VIHERALUEET
Kuntalainen valittajasta vaikuttajaksi
Espoo aktivoi asukkaitaan lähialueiden hoitoon ja kunnostukseen
Espoon Meidän puisto -hankkeen tavoitteena on poistaa esteitä silloin, kun asukkaat haluavat vaikuttaa ympäristönsä hoitotasoon. He voivat itse hoitaa ympäristöään korkeammalla laatuluokalla kuin mihin kaupungin resursseilla on mahdollista. Osa hakee alueelle arvonnousua, osa lapsille leikkimahdollisuutta, osa itselleen mielekästä puuhaa.
Teksti Jaana Junkkari
Kuvat Marita Nevalainen
Espoon kaupunkiin on laadittu vuonna 2013 uusi, tarinamuotoinen strategia. Tarinan tavoitteisiin kuuluu muun muassa, että espoolaiset ovat entistä omatoimisempia lähiympäristöstä huolehtimisessa.
Tarinassa tuli esiin käsite palkitseva lähitekeminen. Sen tarkoituksena on vahvistaa Espoo-henkeä ja identiteettiä saattamalla yritykset, yhteisöt ja kuntalaiset mukaan lähiympäristön toimintaan ja kehittämiseen. Hankkeessa kuntalaiset pääsevät toimimaan aktiivisesti, vaikuttamaan ja osallistumaan omatoimisesti lähiympäristönsä parantamiseen. Tavoitteena on myös vahvistaa talkoohenkeä ja yhdessä tekemistä.
Keväällä 2014 hahmoteltiin uutta toimintamallia, jossa voitaisiin yhdistää kuntalaisten toiveet laadukkaammasta lähiympäristöstä ja toiveet päästä itse osallistumaan sen hoitoon ilman, että kaupungille tulee tästä merkittäviä lisäkustannuksia. Syntyi Meidän puisto -malli, joka on yksi Espoon tarinaan liittyvä Osallistuva Espoo -hanke.
Kummipuistotoiminnan
laajempi ulottuvuus
Monessa kunnassa kummipuistotoiminta on ollut toimivana käytäntönä pitkään. Meillä ajatusta on laajennettu. Hoitosopimuksen voi tehdä kaikkiin hoitoluokkiin, kunhan alueella on suunnitelma. Suunnitelmat ovat joko luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmia tai puistosuunnitelmia.
Piloteiksi valittiin 15 hyvin erilaista kohdetta ja erilaista tekijää. Meidän puiston pinta-alat vaihtelevat 1 500 neliömetristä aina neljään hehtaariin. Puistokummit ovat yksityisiä kuntalaisia, taloyhtiöitä, muutamia perheitä, ja mukana on myös yksi rakennusliike.
Sopimuksissa on eritelty, mitä saa tehdä ja mitä ei. Siihen on aina liitetty kartta, johon hoitoalue on merkitty. Useimmissa sopimuksissa on lisäksi valokuva tai valokuvia, joista selviää, mikä tilanne on.
Kustannukset
pysyvät kurissa
Meidän puisto -toiminta ei lisää kaupungin kustannuksia. Olemassa olevan hoitoluokituksen kustannukset voivat kuitenkin kohdentua eri lailla kuin aikaisemmin. Kustannusten kurissa pitäminen on joskus haasteellista, kun puistokummi pyytää kaupunkia hakemaan syntyneet risukasat pois. Perusperiaate kuitenkin on, että risukasoja ei haeta. Tämä kerrotaan jo hoitosopimuksessa ja tämä vähentää epätietoisuutta.
Ainoastaan vaikuttavimmista kohteista kasat haetaan, kuten esimerkiksi Suvipuistosta, jossa puistokummi leikkasi raivaussaksilla lähes 20 kiintokuutiota vesakkoa. Suvipuistossa on myös paljon käyttäjiä eli se on vaikuttavuudeltaan merkittävä.
Meidän puistot
julkisia ja avoimia
Meidän puisto -hoitosopimus tehdään aina kirjallisena ja siihen liittyy kartta. Hoitosopimuksessa määritetään aina hoitajan eli kuntalaisen, taloyhtiön tai vastaavan, sekä kaupungin vastuuhenkilö. Hoidettava alue tulee olla maastossa pihasta erottuva eli kaupunki ei solmi sellaisia Meidän puisto -hoitosopimuksia, joissa piha-aluetta jatkettaisiin kaupungin puistoon. Periaatteena on, että myös hoitosopimusalueet ovat kaikkien kuntalaisten normaalissa virkistys- ja ulkoilukäytössä.
