Vihervuoden aikana nostetaan esille jokaiselle tärkeän viihtyisän ympäristön merkitys. Teemavuoden slogan tuo teeman jokaista lähelle: Minun maisemani – maalla ja kaupungissa.

Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä – mutta erityinen vastuu on yleisten alueiden omistajilla. Kunnat ja kaupungit ovat keskeisiä viheralueita hallinnoivia toimijoita. Kaikilla ihmisillä, kuten liikuntarajoitteisilla, vanhuksilla ja lapsilla, ei ole mahdollisuutta liikkua pitkiä matkoja. Siksi lähiympäristö ei saisi rakennetussa ympäristössä olla 300 metriä kauempana asuinpaikkaa.

Kunnilla on vastuu

Viihtyisällä lähiympäristöllä on tutkimusten mukaan merkitystä ihmisten terveydelle, psyykkiselle hyvinvoinnille ja mielen rauhoittumiselle kiireisen elämäntahdin vastapainona. Stressitaso laskee ja verenpaine helpottaa.

On näyttöä siitä, että hyvä ympäristö rauhoittaa, kun taas rähjäinen ympäristö ahdistaa ja lisää ilkivaltaa.

Kaunis ja monipuolinen ympä­ristö on myös tärkeä imagon rakentaja. Kunta, joka haluaa houkutella lisää asukkaita, yrityksiä ja turisteja, satsaa korkeatasoiseen ympäristöön.

Monet tutkimukset ovat osoit­­taneet, että korkeatasoinen pihaympäristö nostaa kiinteistön arvoa, jopa yli kymmenen prosenttia. Viihtyisään ympäristöön tehdyt investoinnit eivät mene hukkaan. Tämä pitäisi huomioida myös ajateltaessa sosiaali- ja terveyskustannuksia. Hyvä ja monipuolinen ympäristö ehkäisee sairauksia, nopeuttaa tervehtymistä, aktivoi liikuntaan.

Kriteerit koko prosessille

Vihervuoden aikana viherala määrittelee kestävän ympäristörakentamisen kriteerit. Malleina käytetään ulkomaisia vastaavia kriteereitä, joita on muun muassa USA:ssa, Hollannissa, Englannissa ja Unkarissa.

Kriteerit laaditaan koko ympäristörakentamisen prosessille, johon kuuluvat viheralueitten suunnittelu, rakentaminen ja hoito. Tavoitteena on miettiä, miten materiaalitasapaino saadaan mahdollisimman hyväksi niin, että kohteesta viedään mahdollisimman vähän materiaalia pois ja mahdollisimman vähän tuodaan tilalle uutta. Rakentamisessa suurin ympäristökuorma syntyy kuljetuksista, joten kuljetusten vähentäminen on tärkeää. Paikalla syntyvä murske ja humus pyritään hyödyntämään paikalla. Tämä saattaa vaatia väliaikaista varastointialuetta, mikä pitää kaavoituksessa ottaa huomioon.

Tavoitteena on kierrättää ja käyttää materiaaleja uudelleen. Jätteen syntymistä vältetään, ja syntyvä jäte lajitellaan huolellisesti.

Osallistava suunnittelu on tärkeää, koska viheralueita suunnitellaan käyttäjiä varten.

Taloudellinen ajattelu on taustalla koko ajan mukana. Tavoitteena on luoda ympäristöä, jota voidaan hoitaa mahdollisimman tehokkaasti ja järkevästi. Paljon työtä vaativan nurmikon voi korvata niitty sellaisilla paikoilla, joilla ei ole tarvetta kulutusta kestävälle nurmikolle. Niitty lisää myös luonnon monimuotoisuutta, elinmahdollisuuksia perhosille ja muille hyönteisille.

Hämeenlinnaan on suunnitteilla Kaurialan Liikennepuiston peruskorjaus, jossa sovelletaan mahdollisuuksien mukaan kestävän ympäristörakentamisen kriteerejä. Yleissuunnitelma on valmis. Tavoitteena on saada kohde toteutettua Hämeenlinnassa 2.6. pidettävään Vihervuoden päätapahtumaan mennessä. Pilottihanke on esimerkki ja malli uudelle ajattelulle.

Hyvä suunnittelu mahdollistaa

Kestävään ympäristörakentamiseen liittyvät ajan uudet haasteet. Ilmastonmuutoksen myötä tarve sadevesien paikalliselle imeyttämiselle lisääntyy. Kestävään ympäristörakentamiseen liittyy oleellisesti, että vältetään vettä läpäisemättömiä pintoja ja että hulevesien imeytymistä edesautetaan viivytysaltailla ja painanteilla tai maanalaisilla lokerikoilla.

Jatkossa yhä useammin mietitään, voidaanko kasvualusta valmistaa paikalla olevasta pintamaasta. Tämä vaatii osaavaa biotooppipohjaista suunnittelua, koska paikalla oleva pintamaa sisältää siemeniä lajeista, joista ei voi etukäteen tietää. Kasvilajien kehitystä ohjataan hoidon avulla.

Monimuotoisuus otetaan kasvien suunnittelussa yhä enemmän huomioon. Luodaan elinolosuhteet hyönteisille, linnuille ja eläimille. Kerroksellinen kasvisuunnittelu vähentää myös hoidon tarvetta.

Kirjoittaja on Viherympäristöliitto ry:n pääsihteeri ja Vihervuoden johtoryhmän sihteeri.