Ilmastonmuutos tulee ja rankkasateet yleistyvät. Viher­kattojen ja kattopuutarhojen rakentaminen on kovassa nosteessa, koska kasvusto ja sen alla oleva humuskerros sitovat tehokkaasti vettä ja estävät sen tulvimisen hulevesijärjestelmään.

Kaavoittajat, arkkitehdit, ympäristönsuojelijat ja rakennuttajat ovat yhtä mieltä siitä, että talojen katoilla oleva käyttämätön tila − viides julkisivu − kannattaa valjastaa hyötykäyttöön.

Käytännön viherkattorakentamisesta löytyy kokemusta eniten pääkaupunkiseudulta, jossa sijaitsee Suomen suurin viherkatto, Tikkurilan matkakeskuksen Dixin paikoitushallin päällä kasvava runsaan 6 000 neliömetrin maksaruohokenttä.

Hyviä kokemuksia on myös Oulusta. Kaupungin jätelaitoksen lajittelukeskus Laren katolle vuonna 2012 toteutettu 3 600 neliömetrin kasvusto on Suomen suurin kunnallisessa omistuksessa oleva viherkatto. Kesällä lämpöä pidättelevä kasvikerros parantaa sisätilojen työskentelyolosuhteita, ja talvella lämpötilavaikutus on toisensuuntainen.

Viherkatoille kannattaa tulevaisuudessa asentaa myös aurinkopaneeleita. Kasvusto nimittäin viilentää ympäristöään, mikä on hyvä asia sähköntuotannolle, koska paneelien tehokkuus vähenee korkeassa lämpötilassa. Ekosysteemitkin kukoistavat, koska viistosti pystyyn asennetut paneelit tarjoavat niille varjoisan elinpaikan.

Jätteet suojassa viherkaton alla

− Oulussa rankkasateita esiintyy muutamia kertoja vuodessa, jolloin vettä saattaa sataa 40−50 millimetriä tunnissa. Näin valtavaa määrää ei minkäänlainen areenan katolle ja sen lähettyville rakennettu sadevesijärjestelmä pystyisi käsittelemään, vaan siitä seuraisi hallitsematon tulva, sanoo Oulun Jätehuolto Oy:n toimitusjohtaja Markku Illikainen.

− Kolmen vuoden kokemuksen perusteella tiedämme, että kasvipeite pidättelee veden tulvimista sadevesijärjestelmään useilla tunneilla ja parhaimmillaan estää sen valumisen hallin sisälle jätteiden joukkoon.

Lisäplussaa tulee siitä, että katolla on kiva kesäaikaan kävelyttää vieraita; jätelaitokselle hyvä julkisuuskuva ei ole koskaan pahaksi.

Areenainvestointi maksoi kokonaisuudessaan 3,3 miljoonaa euroa, josta viherkaton osuus oli noin 160 000 euroa. Hinnassa on mukana kaksinkertainen huopakate viherkaton alapuolella.

Säätöä tarvittiin

Rakentamisen jälkeen katon toimintaa on jouduttu säätämään jonkin verran. Ensimmäinen kesä vuonna 2013 oli nimittäin tavattoman kuuma ja kasvustoa oli kasteltava. Toisena kesänä vuonna 2014 humuskerroksen paksuutta päätettiin kasvattaa alkuperäisestä kahdesta senttimetristä.

− Kattotoimittajan levittämä multa havaittiin heti levityksen jälkeen kuitenkin liian reheväksi, joten se korvattiin vähemmän rehevällä maa-aineksella. Toimenpide ei täysin onnistunut, joten kesällä 2015 katolla kasvoi paljon vieraita lajikkeita kuten nokkosta ja pujoa, Illikainen kuvaa.

Illikainen odottaa jännityksellä, minkälaisia kasveja nousee pintaan ensi kesänä. Hänestä monimuotoinen kasvillisuus pelkästään pukee kattoa, eikä hän aio niitä enää poistattaa. Toiset pelkäävät, että rikkaruohot valtaavat koko alueen, eivätkä katolla olevat kävelypolut ja laitoksen logo enää erotu ympäristösään.

− Ruohomatto koostuu 70 x 100 senttimetrin elementeistä. Jos jotakin tehtäisiin toisin, niin ainakin humuskerros voisi olla nykyistä paksumpi. Yleensä viherkatot rakennetaan lämpimän tilan päälle. Nyt suunnittelussa ei ehkä otettu huomioon sitä, että katon alla oleva lämmittämätön hallitila haittaa pahasti kasvuston talvehtimista, Illikainen toteaa.

Illikainen on tyytyväinen, sillä laitoksen antama esimerkki näyttää innostavan muitakin paikallisia tahoja vastaavanlasiin hankkeisiin. Hänen mukaansa viherkatto on kilpailukykyinen vaihtoehto suurille teollisuus− ja liikekiinteistöille, joissa laajat läpäisemättömät pinnat aiheuttavat haasteita hulevesien hallinnalle. Suomen muutkin jätekeskukset ovat ilmaisseet kiinnostuksensa asiaa kohtaan.

Viherkattoja neuvotellen

Vantaan Kivistön kaavoituspäällikkö Lea Varpanen luonnehtii kaupungin viherkattopolitiikkaa edistykselliseksi ja toimintaa ketteräksi. Ratkaisuja ei sanella, vaan asioista neuvotellaan rakentajien kanssa. Tärkein tavoite on hulevesien hallinta, mutta asialistalla on myös lentomelun haittojen estäminen. Vuoden 2015 asuntomessualueelle Kivistöön rakennettiin jopa viherkatolla varustettuja asuintaloja.