Meidän puistot laitetaan kaupungin julkiseen karttapalveluun. Näin toiminta on avointa ja sitä yritetään saada enemmän julkiseksi. Karttapalvelusta kuntalaiset näkevät, missä sopimusalueita on ja missä mahdollinen toiminta on luvatonta.
Hyviä kokemuksia
myös ranta-alueilta
Aluksi olimme jyrkästi sitä mieltä, että ranta-alueille raivauslupia ei voi antaa. Pilottivuosi selvensi kuitenkin sen, että hoitosopimus rannalle on hyvin järkevä, koska sopimuksen tehneet noudattavat sopimusta ja väärinkäytökset ja puiden salakaadot vähenivät.
Koska kaupungin puolelta työhön ei juuri ole henkilöresursseja ja kaikki tehdään oman toimen ohella, toiminnan organisointia jouheammaksi jatketaan.
Meidän puisto -sopimuksia seurattaessa huomattiin, että jotkut taloyhtiöt ovat olleet niin innokkaita hoitamaan lähiympäristöään, että ne ovat tilanneet solmimansa sopimuksen mukaiset hoitotyöt samalta huoltoyhtiöltä, joka hoitaa taloyhtiön piha-alueita muutenkin. Tästä voidaan tehdä myös se johtopäätös, että kuntalaiset olisivat ehkä valmiita maksamaan nykyistä enemmän lähiympäristönsä hoidosta.
Viestintä tukemaan
osallistumista
Meidän puisto -pilotti jatkuu Espoossa vuoden loppuun, jolloin kaikki tarvittavat kokemukset on saatu. Lopputuloksena tavoitellaan toimintamallia, jonka kanssa on helppo edetä ja halukkaat voivat pitää lähiviheralueensa paremmassa kunnossa kuin mihin kaupungin hoitoluokitus riittää. Jos toimintamallissa on korjattavaa, se korjataan heti.
Tiedottamiseen panostetaan, ja mukana ovat kaupungin nettisivut, paikallislehdet ja sosiaalinen media. Tärkeänä tavoitteena on saada osallistuvan tekemisen esteet pois ja kertoa mitä saa tehdä ja mitä ei. Olennaista on järjestää asukkaille mahdollisuus tehdä käytännön työtä lähiympäristön parantamiseksi.
Jos Meidän puisto saa suuren suosion, on se samalla myös haaste kaupungin organisaatiolle. Siihen on pystyttävä vastaamaan.
Kirjoittaja toimii asiakaspalvelupäällikkönä ja Meidän puisto -hankkeen koordinaattorina Espoon kaupungin Teknisessä keskuksessa.
Faktat
Mitä kuntalaiset voivat tehdä, mitä ei?
■ Yksinkertaisin hoitokohde on nurmikko.
■ Niitty tai kaislikko ovat myös mahdollisia hoitokohteita silloin kun niissä ei ole luontoarvoja.
■ Vesakkoa voi raivata ohjeen mukaan. Raivauksissa noudatetaan luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmia. Mahdollisuus raivata alueita on kiinnostanut asukkaita kovasti.
■ Vuosittaiset Siisti pääkaupunkiseutu -talkoot jatkuvat entisellään. Useampi ryhmä on kuitenkin ottanut tavakseen säännöllisen roskien keräämisen. Hyvänä esimerkkinä ovat vaikkapa kuntoutumisryhmät. Kaupunki toimittaa roskasäkit, -pihdit ja turvaliivit ja hakee säkit sovituista paikoista.
■ Espoossa on paljon vahingollisten vieraslajien, kuten jättiputken, jättipalsamin, kurtturuusun ja etanoiden valloittamia alueita. Näiden hävittämiseen puistokummeja kannustetaan joko erikseen tai muun toiminnan ohella.
■ Suunnittelussa oleville alueille Meidän puisto -sopimuksia ei tehdä.
■ Sopimuksessa on kerrottu muita rajoituksia: puutarhakasveja ei saa istuttaa, omaa tonttiaan ei saa rajata suuremmaksi, eikä puistossa saa rajoittaa muiden liikkumista.
