Kuka pitää huolta maaseudun teistä? – Kampanja herättelee myös kuntia, jotka ovat lopettaneet yksityisteiden avustamisen

Suomen Kylät ry etsii parhaillaan Suomen surkeinta kylätietä. Kuvakisan nimi on hilpeä, mutta sen takana on synkempi todellisuus. Alempi tieverkosto on monin paikoin kehnossa kunnossa.

Suomen Kylät ry:n toiminnanjohtaja Aleksi Koivisto sanoo, että ironisella kampanjalla on monta kohdetta.

– Viestimme on suunnattu yleisesti julkiseen keskusteluun ja eri tasojen päättäjille. Kuka pitää huolta maaseudun tieverkostosta, kun liikennepoliittinen keskustelu pyörii tunnin junan ja valtaväylien ympärillä?

Suurin osa kyläteistä on valtion maanteitä, mutta osa on osakkaiden ylläpitämiä yksityisteitä. Siksi kampanja koputtelee myös kuntia.

– Jotkut kunnat ovat lopettaneet yksityisteiden avustamisen jopa kokonaan. Haluamme muistuttaa, että kyläteiden verkosto on maaseudun verisuonisto, jonka varaan kuntien elinvoima rakentuu. Kyse on koulukuljetuksista, ambulanssikyydeistä, teollisuuden kuljetuksista ja maa- ja metsätalouden tarpeista, Koivisto luettelee.

Monenlaisia teitä

Pohjois-Savon ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueen johtaja ja myös ylijohtajan tehtävää syksystä 2022 hoitanut Tommi Huttunen myöntää, että ei ole Surkein kylätie -kisan suurimpia faneja.

– En lähde koskaan esimerkiksi nimeämään omalta alueeltani huonoimpia teitä. Kun alueellamme Itä-Suomen kolmessa maakunnassa on 16 000 kilomeriä maanteitä, joukkoon mahtuu hyviä ja huonoja. Ymmärrän kyllä kisan idean, ja ainahan on hyvä, että tieasioista keskustellaan.

Huttusen mukaan korjausvelkaa luonnollisesti on paljon, sillä maantieverkko on rakennettu sotien jälkeen silloisilla menetelmillä ja työvälineillä ja silloisia liikennetarpeita ajatellen, eivätkä tienpidon määrärahat ole pysyneet korjaustarpeiden tahdissa. On paljon pienempiä sorateitä, joissa ei ole lainkaan rakennettuja kerroksia.

– Soratiet ovat tavallaan armeliaita. Kun päällystettä ei ole, nämä niin sanotut rakentamattomat soratiet voivat elää ja muotoutua routimisen mukaan ja saattavat ihan kohtalaisesti palvella käyttäjien tarpeita. Rahaa tällaisten teiden kattavaan uudelleenrakentamiseen ei ole, vaan on tyydyttävä turvaamaan, että päivittäinen liikenne sujuu. 

Huttunen huomauttaa, että sorateitä on tietysti monenlaisia. On myös sellaisia, joissa on ihan kunnolliset rakennekerrokset.

Hän toivoo, että rahoitusta riittäisi jatkossa niin, että pieneen tasonnostoon maantieverkostossa pystyttäisiin.

– Ainakin niin, että suurimmalla rasituksella olevia teitä pystyttäisiin kunnolla sorastamaan. Nythän siitäkin on jouduttu tinkimään.

Kysymys elinvoimasta

Valtion maanteille liikennettä syöttää yksityisteiden verkosto. Yksityisteiden avustaminen on kunnille vapaaehtoista. Kun kunnat laativat niukkoja budjetteja, kaikki vapaaehtoiset avustukset ovat liipaisimella.

Muun muassa yksityisteitä edustavan Suomen tieyhdistyksen toimitusjohtajan Simo Takalamminmukaan kunnissa on kuitenkin huomattu, että yksityisteiden avustamisesta luopuminen ei ole kunnan toiminnan kannalta järkevää.

–  Kunnat ehkä luulivat pääsevänsä eroon yksityistieasioista, kun vuoden 2019 yksityistielain uudistus lopetti kuntien tielautakunnat, mutta näinpä ei käynytkään. Onhan kunnan elinvoiman ja houkuttelevuuden kannalta olennaista, että taajamien ulkopuolinen tieverkko on kunnossa.

Takalammi sanoo, että valtion rahoitusta yksityisteiden perusparannuksiin on ollut viime vuosina varsin hyvin tarjolla. Ensi vuosikin vielä pärjätään jo aiemmin myönnettyjen avustusten turvin, mutta supistuvat määrärahat huolestuttavat.

– Esimerkiksi siltahankkeita on saatu hyvin toteutettua valtion rahoituksen turvin. Kaikki on tietysti kiinni tiekuntien omasta aktiivisuudesta. 

Linjaukset vaihtelevat

Kuntien toimintalinjaukset yksityisteiden avustamisen suhteen vaihtelevat suuresti.

Jyväskylän kaupunki myöntää yksityisteille vain hoitoavustuksia, peruskorjaukseen ei myönnetä avustusta. Tukea maksetaan vuosittain lautakunnan vahvistama summa kilometriä kohti niille teille, joiden varrella on vakituista asutusta ja jotka muiltakin osin täyttävät perusteet.

– Jyväskylässä on käynnistetty tiukka talouden sopeutusohjelma. Se näkynee myös yksityistierahoissa, sillä ne eivät ole lakisääteisiä, sanoo kaupungin katupäällikkö Tuula Smolander.

Budjettiesitys puolittaisi hoitoavustukset ensi vuodelle 320 000 eurosta 160 000 euroon.

–  Keskusteluissa on joskus väläytelty myös hoitoavustusten lopettamista, Smolander kertoo.

Smolanderin mukaan julkisen tuen puutetta suurempi riski yksityisteille on tiekuntien oma passiivisuus: aktiivitoimijoista on pulaa, päätöksiä ei saada aikaiseksi, peruskorjaukset lykkääntyvät ja vuotuiset kunnostuksetkin voivat unohtua.

– Jos kunnossapidon toimenpiteitä tarpeeksi kauan lykätään, niin sitten ne vasta kalliiksi tulevatkin.

Kuusamossa kaupungin panos on Jyväskylää suurempi. Kaupunki avustaa yksityisteitä, joiden varrella on vakituista asutusta. Kesäkunnossapidon avustus maksetaan rahana. Lisäksi kaupunki osallistuu myös yksityisteiden perusparannusten rahoitukseen.

– Osa yksityisteistä on talviaurauksen osalta suoraan mukana kunnan urakassa, muut saavat rahallista tukea auraukseen. Kaupunkimme on laaja, ja täällä on pidetty tärkeänä, että elämisen edellytykset ovat olemassa myös haja-asutusalueilla. Myös matkailun tarpeet vaikuttavat, sanoo Kuusamon kunnossapito- ja rakennusmestari Mikko Mustaniemi.

Kuusamon vuosibudjetissa yksityisteiden kunnossapitokustannukset ovat noin 700 000 euron luokkaa, perusparannuskohteita avustetaan tänä vuonna noin puolella miljoonalla eurolla.

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 11/2023.