Maanhankinta ei suju. Kaavoitus on liian hidasta ja kallista. Kun kasvuseutujen asuntopulaa ja asuntojen kalleutta pohditaan, syyksi sanotaan usein rakennusmaan hankinnan ja kaavoituksen ongelmat.

Jyväskylän yleiskaavapäällikkö, arkkitehtiliitto SAFA:n uusi puheenjohtaja Leena Rossi sanoo että puheessa on perää, mutta ongelmat ovat ratkaistavissa.

– Kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen on mahdollista myös kasvuseuduilla. Se on mahdollista, kun panemme prosessinhallinnan kuntoon ja nostamme yhteistyötaidot kunniaan. Jokaisessa vaiheessa, maanhankinnasta rakentamiseen asti.

Rossin mukaan eri toimijoiden palveluksessa olevien arkkitehtien pitäisikin koulutuksensa pohjalta pystyä näkemään kaavoitus ja rakentaminen toisiinsa liittyvinä prosesseina.

– Parhaat tulokset syntyvät, kun kaavoitusta ja rakentamisen suunnittelua tehdään rinnakkain kumppaneina.

Hitaus on monissa tapauksessa luonnollista, koska ratkotaan vaikeita kysymyksiä. Rossin mukaan hitauteen pitää valmistautua ja hitauden kanssa pitää osata elää.

– Asioita pitää pystyä hallitsemaan ainakin kymmenen vuoden aikajänteellä.

Kolmas nainen

SAFA:n johdossa

SAFA:n liittovaltuusto valitsi Leena Rossin järjestön puheenjohtajaksi joulukuussa. Rossin nimi lisätään listaan, jossa ovat muun muassa Eliel Saarisen, Alvar Aallon ja Otto Iivari Meurmanin nimet.

Rossin, 45, SAFA-harrastus syntyi jo 20 vuotta sitten. Jyväskylässä työskenteli tuolloin joukko nuoria arkkitehtejä, ja he alkoivat järjestää monenlaista toiminta SAFA:n paikallisosaston suojissa. SAFA:n valtakunnalliseen toimintaan Rossi tempautui vuosituhannen vaihteessa. Järjestön hallituksessa hän on ollut kahdessa jaksossa yhteensä viitisen vuotta. Viimeksi hän toimi varapuheenjohtajana.

Rossi kuuluu monella mittarilla SAFA:n vähemmistöön. Hän on nainen, kaavoitusarkkitehti ja työskentelee pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Vain kaksi naista, Gunnel Adlercreutz ja Marjatta Erwe, on toiminut ennen häntä puheenjohtajana järjestön 122 vuoden historiassa, eikä yhdyskuntasuunnitteluun suuntautuneitakaan ole usein ollut kärkipaikalla.

– Eniten jäsenistöä varmaan pohditutti asumiseni Helsingin ulkopuolella. Ihan käytännön syistä: ehdinkö hoitaa tehtävää, joka vaatii paljon päiviä Helsingissä?

Rossi uskoo ehtivänsä. Muun muassa siksi, että työnantaja on suhtautunut hänen pyrkimyksiinsä myötämielisesti.

– Kaikki ovat kannustaneet minua aina kaupunginjohtajasta lähtien. Lisäksi minulla on vahva sisäinen motivaatio vaikuttaa, eikä tehtävään käytetty aika tunnu uhraukselta.

Jyväskylä kaavoittaa

monikumppanuusmallilla

Leena Rossi sanoo, että Jyväskylä on edelläkävijä maanhankinnan, kaavoituksen ja rakentamisen prosessien hallinnassa.

– Sitä mieltä lienevät myös muut, koska käyvät meiltä oppia hakemassa.

Jyväskyläläiset kutsuvat toimintatapaansa monikumppanuuskaavoitukseksi. Siinä toteuttajat valitaan jo kaavoitusvaiheessa.

Jyväskylään valmistui monikumppanuusmallilla ensimmäinen kohde jo vuonna 2000. Näin toteutettuja ovat myös muun muassa Veturitallien kortteli matkakeskuksen vieressä ja vanhan linja-autoaseman kortteli.