Klikkaa kuvaa niin näet tarkemmat tiedot ja suuremmat kuvat
Taloyhtiö ostaapuiston hoidon
■ Karl Wallin on kivenlahtelaisen Asunto Oy Espoon Meritornin hallituksen jäsen, ja hän vetää työryhmää, joka huolehtii yhtiön pihasta ja ympäristöstä. Hän on tehnyt noin 7 000 neliön viheralueen hoitoa koskevan Meidän puisto -sopimuksen taloyhtiön edustajana.
Yhtiö ostaa hoitotyön ammattitaitoiselta huoltoyhtiöltä. Näin A2-puisto nostetaan A1-puistoksi. Wallinin tavoitteena on saada kaikki lähitaloyhtiöt mukaan hankkeeseen, jolloin kustannus asukasta kohden jää marginaaliseksi. Rahat, jotka kaupungilta ovat aikaisemmin menneet nurmikon leikkuuseen, menevät nyt hiekkaan, jolla parannetaan kohdalla olevaa epävirallista uimarantaa.
– Ajatukseni lähtee yksittäisen kuntalaisen näkövinkkelistä, eli kysymyksestä mitä minä voin tehdä edistääkseni yhteistä päämäärää sen sijaan että kysyisin mitä muut voivat tehdä, Karl Wallin sanoo.
Kuntalaisen rooli vaatijasta ja valittajasta muuttuu toimijaksi ja vaikuttajaksi. Päämääränä on saada kotikunta, kaupunki, taloyhtiö tai asuinalue paremmaksi paikaksi elää ja olla. Tämän päämäärän toteutumisen sivutuotteena syntyy myös rahassa mitattavaa arvon nousua.
Metsänhoitaja Timo Nyrhinen ahkeroi Tapiolassa
■ Työuransa metsänomistajien etujärjestössä toiminut Timo Nyrhinen vietti päivät kokouksissa.
– Konkreettinen suhteeni metsään rajoittui päivittäisiin työmatkoihin – kävely puistometsän halki kulkevaa sorapintaista puistotietä kotoa bussipysäkille ja takaisin. Ja siitä oikeastaan kaikki alkoi. Jotta pääsin syksyllä lehtien putoamisen aikaan puhtain kengänpohjin kotiin, aloitin 20 vuotta sitten syksyisin puistotien haravoinnin, Nyrhinen sanoo.
Työ laajeni museoviraston ohjeiden mukaan tehtyyn vallihautojen siivoamiseen. Nyrhinen kärräsi vallihaudoista lähes tuhat kottikärryllistä sinne vuosikymmenien aikana vietyä puutarhajätettä ja roskaa. Alueen pujojen hävitys kesti neljä vuotta. Jättipalsami hävisi samassa ajassa.
Eläkkeelle jäätyään Nyrhinen oli vapaaehtoisena mukana Tapiolan metsänhoitotöissä, ja vuosi sitten hän aloitti Suvipuiston vesakontorjunnan. Hän raivasi umpeen kasvaneen vesakon noin neljän hehtaarin alueella. Työn tavoitteena on puistometsän säilyminen avoimena, valoisana ja turvallisena liikkua. Maisema avartuu, puiden piilossa olevat kalliot ja linnoitelaitteet tulevat näkyviin, kevätkukat peittävät maanpinnan.
Nyrhinen on saanut työstä paljon tuttuja, iloisia ilmeitä, joskus kehunpoikasia tehdystä työstä ja reipasta ulkoilmaelämää.
– Saan asua kauniissa metsäympäristössä. Kyse ei ole siitä, mitä Espoo antaa minulle vaan siitä, mitä minä voin antaa Espoolle.
Kirjoittaja toimii asiakaspalvelupäällikkönä ja Meidän puisto -hankkeen koordinaattorina Espoon kaupungin Teknisessä keskuksessa.
Faktat
Mitä kuntalaiset voivat tehdä, mitä ei?
■ Yksinkertaisin hoitokohde on nurmikko.
■ Niitty tai kaislikko ovat myös mahdollisia hoitokohteita silloin kun niissä ei ole luontoarvoja.
■ Vesakkoa voi raivata ohjeen mukaan. Raivauksissa noudatetaan luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmia. Mahdollisuus raivata alueita on kiinnostanut asukkaita kovasti.
