Otsikossa on lainaus Ville Haapasalon Venäjän matkasta tehdystä kirjasta. Haapasaloa lainaten haluan herätellä tällä artikkelilla lukijoita laadukkaaseen jäänhoitoon.

Kierrellessäni Suomen jäähalleissa kysyin henkilökunnalta herättelevän kysymyksen: mikä on teidän jäähallinne jään laadun minimivaatimus? Vastaus ei yllättänyt minua. Minimivaatimusta ei ole, eikä sitä ole edes ajateltu. Kuitenkin asiakas ostaa jäähallista jääaikaa ja haluaa vastineeksi laatua.

Jo kahden kauden ajan, vuodesta 2014 lähtien, olen mitannut jääkiekon Liigan ja Mestiksen jäähallien jään paksuudet ja suoruudet. Meillä Suomessa kuten muuallakin maailmassa, on vielä vaikutelma, että jää on hyvä kun se on 2,5 cm paksu joka puolelta. Ajatuksena hyvä, mutta ei toimi. Miksi?

En ole tavannut Euroopassa yhtäkään jäähallin pohjaa, joka olisi tasainen ja suora. Jään alla olevan betonilaatan tai kivituhkapinnan tasaisuudessa on ollut jopa viiden senttimetrin poikkeamia.

Lasermittauksella saaduilla tuloksilla olen avannut jäähallin liikuntapaikkojenhoitajille heidän työpaikkojensa jään suoruudet. Pelkkä porakone ja työntömitta on mittausprosessissa epäluotettava, ellet tiedä tarkkaan pohjan suoruutta.

Emme ole kuitenkaan yksin. Pohjois-Amerikassa kouluttavat organisaatiot ORFA ja STAR luottavat tähän vanhakantaiseen mittaustapaan. Nyt olisi mahdollisuus olla Suomessa edelläkävijä.

Suomessa kahtena vuonna parhaimmat tulokset on saanut HIFK:n edustusjoukkueen jäähalli Helsingissä. Siellä jään suoruus mittauksessa oli keskiarvoltaan 1,143mm! Jää oli niin suora, että se kelpaisi curlingin Olympiafinaalin radaksi.

Jään oikea lämpötila on tärkeää

Jään lämpötilan mittausvälineenä monilla jäähalleilla on joko betonilaatassa oleva anturi, tai jään lämpötilaa säädellään rataputkistossa olevan liuoksen meno- tai paluuasetuksen lämpötiloilla. Kansainvälinen jääkiekkoliitto on asettanut jääkiekolle jään ohjeelliseksi lämpötilaksi -5 astetta. Tämä asetus on annettu kuitenkin jään pintalämpötilan mukaan.

Harvassa vierailemistani jäähalleista näin infrapunamittaria, joka olisi mitannut jään pintalämpötilan. Kun kuljin mittaamassa pintalämpötiloja, oli pinnan lämpötila monessa paikassa lämpimämpi kuin ohjeellinen -5 astetta.

Huolestuttavaa oli kuitenkin niissä halleissa, joissa jään lämpötila meni reilummin pakkasen puolelle. Jäälle tapahtuu sama pakkasessa kuin pestylle pyykille. Se kuivuu. Jään kuivuessa sen laatu heikkenee ja siitä irtoaa hileitä. Samoin jäästä tulee tunne, että se on liian kova. Teimme testejä kovuusmittarilla ja huomasimme, että jään ollessa pinnastaan kylmempi kuin -5 astetta sen pinta tuli hauraammaksi. Näin ollen jään kestävyyskin kärsi siitä.

Parempi jää lämpimällä vedellä

Jäädytysveden lämpötila ja ominaisuudet ovat monella paikkakunnalla haaste. Johdon ilmoittaessa säästövelvoitteet aletaan ensimmäisenä miettiä jäädytysveden lämpötilan pudottamista mahdollisimman alhaiseksi.

Toinen mielenkiintoinen seikka on, että kaukalon sisällä on 45 m³ vettä, joka on faasi-ilmiönä muuttunut kiinteäksi eli jääksi. Valitettavan suuri osa jäähallimme ammattilaisista ei kuitenkaan tiedä tai ole kiinnostunut, mitä vesi pitää sisällään.

