Liikuntapaikkahankkeita koskevista valtion rahoituspäätöksistä vastaava ylitarkastaja Mauri Peltovuori opetus- ja kulttuuriministeriöstä on tyytyväinen, että veikkausvoittovaroista maksettava tuki hankkeille ei ole suoraan riippuvainen valtiontalouden tilasta.

Veikkausvoittovarojen jakosuhde kulttuurin, liikunnan ja muiden edunsaajatahojen kesken on vakiintunut. Sen sijaan keskustelua on käyty rahastoiduista veikkausvoittovaroista, joiden tarkkaa määrää ei ole julkistettu. Rahastojen purku nousee aika ajoin esille.

Peltovuoren mukaan keskustelua käydään juuri nyt, koska valtion rahoitusosuudesta Olympiastadionin peruskorjaukseen puuttuu vajaat 12 miljoonaa euroa. Normaali liikuntapaikkojen rahoitus on vaarassa, mikäli stadionin peruskorjausrahoitusta ei saada rahastosta.

− Valtion koko liikuntabudjetti on vajaat 150 miljoonaa euroa. Siitä merkittävä osa kuluu liikuntajärjestöjen tukemiseen. Noin 28 miljoonaa kohdistetaan tänä vuonna rakentamishankkeisiin. Summa on ollut melko vakio lukuun ottamatta elvytysrahoitusta muutama vuosi sitten. Veikkauksen tuotot eivät kuitenkaan enää todennäköisesti kasva, joten enempää ei sieltä liikuntaankaan ole tukea saatavissa, Peltovuori sanoo.

Lamavuodet eivät hänen mukaansa ole vaikuttaneet liikuntapaikkarakentamiseen lain­kaan. Kunnat ovat uskaltaneet lähteä hyvin mukaan merkittäviinkin hankkeisiin. Jonkin verran taustalla vaikuttanevat myös kuntarakenteen muutokset. Liitossopimuksiin leivotaan joskus sisään isompiakin liikuntapaikkahankkeita pienemmissä liitoskunnissa. Aina ne eivät ole kokonaisuuden kannalta järkeviä.

− Kuntaliitoskuntien hankkeet tarkastellaan peilaten niitä todelliseen tarpeeseen. Joskus ne tosin helpottavat liitoksen isomman kunnan investointitarvetta. On tärkeää muistaa, että investointikustannus on vain 15−20 prosenttia hankkeen koko elinkaaren aikaisista kustannuksista, erityisesti haastavammissa kohteissa kuten uima- ja jäähalleissa, Peltovuori muistuttaa.

Tukea riittää vain noin joka

kolmannelle hankkeelle

Pääosa rakentamisen tukirahoituksesta menee kuntien tai kuntataustaisten toimijoiden hankkeille, tänä vuonna lähes 90 prosenttia. Kunnilta tuli vuosien 2016–2019 liikuntapaikkojen rahoitussuunnitelmaan yhteensä 137 esitystä, joista uimahallihankkeisiin 20 ja liikuntahalleihin 45, erityisesti salibandyyn ja futsaliin soveltuvia halleihin. Rahoitettavaksi on suunnitelmassa hyväksytty yhteensä 55 hanketta tulevien neljän vuoden aikana.

- Suunnitelma on kuitenkin ohjeellinen ja varsinaiset avustuspäätökset tehdään vuosittaisen haun perusteella, Mauri Peltovuori muistuttaa.

Suunnitelma käsittää kustannusarvioltaan yli 700 000 euron hankkeet, joista rahoituspäätös tehdään ministeriössä. Tätä pienempien hank­keiden rahoituspäätökset tehdään aluehallintovirastoissa. Uimahal­lihankkeissa korostuvat saneeraukset ja laajennukset kun taas liikunta- ja jäähalleissa uudisrakentaminen on edelleen vallitsevaa.

− Odotimme, että jäähalleissa saneeraukset olisivat lisääntyneet muun muassa freonin käytöstä luopumiseksi. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Energiasyöpöt liikuntapaikat pitäisi saada kuriin ja pitemmällä tähtäimellä niiden pitäisi tuottaa oma energiansa. Peltovuoren mukaan ylläpidossa on edelleen parantamisen varaa. Kyse lienee osin osaamattomuudesta, mutta myös piittaamattomuudesta

− Toiveena on, että automaatio auttaisi tässäkin. Myös uusiutuvan energian hyödyntäminen liikuntapaikkarakentamisessa on vielä alkutekijöissään.

Tekninen valiokunta

tukemaan laatutyötä

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettamana on aiemmin toiminut Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton (SUH) vetämänä uimahallivaliokunta. Sen toiminnan painopiste on ollut uimahalleissa tapahtuvan toiminnan laadun ja määrän kehittäminen. Viime vuosina on havaittu monia ongelmia uimahallien suunnittelussa ja rakentamisessa.

− Kömmähdyksiä on sattunut, vaikka alaa koskevaa opasmateriaalia on runsaasti. Valtion aluehallinnon asiantuntijaresurssit liikunta-alalla ovat myös vähentyneet, mutta vaikuttaa siltä, ettei tarjolla olevaa maksutonta asiantuntija-apuakaan aina hoksata kunnissa käyttää, Peltovuori murehtii.

Alan toimijat ovat kokeneet teknisen valiokunnan tarpeelliseksi. Perusajatus on toimia puolivirallisena keskustelufoorumina, joka etsisi ratkaisuja suunnittelun ja rakentamisen ongelmatilanteisiin.

− Toimintaa päätettiin aluksi painottaa uimahalleihin, koska siellä ongelmat ovat merkittävimpiä. Periaatteessa mikä tahansa liikuntapaikkarakentamiseen liittyvä ongelma voidaan ottaa valiokunnan käsiteltäväksi.

Valiokunta kokoontui viime vuonna neljästi. Pohdinnan alla on nyt omat verkkosivut, joilla voidaan välittää tietoa toiminnasta. Tähän mennessä esillä kokouksissa on ollut muun muassa vuoropuhelun edistäminen rakennushankkeen eri osapuolten kesken. Myös koulutusasioista on keskusteltu, sillä esimerkiksi uimahallien tapaisten erityiskohteiden suunnitteluun ja rakentamiseen ei tarjota koulutusta missään, vaikka käyttöön ja kunnossapitoon koulutusta löytyy.

Valiokunnan työohjelmassa on myös toteutettujen ja suunniteltujen hankkeiden edustajien kuuleminen ja asiantuntija-avun tarjoaminen sekä arviointia liikuntapaikkarakentamisen eri urakkamuodoista, yläpidon ulkoistamisesta ja suunnittelun ohjauksesta.

Valiokunnassa on opetus- ja kulttuuriministeriön, valtion aluehallinnon, alan järjestöjen (UKTY ja SUH) sekä rakennuttajien, rakentajien ja suunnittelijoiden edustajat. Tarvittaessa ryhmään kutsutaan lisää asiantuntijoita tapauskohtaisesti.

− Aiemmin pohdittiin toiminnan järjestämisestä yhdistysten vetämänä, mutta ne itse toivoivat toimintaa ministeriövetoiseksi, koska sillä katsottiin olevan enemmän painoarvoa, Mauri Peltovuori sanoo.