− Kivistön uuden keskustan alueella on edellytetty tavallista parempaa lentomelun torjuntaa. Käytännössä emme vielä tiedä missä määrin viherkatot ovat tässä onnistuneet. Konsulttien etukäteisarvioiden mukaan vaikutuksia voi olla, mutta ne eivät kuitenkaan olisi kovinkaan suuret. Tuloksia saadaan seurannan kautta tapauskohtaisesti, Varpanen sanoo.

Kivistön uusien asuin- ja työpaikka-alueiden hulevesin hallintaohjelma perustuu vuonna 2009 hyväksyttyyn hulevesiohjelmaan, jonka mukaan sadevedet hoidetaan ensisijaisesti paikallisesti ja vasta toissijaisesti kuljetetaan muualle. Ohjelma on kelvannut malliksi naapurikunnillekin.

Viherkattomääräyksiä asemakaavassa

Vantaan laajimmat viherkattokentät sijaitsevat matkakeskus Dixin ja liikekeskus Ikanon katoilla.

− Kallioisessa maastossa ja ahtaalla tontilla hulevesiä ei olisi pystytty imeyttämään. Viherkatot olivat paikan sanelemia ratkaisuja. Rakentajat ovat valmiita toteuttamaan laajan viherkaton myös Kivistön kauppakeskukseen, Varpanen sanoo.

Hänen mukaansa rakentajat vierastavat vielä asuinrakennusten viherkattoja, mutta pysäköintitilojen ja liikerakennusten katoille toteutettavat ratkaisut hyväksytään. Myös asemakaavamääräyksissä edellytetään viherkattoja. Niiden tekniset ratkaisut tulee ottaa huomioon kantavuudessa, mutta se ei ole ongelma verrattuna esimerkiksi lumikuormien vaatimiin vahvistuksiin.

− Esimerkiksi Aurinkokiven asemakaavassa on vaadittu 20 prosentin viherkattorakentamista. Kustannussyistä tavoitteesta on kuitenkin tingitty rakentamisen ensimmäisessä vaiheessa, Varpanen toteaa.

Kierrätysmateriaalia kasvualustaksi?

Helsingin yliopiston biotieteiden laitoksella tutkitaan viherkattorakentamista ja sen edellytyksiä erilaisten koeviljelyhankkeiden avulla. Tutkijoita kiinnostaa muun muassa se, sopivatko kierrätysmateriaalit kuten tiili− ja kevytbetonimurska tai järvien kunnostuksessa syntyvä ruokojäte kotimaisten kasvien kasvualustaksi.

− Viherkatot on useimmiten tarkoitettu ekologiseksi ratkaisuksi, joten on mielekästä toteuttaa ne tavalla, joka ei lisää kasvihuonepäästöjä. Esimerkiksi alustana käytettävien muovikennojen ja kivivillan valmistuksen ympäristövaikutukset voivat olla varsin suuret, toteaa dosentti Susanna Lehvävirta Helsingin yliopistosta.

Lehvävirta johtaa Helsingin yliopiston koordinoimaa Viides ulottuvuus -nimistä viherkattojen tutkimusohjelmaa, jonka puitteissa on muun muassa inventoitu kattojen kasvillisuutta ja eläimistöä. Tutkimusten mukaan ohuimmat, alle viiden senttimetrin paksuiset kasvualustat muuttuvat ajan myötä sammalkatoiksi, kun taas rikasta ketokasvustoa varten tarvitaan kasvualustaa 15−20 senttiä. Monet kaupan olevat ulkomaiset maksaruohot väistyvät ajan myötä.

Viherkattojen lukumäärän Suomessa Lehvävirta arvelee olevan ”muutama sata”; tutkimusohjelman puitteissakin niitä on perustettu tutkimustarkoituksiin toistakymmentä.

Oulun jäteaseman lajittelukeskuksen katolla testataan eri perustamistapoja ja kasvualustoja pohjoisissa olosuhteissa. Aloitus ei Oulussa mennyt aivan nappiin, sillä läheisellä kaatopaikalla päivystävät linnut innostuivat nyppimään irti katolle istutettuja koekasveja. Vielä ei osata sanoa, onko Oulun korkeudella toteutettu viherkatto toiminnallisesti jotenkin erilainen kuin etelämpänä sijaitsevat ratkaisut.

Laki ei tunne asiaa

Yliopiston uusin tutkimusalusta on Helsingin Meilahden liikuntakeskuksen palloiluhallin sammalkatto. Imukykyinen sammal näyttää pärjäävän hyvin katoilla Suomen ilmasto-olosuhteissa.

− Tutkijat ovat selvittäneet myös Suomen lainsäädäntöä, joka ei tunne lainkaan viherkattorakentamista. Esimerkiksi jätelaki ja sen tulkinnat voivat vaikuttaa siihen, mitä materiaaleja kasvustojen alusrakenteissa voidaan käyttää, Lehvävirta sanoo.

Lehvävirran mukaan rakennushankkeiden pilkkominen toisistaan irrallisiksi vaiheiksi voi haitata viherkattorakentamista. Tällöin voi käydä niin, että lopputulos ei kunnolla vastaa kenenkään toimijan alkuperäistä tavoitetta. Olisikin tärkeää, että kaikki osapuolet insinööristä ja vihersuunnittelijasta käyttäjän ja ylläpidon edustajiin ovat mukana suunnittelun jokaisessa vaiheessa.

Lehvävirta on tyytyväinen, että pitkään valmistelun alla ollut Rakennustietosäätiön viherrakentamista koskeva RT-kortti on menossa painoon. Pikapuoliin on myös odotettavissa päätöksiä siitä, aletaanko Helsingin kaupungille laadittuja kunnianhimoisia viherkattolinjauksia panna täytäntöön. Lehvävirran mukaan pääkaupungissa sadevesien hallinta on todellinen ongelma, mistä syystä Helsinki on uskottava paikka asian testaamiselle.