Saithan tänäkin aamuna hampaasi ja kasvosi pestyksi sekä ”pönttösi” huuhdelluksi vesijohtovedellä? Ammatti-ihmisenä ymmärrät, mitä kaikkea tarvitaan siihen, että tämä palvelu toimii joka päivä 24 tuntia.

Maailmassa lienee vain parikymmentä maata, jossa vesijohtovettä voi juoda turvallisesti. Virallisten lukujen mukaan noin 800 miljoonalta ihmiseltä puuttuu turvallinen vesi ja 2,5 miljardilta perussanitaatio. Todelliset luvut ovat vieläkin karumpia, koska erityisesti kehittyvissä maissa järjestelmät toimivat vain osan aikaa – jos toimivat. Yhdyskuntien vesihuolto onkin välttämätöntä saada kuntoon, jos kestävää kehitystä halutaan oikeasti edistää.

Suomi on maailman kärkimaita kansainvälisissä vesi- ja ympäristöalan vertailuissa. Näitä ovat muun muassa Vesiköyhyysindeksi, Veden kierrätysindeksi, Veden suhteellinen niukkuusindeksi, Ympäristön toimivuusindeksi, Ympäristön kestävyysindeksi, Inhimillisen kehityksen indeksi, Aidon kehityksen mittari sekä OECD:n ympäristövertailut. Ne osoittavat, että maamme osaa hyödyntää hyvin vesivaransa, järjestää vesihuoltopalveluita sekä pitää ympäristönsä puhtaana.

Suomessa jätevedenpuhdistamot ovat olleet ja ovat monien kaupunkien suurimpia ympäristöinvestointeja. Raakaveden hankinta puolestaan pakottaa suojelemaan pinta- ja pohjavesiä. Vesihuollon keskeinen ja konkreettinen rooli yhdyskunnissa rakennetun ympäristön perustana ja ympäristönsuojelussa saa edelleen kuitenkin liian vähän huomiota. Vesihuolto on itse asiassa yhdyskunnan verisuonisto: se kierrättää itse itsensä.

Maamme vesihuollossa ovat myös omat, mittavat haasteensa. Nykymenolla vesihuoltoverkostomme rapautuvat väistämättä. Niiden saneeraukseen olisi panostettava 2–3 kertaa nykyistä enemmän, jotta saneeraustarve saataisiin katetuksi kohtuullisella aikajänteellä.

Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, talousveden käsittely ja jätevesien puhdistus muodostavat vain pienen osan vesihuoltolaitosten kustannuksista. Ylivoimaisesti suurin osa, noin 80 prosenttia, koostuu verkostoista ja niiden pääomakuluista.

Vesihuollon koulutusta on painotettu jo pitkään ja yhä enemmän käsittelytekniikoiden suuntaan. Nekin ovat toki tärkeitä. Vesihuollon kokonaisuutta ja sen ratkaisevaa merkitystä rakennetussa ympäristössä ja sen hallinnassa ei pidä kuitenkaan unohtaa.

Tutkimukset ja tuore selvitys osoittavat, että vesihuollon osaajista tulee puutetta jatkossa kotimaankin tarpeisiin, jos siihen ei nyt panosteta. Nykyisten linjausten mukaan vesihuoltoa voisi jatkossa opiskella vain yhdessä yliopistossa, joka on arvioinut pystyvänsä kouluttamaan maksimissaan vain pääkaupunkiseudun tarpeen. Lisäpanostus on siis välttämätöntä. Samalla vesihuollon koulutus ja tutkimus tulee kytkeä nykyistä paremmin muuhun rakennustekniikkaan ja rakennettuun ympäristöön, jonne se luontevasti kuuluu.

Myös kansainvälinen toiminta tulee muistaa. Vesihuolto on toimiala, jossa suomalaista osaamista on hyödynnetty vientitoiminnassa, kehitysyhteistyössä ja lähialueiden ympäristöyhteistyössä. Kansainvälinen ja kotimaan toiminta koulutuksessa ja tutkimuksessa eivät kuitenkaan ole vaihtoehtoja, vaan ne tukevat toinen toisiaan.

Vesihuollon keskeinen ja konkreettinen rooli yhdyskuntien ympäristönsuojelussa ansaitsee nykyistä suuremman painoarvon. Tutkimusta tukevilla tahoilla on nyt mahdollisuus rahoittaa tätä yhteiskunnallisesti merkittävää ja ajankohtaista aihepiiriä.

Viime vuosien keskusteluista saa sellaisen kuvan, että nykyistä suurempi laitoskoko voisi useimmiten ratkaista vesihuoltomme varsinaiset ongelmat. Ne kuitenkin liittyvät laajalti päätöksentekoon, läpinäkyvyyteen, kohtuuttomiin tuottovaatimuksiin isoissa kaupungeissa, pääoman järkevään hallintaan ja kansainvälisesti verrattuna varsin minimaalisiin tutkimuspanostuksiin. Näihin tulisi nyt suunnata resursseja.

Vesihuolto on väistämättä meidän kaikkien käsillä päivittäin - kuivakäymälän käyttäjäkään ei voine pestä käsiään tästä asiasta. Tästä huolimatta vesihuollon olemassaolo otetaan itsestään selvänä: sen olemassaolo huomataan vasta, jos se ei toimi.