Konsulttiyhtiö Rambollin tutkimuksissa havaittiin huomattavia eroja eri paikkakuntien jäänhoitoveden laadussa. Jäädytysveden osalta vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa pH, TDS–arvo, lämpötila ja kalsiumpitoisuus.

Veden lämpötila vaikuttaa veden viskositeettiin (kykyyn vastustaa muodonmuutosta), hapen (ilman) määrään vedessä sekä veden pintajännitykseen. Mikäli vesi pystytään lämmittämään noin +40 asteeseen, kaikki edellä mainitut tekijät ovat hyvällä tasolla, mikä edesauttaa tasaisen ja kovan jään syntymisessä.

Veden viskositeetti vähenee lämpötilan noustessa logaritmisen funktion mukaisesti. Veden alhaisempi viskositeetti edesauttaa veden liikkumista jään pinnalla, jolloin vesi tasaantuu nopeammin. Veden lämpötilan ollessa lähellä +40 astetta suurin osa lämmityksestä saatavista eduista on saavutettu.

Lämmin vesi vapauttaa happeansa. Vesi, joka on lämmitetty noin +40 asteeseen sisältää puolet siitä happimäärästä, jonka nolla-asteinen vesi sisältää. Vähäinen ilmapitoisuus jäässä tekee jäästä tiheämpää ja lämpöä paremmin johtavaa, mikä säästää jäädytyskustannuksissa. Kokemus osoittaa myös, että näin saadaan kovempi jää siitä huolimatta, että osa hapesta palautuu veteen sen jäähtyessä.

Lämpimän veden alhainen pintajännitys yhdistettynä lämpimän veden alhaiseen viskositeettiin mahdollistaa veden nopean asettumisen jään pinnalle. Kun vielä muistettaisiin ajaa kentälle vettä vain tarvittava määrä (noin 400–500 l/krt), ei tarvitsisi miettiä jäänpaksuutta joka kerta. Monessa hallissa ei osattu arvioida ajoveden määrää, kun siihen ei osassa jäänhoitokoneissa ole erillistä mittauslaitetta.

Kastepiste kohdalleen

Ilman suhteellinen kosteus, lämpötila ja niistä johtuva kastepiste vaikuttavat suuresti myös jään laatuun. Harva tulee miettineeksi oman jäähallin kastepistettä. On vain asetettu suhteellisen kosteuden raja-arvo, jota ei tulisi ylittää. Tämä raja-arvo on asetettu monesti jäähallin katossa olevien rakenteiden takia.

Kun keskitymme ilman suhteellisen kosteuden ja lämpötilan sopivaan tasapainoon, voimme järkevästi hoitaa myös jään laatua paremmaksi. Ilmassa olevan kosteuden osalta onkin järkevää asettaa tavoiteltava arvo myös kastepisteelle, sekä vesipitoisuudelle ilmassa (g/standard-m³).

Kastepisteelle voi asettaa raja-arvot 1−2,5 celsiusasteen välille. Kun keskittyy jäähallissa ilman lämpötilan ja suhteellisen kosteuden hallintaan, jäävät loppukesän ja alkusyksyn ikävät patit jäälle tulematta.

Suomessa on erinomainen jäähalliverkosto joka tarvitsee ammattitaitoisia liikuntapaikkojen hoitajia työskentelemään kustannustehokkaasti ja laadukkaasti. Alalle järjestetään myös laadukasta koulutusta. Esimerkiksi Suomen Urheilu­opistolla Vierumäellä järjestetään liikuntapaikkojen hoitajan ammattitutkintoon ja liikuntapaikkamestarin erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta. Tarjolla on myös CIM Certified Ice Master -koulutus (72h).

Et kuitenkaan usko, mutta tämän pohjalta on hyvä lähteä laatimaan minimivaatimuksia jäähallin jäälle.

Kirjoittaja on Certified Ice Master ja Liikuntapaikkaisntituutin johtaja Suomen Urheiluopistossa.