Remontti Oy:n pyöritys virkakoneistossa ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa päättyi maaliskuussa siihen, että valmista ei tule ja koko asia jää seuraavalle hallituskaudelle.

– Virkatyön valmistuminen on viivästynyt vuodenvaihteesta ja nyt asia siirtyi tämän viikon valiokunnastakin eteenpäin, koska kaikki ministerit eivät olleet paikalla. Ja he haluavat myös lukuaikaa, kertoi maaliskuun kolmantena päivänä hieman turhautuneena valtiosihteeri­ Esa Suominen.

Tiedossa on kuitenkin mallin nykyinen perusajatus, joka tietenkin voi muuttua hallituksen keväällä vaihtuessa.

Perusongelma koulurakennuksissa ja palveluverkossa on Suomisen mielestä kuntien kiinteistöjen, erityisesti koulujen, suuri korjausvelka, joka liittyy sekä koulujen ikääntymiseen toiminnallisesti ja teknisesti että kosteus- ja homevaurio-­ongelmiin.

– Kyse ei kuitenkaan olisi vain korjaamisesta, vaan koko palveluverkoston uusimisesta, johon eivät kuntien omat rahkeet riitä, tiivistää Suominen hankkeen, jota on kehitetty valtiovarainministeri Antti Rinteen suojeluksessa.

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen näkee tavoitteen jo perusasettelultaan vääränä, koska palveluverkon luominen on kunnan itsemääräämisoikeuden piirissä eikä sitä pysty kukaan muu tekemään.

– Palveluverkkoselvitysten jälkeen kunnat itse arvioivat palveluverkon ja toimitilakannan vastaavuutta. Arvioinnin jälkeen tehdään päätöksiä tilojen säilyttämisestä, myymisestä, purkamisesta, uudelleen jalostamisesta tai uusien tilojen rakentamisesta.

Tavoitteena monistettava koulukonsepti

Valtiosihteeri Suominen myöntää Kietäväisen olevan osin oikeassa. Kunta voi jatkossakin päättää palveluverkostaan. Koko paketin idea on kuitenkin siinä, että luodaan kannusteita ja mahdollisuuksia tehdä uudistuksia ja saada toiminnallinen konsepti nykyisen mallin tilalle.

Ennen Rinteen esikuntaan tuloaan Suominen toimi opetusministeri Krista Kiurun erityisavustajana ja tuntee hyvin kuntien koulurakennusten problematiikan ja opetuksen uudistamistarpeen. Kuntien kiinteistöistä on lähes kaksi kolmasosaa kouluja ja päiväkoteja.

Verrattaessa muutoksia työelämässä viime vuosikymmeninä ja samanaikaista koulujen kehitystä oivaltaa kyllä uuden ajattelun ja nykyaikaisten tilojen tarpeen. On muistettava, että runsaat 50 prosenttia varhaiskasvatuksen- ja perusopetuksen kiinteistöistä on jo yli 40 vuotta vanhoja.

Virkakunnan uutta esitystä on odoteltu jo pitkään. Aikataulun mukaan sen tuli olla käytettävissä vuodenvaihteessa, mutta Suominen ei ole saanut esitystä pöydälleen. Kehittynyt, edelleen valmistelussa oleva malli oli tarkoitus kuitenkin vielä esitellä talouspoliittiselle ministerityöryhmälle tällä vaalikaudella.

– Konkreettiset päätökset kuitenkin mennevät seuraavalle hallitukselle niiltä osin, kun asia päätöksiä valtioneuvoston tasolla vaatii. Ajatuksena on nyt pikemminkin perustaa eräänlainen kansallinen osaamiskeskus osakeyhtiönä, jolla on valikoimassaan myös monistettava huippuluokan koulukonsepti.

Palveluverkko kaupunkien

omaa ydinasiaa

Kaupunki- ja kuntatasolla elää epäilys Remontti Oy:n uutta tuovasta voimasta, ainakin aiemmin esillä olleen toimintamallin mukaan valmisteltuna.

– Remontti Oy ei pysty vastaamaan ainakaan Oulun palveluverkkohaasteisiin. Tuskinpa ovat kehittäneet esimerkiksi kouluratkaisuja niin tehokkaiksi, kuin liikelaitos Oulun Tilakeskus yhdessä sivistys- ja kulttuuripalveluiden kanssa, arvioi hyötyä keskuksen johtaja Jouko Leskinen.

Myös Hämeenkyrön kunnanjohtaja Antero Alenius pitää vaikeana – Remontti Oy:n toimintamallia tarkemmin tuntematta – hahmottaa sitä, miten ulkopuolinen taho pystyisi määrittelemään tilaajan ja ennen kaikkea käyttäjän tarpeet koko palvelujakson ajalle.

Jos näitä ei ole määritelty, palveluntuottaja joutuu määrittelemään palveluhintansa hyvin suurten oletusten varassa.

– Hämeenkyrössä toimipisteiden lukumäärä vähenee alle puoleen valtuustomme hyväksyttyä palveluverkkosuunnitelman suppean mallin mukaisesti. Korjausvelka muuttuu eurovelaksi, mutta sen hoitokustannukset ovat selvästi pienemmät kuin mitä vanhan verkon ylläpitoon käytettiin. Samalla koulutustoiminta muuttuu sisällöllisesti uusien oppimisympäristöjen mukaiseksi, ­Alenius­ sanoo.

Kouluverkosto

vaatii uusimista

Oulussa toteutetaan uusia ­”moduulikouluja”, joissa pinta-ala on alle 7 m²/oppilas, kun kaupungin keskiarvo on tällä hetkellä 13 m²/oppilas. Nämä koulut perustuvat uusiin pedagogisiin menetelmiin. Enää ei puhuta luokista, vaan oppimisympäristöistä – tai itse asiassa monitoimitaloista, joihin on yhdistetty koulupalveluiden lisäksi muun muassa kirjasto-, nuoriso-, liikunta-, terveys- ja sosiaalipalvelut.

