikeuksista huolimatta mies on kuitenkin vakuuttunut siitä, että parhaimmillaan vesiosuuskunta on erinomainen ratkaisu alueellisen vesi- ja jätevesihuoltoon.

– Vesiosuuskunta on paras ratkaisu hoitaa vesi- ja jätevesiasiat alueelle kuntoon. Hyvänä esimerkkinä on Ylivieskan kaupungin talousvesihuollosta vastaava Ylivieskan vesiosuuskunta. Sillä ei ole verkostossa korjausvelkaa, vesimaksut ovat kilpailukykyiset ja siellä on panostettu nykyaikaiseen tekniikkaan. Se on erittäin hyvin hoidettu osuuskunta, jossa on varauduttu tulevaisuuteen, Suomen vesihuolto-osuuskunnat ry:n puheenjohtaja Vesa Arvonen painottaa.

Vahantajoen vesihuolto-osuuskunta selvitystilaan

■ Vahantajoen vesihuolto-osuuskunnan ylimääräinen osuuskuntakokous 10.3. Moision koululla veti väkeä talon täydeltä. Osuuskunnan runsaasta 500 jäsenestä paikalla oli noin puolet.

Asialistalla ollut osuuskunnan talouden tasapainottaminen sai vain vähän kannatusta. Hallitus esitti vajaan 500 euron vuotuisen lisämaksun keräämistä osuuskunnan verkostoon liittyneiltä jäseniltä siihen saakka kunnes osuuskunnan velka on maksettu.

– Parisensataa jäsentä vastusti hallituksen esitystä. Kannattajiksi tunnustautui vain kymmenkunta kokousedustajaa, kokoukseen saakka osuuskunnan hallituksen puheenjohtajana toiminut Vesa Arvonen sanoo.

Kokouksen esityslistan seuraava pykälä vahvisti tilanteen.

– Kolmen neljäsosan äänten enemmistöllä osuuskunta asetettiin selvitystilaan. Tässä yhteydessä myös hallitus vapautettiin tehtävistään ja osuuskunnan asioita ryhtyy nyt hoitamaan selvitysmies.

Selvitysmiehellä liittää juridisten asioiden ohella pohtimista myös käytännön järjestelyissä sillä esimerkiksi pumppaamopäivystys on hoidettu talkootöinä.

Arvosen mukaan tilanne poikkeaa yrityksen selvitystilasta siinä, että toiminnan on jatkuttava, sillä osuuskunta on tarjonnut vesihuoltopalvelut 300 ihmiselle ja sitä koskevat vesihuoltolain velvoitteet.

– Jäsenet olivat menettäneet luottamuksensa osuuskunnan toimintaan ja muutama jäsen oli valmis saman tien maksamaan kaupungille pyydetyn lisämaksun, jos tilanne sillä selkiytyisi.

Arvonen sanoo puhuneensa osuuskunnan ongelmista avoimesti, jotta muualla ei tehtäisi vastaavia virheitä.

Teksti Paavo Taipale