Bergeniin nousee neljätoistakerroksinen puutalo vuonna 2015. Trondheimissa ja Stavangerissa puisia kouluja ja muita julkisia rakennuksia näkee yhä useammin. Oslossakin törmää moderniin puuarkkitehtuuriin, näyttävimmin ehkä Akershusin rantakaupunginosassa, missä Oslonvuono harmaannuttaa puu­pintaista Astrup Fearnleyn modernin taiteen museota.

Osa norjalaiskunnista on herännyt puurakentamiseen siinä määrin, että voi puhua pienestä buumista. Bergen, Trondheim ja Stavanger suorastaan kilpailevat Norjan puukaupungin tittelistä. Bergenin ja Trondheimin rakennusstrategioihin on kirjattu, että puuta pitää suosia julkisissa rakennuksissa.

Miksi? Siksi, että puu on paras rakennusmateriaali maassa, jonka hallitus tähtää hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä.

– Puu on geeneissämme, massiivipuuelementtejä valmistavan nuoren Massiv Lust -yrityksen arkkitehti Jørgen Tycho perustelee.

Tottahan se on, sillä norjalaiset ovat rakentaneet pätevästi puusta aina viikinkilaivoista lähtien.

– Rakennusbisneksen suuri trendi on hiilineutraaliuden tavoittelu, ja puu sopii siihen erinomaisesti, Tycho sanoo.

Puurakentamisesta

vireyttä pikkukuntiin

Norjassa puusta ei toivota vain ympäristön pelastajaa, vaan puurakentamisen haaveillaan myös vireyttävän pikkukuntia. Öljybuumi on ohjannut resurssit niin tehokkaasti energiateollisuuteen, että muut alat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Nyt, kun öljyn hinta laskee ja öljyvarannot on havaittu rajallisiksi, Norjassa on herätty miettimään muitakin elinkeinoja.

Puuintoilija Tychon mukaan puurakentaminen on hyväksi paikallistalouksille. Elinkeinoelämään piristystä haikaileville kunnille puurakennustaitojen elvyttäminen ja koko puutuotantoketjun tukeminen voisi olla taloudellisestikin järkevää.

Kun Massiv Lust alkoi valmistaa liimapuuelementtejään, se huomasi pian, että rakennusprosessi on syytä hoitaa mahdollisimman pitkälle kokonaan itse. Tychon mukaan puu-tietotaito on ehtinyt modernissa Norjassa hiipua, eivätkä arkkitehdit enää välttämättä osaa hyödyntää puuta eivätkä rakennusyhtiöt rakentaa siitä. Nyt yritys on hankkeissa mukana hahmottelusta lähtien.

Arkkitehti ja Trondheimin yliopiston professori, puurakentaja Sami Rintala on samaa mieltä, sillä teollistuneissa maissa rakennuksista enää pieni promilleosuus tehdään puusta.

Pohjoismaissa on kuitenkin ainutlaatuista se, että jonkinlainen puuperinne on sentään jäljellä. Jokainen koululainen osaa rakentaa vähän puusta, Rintala sanoo.

Koska puu on elävä materiaali, se pitää opetella perusteellisesti. Esimerkiksi niin, että olisi kärsivällisyyttä hakea ikkunanpuitteisiin suon pohjoisrannalla hitaasti kasvaneita puita, kun taas rakenteisiin kävisi vähän rivakamminkin kasvanut puu.

Rintalan yritys Rintala Eggertsson Architects tunnetaan kansainvälisesti korkeatasoisesta puuarkkitehtuurista, ja se on ehdolla vuonna 2015 EU:n arvostetun Mies van der Rohe -arkkitehtuuripalkinnon saajaksi.

Rintalan mukaan rakennukset paiskotaan nykyään kasaan nopeasti, ja suurilta rakennusliikkeiltä puuttuu paikallistuntemus.

Useita ekologisen rakentamisen palkintoja voittaneen Rintalan mukaan puu on ylivoimainen rakennusmateriaali teräkseen ja betoniin verrattuna. Se on ainut materiaali joka kasvaa itsestään ja käy kaikkeen rakenteista ja eristeistä lähtien aina koristeisiin ja huonekaluihin asti.

Mökillähän kaikki nauttivat puuarkkitehtuurista ja ajattelevat, että siellä on hyvä olla luonnon takia. Mutta ei se johdu pelkästään luonnosta, vaan hengittävästä puurakennuksesta.

Jørgen Tycho kertoo, miten Itäval­lassa mitattiin lasten sy­dämenlyöntejä kahdessa koulu­luokassa, puukoulun ja betoni-teräskoulun luokassa.

Puukoulun luokassa lasten sydämet löivät minuutissa keskimäärin kuusi kertaa vähemmän. Puu on rauhoittava elementti ja sopii siksikin hyvin kouluihin.

Modernisti, mutta

perinteitä unohtamatta

Innovasjon Norgen Puu ja kaupunki -projektia vetävä Birgitte Skjerve sanoo, että tärkeää olisi saada rakennuttajat innostumaan puusta niin, että rakennusten kantavat rakenteetkin tehtäisiin puusta. Projektissa kaupunkeja kannustetaan ja opetetaan käyttämään puuta julkisissa rakennuksissa.

Jos aiomme hiilineutraaleiksi vuoteen 2030 mennessä, meidän pitää rakentaa todella paljon puusta, Skjerve sanoo.

Hän kiertää norjalaiskunnissa pitämässä Villi puu -tietoiltoja. Tavoitteena on myös kohentaa puun imagoa rakennusmateriaalina. Skjerven mukaan Suomessakin paikallisyhteisöt voisivat tarttua puuhun nykyistä innokkaammin.

– Modernisti, mutta perinteitä unohtamatta. Kun paikallinen teollisuus käyttää oman seudun raaka-aineita ja osaamista, koko yhteisö saa lisää voimaa, Skjerve perustelee.

– Kun paikkakunnalla arvos­tetaan omia erikoistaitoja ja omaa identiteettiä, tuotteet alkavat kiinnostaa myös muuta maailmaa.

Skjerven mukaan tehtävää on vielä paljon. Hän on huomannut, että puurakennushankkeiden mahdollisimman tarkka dokumentointi madaltaa rakennuttajien kynnystä tarttua teräksen ja betonielementtien sijasta puuhun. Hinnan lisäksi esteenä ovat usein ennakkoluulot.

Puuelementeistä rakentaminen on nopeaa, mutta se edellyttää suunnitteluun panostamista. Toisaalta suunnitteluun panostaminen on halvempaa kuin rakennustyömaan pitkittyminen. Tärkeintä on saada ihmiset puhumaan keskenään mahdollisimman aikaisin prosessissa, Skjerve on huomannut.