Korjausrakentamisen osuus rakentamisesta on jo uudisrakentamista suurempi. Kaupungistuminen, nopeasti muuttuvat tilatarpeet ja rakennuskannan vanheneminen kasvattavat korjausrakentamisen kysyntää.

Korjausrakentamisen ongelmia ovat uudisrakentamistakin huonompi tuottavuus ja asiakaslähtöisyys. Korjausrakentaminen ei oikein toimi uudisrakentamisen mallein. Alan tutkimus, kehitys ja koulutus on suunnattu pääosin uudisrakentamiseen. Korjausrakentamiseen ei ole ulottunut kunnolla edes viranomaisten säätely. Lisäksi korjaaminen näyttää olevan niin kallista, että ainakin kuntien pitää kilpailuttaa sitä halvimmalla hinnalla.

Korjausrakentamisen markkinoilla on kuitenkin huikea potentiaali. Tämä avaa villejä visioita. Meillä on pysyvä tilaus kustannustehokkaammille ja käyttäjälähtöisemmille toimintamalleille, teollisille ratkaisuille, valmiille tuoteosatoimituksille ja kokonaispalveluille puhumattakaan lisäarvon tuottamisesta asiakkaalle. Autollekin saa Suomessa pidemmän takuun kuin asunnolle (Rakennuslehti 23.1.2015).

Tekesin vuosina 2012–14 toteutetun korjausrakentamisen kehittämisteeman oppien mukaan alalle tarvitaan enemmän avoimia ja yhteistoimintaan kannustavia toteutusmalleja sekä osapuolten integrointia. Jatkuva lisä- ja muutostöistä riitely ei edistä kenenkään asiaa. Kiinteillä hinnoilla ja sisällöillä voi hankkia valmiiksi suunniteltuja ja rakennettuja tuotteita, mutta ei asiantuntijapalvelua eikä paljon tuntemattomia riskejä sisältäviä peruskorjauksia.

Korjausrakentamisen piloteista saatujen kokemusten perusteella muutos on mahdollinen. Sitä johtamaan tarvitaan rohkeita tilaajia ja rakennuttajia. Mallia voi ottaa vaikkapa Helsingin yliopiston kolmesta viimeisestä yhteistoiminnallisesta urakasta tai Jyrkkälän lähiön saneerauksesta Turusta.

Tilaajien tulee asettaa hankkeilleen selkeät tavoitteet ja reunaehdot ja viestiä ne palveluntuottajille ja sidosryhmille etukäteen. Hankkeille tulee valita niille sopivat toteutusmuodot ja vasta sitten hankintamenettelyt. Hankintaprosessit tulee suunnitella etukäteen tarjouspyyntöineen ja sopimuksineen ja julkaista hankintailmoitukset sen jälkeen.

Tilaajien pitää myös integroida projektiensa toteuttamista. Käyttäjät on kirjallisten lausuntopyyntöjen sijaan osallistettava aidosti mukaan suunnitteluun. Suunnittelua tulee johtaa kokonaisuutena ja suunnittelu ja rakentaminen pitää korjausrakentamisessa limittää. Prosessin pätkiminen peräkkäin kilpailutettaviin osiin johtaa aina osaoptimointiin.

Vaativimmissa hankkeissa kannattaa valita sopimuskumppanit jo heti alussa ja toteuttaa hanke kehitys- ja toteutusvaiheina. Pisimmälle viedyissä alliansseissa eri osapuolet voidaan integroida samaan sopimukseen ja kaupalliseen malliin sekä yhteisiin kannustimiin, bonuksiin ja sanktioihin. Tällaisiin hankkeisiin voi jo sitten rakentaa hallitumman käyttöönoton ja viiden vuoden takuun.

Lisäksi tilaajien tulee muun teollisuuden tapaan ottaa vastuu sopimuskumppaneistaan ja sopimussuhteen kehittämisestä. Palveluntuottajien vaihtaminen uudestaan jokaiseen hankkeeseen ei välttämättä edistä asiaa.

Suomessa on suuri yhteiskunnallinen tilaus tehostaa julkisten kiinteistöjen ja asunto-osakeyhtiöiden korjaamista. Kunnilla ja valtiolla on tähän paljon paremmat eväät kuin taloyhtiöillä ja isännöitsijöillä. Taloyhtiöt ja isännöintiala eivät enää selviä ilman apua.

Julkisten tilaajien tulee ottaa yliote hankintalaista ja kilpailuttaa ammattitaitoisemmin laadulla, osaamisella ja kyvykkyydellä. Ja käyttää vähänkin vaativammissa hankkeissa neuvottelumenettelyitä.

Hilmassa 26.1.2015 julkaistuista uudisrakentamisen hankinnoista kilpailutettiin 30 prosenttia halvimmalla hinnalla ja korjausrakentamisen hankinnoista peräti puolet. Näiden hankkeiden tilaajina oli useampi kunta, seurakunta, sairaanhoitopiiri ja ammattioppilaitos. Kilpailuttaisitko sinä homekoulun korjauksen halvimmalla hinnalla?