Rossi itse on käyttänyt työurallaan eniten aikaa tonttituotannon sujuvoittamiseen. Hän on myös väitellyt Tampereen teknillisessä yliopistossa tonttituotantoprosessin hallinnasta ja tonttituotannon ja palveluverkon yhteensovittamisesta.

– Tonttituotannossa arkkitehdin on uskallettava astua poliittisten päätöksentekijöiden areenoille vaihtamaan mielipiteitä. Kaikki eivät siitä pidä, mutta minä koen sen luontevaksi.

– Poliitikkojen kanssa työskentely on vaativaa, mutta myös palkitsevaa, jos poliitikot ja suunnittelun ammattilaiset kunnioittavat toisiansa ja ymmärtävät toistensa roolit, Rossi sanoo.

Arkkitehdit rohkeasti

mukaan keskusteluun

Rossilla on SAFA:ssa mielessään kolmen kirjaimen suunnitelma: AJA. Ensimmäinen A on avoimuus. Uusi puheenjohtaja kannustaa arkkitehtejä osallistumaan rohkeasti yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Ammattikunnassamme on ollut vahvana ajattelutapa, että työt puhuvat puolestaan. Reippaan keskustelukulttuurin perinnettä ei ole, mutta viimeistään nyt se olisi aika luoda.

J on jäsenasiat. Arkkitehdeistä noin 80 prosenttia on SAFA:n jäseniä, mutta Rossi haluaa syventää jäsenten ja järjestön suhdetta.

– En tarkoita sitä, että keksisimme jotain temppuja, joilla saisimme jäsenistön kiinnostumaan, mutta SAFA voisi olla entistä paremmin mukana esimerkiksi jäsentensä ammattitaidon syventämisessä.

Toinen A on aikaansaavuus. Rossi haluaa arkkitehtien pohtivan sitä, mitä he oikeastaan halua­vat saada aikaan yhteiskunnassa.

– Itse olen arkkitehti ja strategisen johtamisen ammattilainen. Haluan että työni jäljet näkyvät rakennetussa ympäristössä.

Arkkitehdin koulutus

on riskitön sijoitus

Arkkitehtejä ei nykyisin ole työttömänä oikeastaan lainkaan. Heitä on liian vähän.

– Yliopistojen pitäisi lisätä sisäänottoa, mutta ei opetuksen ja tutkimuksen laadun kustannuksella, Leena Rossi sanoo.

Arkkitehtien koulutus on toistaiseksi ollut yhteiskunnalle riskitön sijoitus. Aalto-yliopistosta, Tampereen teknillisestä yliopistosta ja Oulun yliopistosta tulee ulos monipuolisia ammattilaisia, joiden on helppo sijoittua työelämään.

– Suomalainen arkkitehtikoulutus on myös maailmalla erittäin hyvässä maineessa, kouluihimme hakeudutaan mielellään opiskelemaan.

Toisin kuin monille kollegoilleen, Leena Rossille arkkitehdin ammatti ei tullut sukurasitteena.

Yksi suomalaisen arkkitehtuurin klassikoista tuli Leena Rossille kuitenkin tutuksi jo lapsuudessa. Hän varttui nykyiseen Jyväskylään kuuluvassa Säynätsalossa, jonka ylpeys on Alvar Aallon suunnittelema kunnantalo. Talo on yksi Aallon tunnetuimmista töistä.

Alvar Aalto ei johdattanut Rossia arkkitehtuurin tielle, vaan lukion kuvaamataidon opettaja, joka kannusti alalle.

Säynätsalolla oli myöhemmin vaikutusta siihen, että Rossista tuli juuri yhdyskuntasuunnittelija. Hän kirjoitti opiskeluaikanaan Säynätsalosta kertovaan historiakirjaan yhdyskunnan kaavoituksen ja rakentamisen historiasta.

– Oivalsin tuolloin, että yhdyskunnista voidaan rakentamalla tehdä hyviä. Ja tietysti myös huonoja, jos arkkitehti ei osaa aistia paikan henkeä.