■ Vuosittaiset Siisti pääkaupunkiseutu -talkoot jatkuvat entisellään. Useampi ryhmä on kuitenkin ottanut tavakseen säännöllisen roskien keräämisen. Hyvänä esimerkkinä ovat vaikkapa kuntoutumisryhmät. Kaupunki toimittaa roskasäkit, -pihdit ja turvaliivit ja hakee säkit sovituista paikoista.
■ Espoossa on paljon vahingollisten vieraslajien, kuten jättiputken, jättipalsamin, kurtturuusun ja etanoiden valloittamia alueita. Näiden hävittämiseen puistokummeja kannustetaan joko erikseen tai muun toiminnan ohella.
■ Suunnittelussa oleville alueille Meidän puisto -sopimuksia ei tehdä.
■ Sopimuksessa on kerrottu muita rajoituksia: puutarhakasveja ei saa istuttaa, omaa tonttiaan ei saa rajata suuremmaksi, eikä puistossa saa rajoittaa muiden liikkumista.
Taloyhtiö ostaapuiston hoidon
■ Karl Wallin on kivenlahtelaisen Asunto Oy Espoon Meritornin hallituksen jäsen, ja hän vetää työryhmää, joka huolehtii yhtiön pihasta ja ympäristöstä. Hän on tehnyt noin 7 000 neliön viheralueen hoitoa koskevan Meidän puisto -sopimuksen taloyhtiön edustajana.
Yhtiö ostaa hoitotyön ammattitaitoiselta huoltoyhtiöltä. Näin A2-puisto nostetaan A1-puistoksi. Wallinin tavoitteena on saada kaikki lähitaloyhtiöt mukaan hankkeeseen, jolloin kustannus asukasta kohden jää marginaaliseksi. Rahat, jotka kaupungilta ovat aikaisemmin menneet nurmikon leikkuuseen, menevät nyt hiekkaan, jolla parannetaan kohdalla olevaa epävirallista uimarantaa.
– Ajatukseni lähtee yksittäisen kuntalaisen näkövinkkelistä, eli kysymyksestä mitä minä voin tehdä edistääkseni yhteistä päämäärää sen sijaan että kysyisin mitä muut voivat tehdä, Karl Wallin sanoo.
Kuntalaisen rooli vaatijasta ja valittajasta muuttuu toimijaksi ja vaikuttajaksi. Päämääränä on saada kotikunta, kaupunki, taloyhtiö tai asuinalue paremmaksi paikaksi elää ja olla. Tämän päämäärän toteutumisen sivutuotteena syntyy myös rahassa mitattavaa arvon nousua.
Metsänhoitaja Timo Nyrhinen ahkeroi Tapiolassa
■ Työuransa metsänomistajien etujärjestössä toiminut Timo Nyrhinen vietti päivät kokouksissa.
– Konkreettinen suhteeni metsään rajoittui päivittäisiin työmatkoihin – kävely puistometsän halki kulkevaa sorapintaista puistotietä kotoa bussipysäkille ja takaisin. Ja siitä oikeastaan kaikki alkoi. Jotta pääsin syksyllä lehtien putoamisen aikaan puhtain kengänpohjin kotiin, aloitin 20 vuotta sitten syksyisin puistotien haravoinnin, Nyrhinen sanoo.
Työ laajeni museoviraston ohjeiden mukaan tehtyyn vallihautojen siivoamiseen. Nyrhinen kärräsi vallihaudoista lähes tuhat kottikärryllistä sinne vuosikymmenien aikana vietyä puutarhajätettä ja roskaa. Alueen pujojen hävitys kesti neljä vuotta. Jättipalsami hävisi samassa ajassa.
Eläkkeelle jäätyään Nyrhinen oli vapaaehtoisena mukana Tapiolan metsänhoitotöissä, ja vuosi sitten hän aloitti Suvipuiston vesakontorjunnan. Hän raivasi umpeen kasvaneen vesakon noin neljän hehtaarin alueella. Työn tavoitteena on puistometsän säilyminen avoimena, valoisana ja turvallisena liikkua. Maisema avartuu, puiden piilossa olevat kalliot ja linnoitelaitteet tulevat näkyviin, kevätkukat peittävät maanpinnan.
Nyrhinen on saanut työstä paljon tuttuja, iloisia ilmeitä, joskus kehunpoikasia tehdystä työstä ja reipasta ulkoilmaelämää.
– Saan asua kauniissa metsäympäristössä. Kyse ei ole siitä, mitä Espoo antaa minulle vaan siitä, mitä minä voin antaa Espoolle.