Kuntien kiinteistökannalle on ominaista suuri määrä ja pieni koko. Tilaa pitäisi olla kouluissa 7,5 - 10 m²/oppilas ja päiväkodeissa 10 m²/lapsi, mutta pienistä rakennuksista muodostuvissa verkostoissa Suomen luvut ovat kaksinkertaisia.

– Kansainvälisiin normeihin verrattuna näitäkin suosituksiamme voi pitää väljinä.

Tilan käytön tehottomuuden lisäksi vanhat rakennukset eivät vastaa tämänpäiväisen käytön vaatimuksia. Jos halutaan edistää uuden oppimiskäsityksen leviämistä, kouluverkon rakentaminen pääosin uudelleen on suorastaan välttämätöntä. Tällaisen ratkaisun takaisinmaksuaika on lyhyt, pohtii kuntien omistamien rakennusten korjaus- ja kustannusongelmiin paneutuneen Granlund Oy:n johtava asiantuntija Heikki Lonka.

Hämeenkyrössä haasteeseen on vastattu toteuttamalla monitoimikeskus ensimmäisenä Pirkanmaalla elinkaarimallilla, mutta perinteisellä kunnan taserahoituksella.

– Olemme kilpailuttaneet rakennusurakan yhteydessä myös palvelusopimuksen, joka sisältää kaiken kiinteistönhoidon, siivouksen, energian ja PTS-toimenpiteet. Nyt meillä on kilpailutettu ylläpito 13+5 vuoden ajalle ja rakennettu kumppanuus Lujatalo Oy:n kanssa. Seuraamme palvelutason toimivuutta sopimuskauden ajan. Yleensä tätä kokonaisuutta ei kuntien perinteisissä rakennushankkeissa kilpailuteta lainkaan, vaan se jää tilaajan yksin kannettavaksi, toteaa kunnan­johtaja Alenius.

Aluksi pilotti

halukkaiden kanssa

Esa Suomisen arvio on, että keskitetty palveluntarjoaja voisi tuoda eniten lisäarvoa hankkeen tarpeellisuuden arvioinnissa, vaihtoehtojen kokonaistaloudellisessa analysoinnissa, hanke- ja rakennussuunnittelussa sekä investointilaskelmissa ja rahoitusjärjestelyissä. Tätä osaamiskeskusta voisi käyttää myös rakentamis- sekä hoito- ja ylläpitovaiheessa.

Käytännössä tämä voitaisiin toteuttaa siten, että valtio perustaisi osaamiskeskuksena toimivan yhtiön. Se rakentaisi edellä mainittuihin toimintoihin liittyvän kyvykkyyden, loisi koulukonseptin ja palvelut sen ympärille

- Sitten, jos ja kun kunnat näistä kiinnostuvat, jokaiselle hankkeelle luodaan erillinen projektiyhtiö, johon voidaan hakea sijoittajia myös muualta.

Kuvio aloitettaisiin piloteilla halukkaiden kuntien kanssa, ennakoi valtiosihteeri Suominen.

Kietäväinen ei usko

yhtiön lisäarvoon

Kuntaliiton Kietäväinen ei usko yhtiön tuovan tehokkuutta rakennuttamiseen, rakentamiseen tai kiinteistönhoitoon, sillä kunnilla on tehokkaita rakennuttamis- ja ylläpitoyksiköitä. Myös yksityiset markkinat ja allianssimallit toimivat eli tarjolla on rakennuttajakonsultteja ja kiinteistönhoitoyrityksiä.

Positiivisena Kietäväinen näkee sen, että kuntien ongelmat on tiedostettu. Valtion mukaantulo korjausvelan kiinniottamiseen on perusteltua, koska suurin osa tällä hetkellä vaurioisista rakennuksista on toteutettu silloisen hyvän rakentamistavan mukaisesti, joka kuitenkin osoittautui huonoksi.

– Rakentamisohjeistukset on ministeriöistä annettu, joten valtion tulee myös kantaa vastuunsa ja osallistua kustannuksiin. Toisaalta kansanterveyden näkökulmasta on erittäin tärkeää, että rakennukset ovat hyvässä kunnossa eivätkä ihmiset sairastu.

– Kuntien halutaan siirtyvän elinkaariajatteluun eli investointia tehdessä tulisi varata tarvittavat rahat ylläpitoon. Hyvällä ylläpidolla saadaan peruskorjaustarvetta siirrettyä usealla vuodelle eteenpäin, Kietäväinen sanoo.

Remonttirahastolta tukea

kunnille rahoituksessa

Tehokkuutta ja pitkäjänteisyyttä rakentamiseen toisi Remontti Oy:n sijasta Remonttirahasto, joka jakaisi kuntien rakennusten korjaamiseen avustuksia. Niitä tulisi voida hakea ympäri vuoden, mikä tasaisi rakentamiskustannuksia ja työllistymistä. Valtion tulee asettaa pääomaa Remonttirahastoon tai osoittaa budjettirahaa, jotta kunnat saavat tukia peruskorjausvelkansa kiinniottamiseen, sanoo Kietäväinen.

– Yhteinen asia, yhteinen vastuu, hän tiivistää.

– Kun palvelut ja osaaminen keskitetään, voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä. Kunnat toki päättävät sitten itsenäisesti, haluavatko käyttää tämän toimijan palveluita. Tarkoitus on, kunhan päätöksiä tehdään ensin, aloittaa pilottihankkeilla, korjailee puolestaan Esa Suominen kuntien käsityksiä.