Ministerivaliokunta näytti vihreää valoa Porvoon ja Kouvolan kautta kulkevalle Itäradalle
Itärataa pitkin matka Joensuusta Helsinkiin lyhenisi noin kolmeen tuntiin. (Kuva: Ville Miettinen)
Talouspoliittinen ministerivaliokunta puoltaa Lentoradalta Porvoon kautta Kouvolaan kulkevaa Itärataa. Ministerivaliokunta käsitteli Itärataa kokouksessaan keskiviikkona 20. tammikuuta.
Päätös oli odotettu. Seuraavaksi liikenne- ja viestintäministeriö jatkaa neuvotteluja hankeyhtiön perustamiseksi. Neuvotteluja käydään talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjausten mukaisesti ainakin raidehankkeesta hyötyvien kuntien sekä mahdollisesti muiden julkisyhteisöjen kanssa.
Hankeyhtiön tehtävänä olisi hankkeeseen liittyvä suunnittelu ja sen rahoittaminen rakentamisvalmiuteen asti. Valtion tulee omistaa itäisen suunnan hankeyhtiöstä vähintään 51 prosenttia ja muiden osakkaiden noin 49 prosenttia.
Hankeyhtiön perustamisen edellytyksenä on riittävän rahoituksen järjestyminen myös vähemmistöosakkailta.
Itäradasta hyötyvät kaupungit ja kunnat lupasivat viime syksynä, että osallistuvat itäisen raideyhteyden suunnittelun rahoittamiseen, mikäli rata kulkee Porvoon ja Kouvolan kautta. Porvoon kautta Kouvolaan kulkevaa rataa puolsi 18 alueen kuntaa: Kuopio, Kouvola, Joensuu, Lappeenranta, Mikkeli, Porvoo, Kajaani, Imatra, Iisalmi, Varkaus, Pieksämäki, Siilinjärvi, Suonenjoki, Lapinlahti, Kitee, Parikkala, Mäntyharju ja Taipalsaari.
Yhteensä Itäradan vaikutusalueella asuu pääkaupunkiseutu mukaan lukien, yli kaksi miljoonaa suomalaista. Lopullisen päätöksen hankkeen kohtalosta tekee eduskunta.
Itäradan puoltajat iloitsevat
Talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös on otettu hyvillä mielin vastaan Itärataa kannattaneissa kunnissa. Uusilta ja aiempaa nopeammilta yhteyksiltä odotetaan Itäradan vaikutusalueen kunnissa paljon.
Muun muassa Kouvolan, Joensuun ja Porvoon kaupunginjohtajat ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä päätökseen.
– Talouspoliittisen ministerivaliokunnan Itärata-päätös on erinomainen uutinen Porvoolle ja itäiselle Suomelle. Radan varsinainen toteutuminen vaatii vielä paljon työtä, mutta hanke on etenemässä nyt selkeästi kohti konkreettista toteutumista, toteaa Porvoon kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula.
Porvoossa Itäradan paikalliset hyödyt ovat selvät: uuden radan myötä Porvoon Kuninkaanportti olisi vain 32 minuutin päässä Helsingin päärautatieasemasta. Tällä hetkellä matka-aika vie yksityisautolla lähes tunnin. Noin neljännes porvoolaisista käy töissä pääkaupunkiseudulla, joten monen työmatka nopeutuisi selvästi.
Ujula odottaa uuden radan näkyvän Porvoossa myös kiinteistöjen arvon ja yritysten tuottavuuden nousuna.
– Itäradalla on merkittävä vaikutus myös Helsingille ja Vantaalle sekä koko metropolialueen kehittämiselle. Asunnon ja työpaikan sijainnin voi valita joustavasti entistä laajemmalla alueella. Rata vaikuttaisi positiivisesti asuntotuotantomahdollisuuksiin ja asuntomarkkinoihin ja laajentaisi pääkaupunkiseudun työssäkäyntialuetta, Ujula kertoo.
Aluepoliittisia kiistoja
Kaikki eivät ole tyytyväisiä. Suuret ratahankkeet ovat olleet viime vuosina kiivaan kiistelyn kohteena. Nopeiden raideyhteyksien merkitys aluekehitykselle on ilmeinen, ja yhden etu voi olla toisen häviö.
Esimerkiksi Lahti esitti viime syksynä huolensa Itäradan haitallisesta vaikutuksesta kaupungin elinvoimaan. Uusi Porvoon ja Kouvolan kautta kulkeva rata vähentäisi merkittävästi nykyisin Lahden kautta kulkevia pikajunavuoroja.
Erimielisyyksiä on ollut myös siitä, mikä olisi paras tapa parantaa itäisen Suomen liikenneyhteyksiä. Esimerkiksi Kotkan kaupunki kannatti Itäistä rantarataa, joka olisi tuonut sujuvat yhteyden idän rannikkokaupunkien, kuten Loviisan, Kotkan ja Haminan välille. Itäinen rantarata olisi Kouvolaan suuntaamisen sijaan jatkanut Porvoosta itärannikkoa pitkin aina Venäjän rajalle saakka.
Talouspoliittisen ministerivaliokunnan mukaan nyt tehty linjaus itäisen suunnan hankeyhtiöstä ei sulje pois sitä, että muita idän suunnan liikenneyhteyksiä kehitettäisiin tulevaisuudessa.
Valiokunta korostaa tiedostavansa tarpeen kehittää myös itäisen Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen saavutettavuutta ja teollisuuden kuljetusten edellytyksiä. Liikenne- ja viestintäministeriö tekeekin selvityksen itäisen Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen elinkeinoelämän kuljetusten kehittämisestä ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn vahvistamisesta.
Kotkan, Loviisan, Pyhtään, Haminan ja Virolahden kuntien ja kaupunkien johtajat eivät ole luopuneet toivosta, että rantarata vielä toteutuu.
– Itäradan rakentamisesta päätetään vasta tulevina vuosikymmeninä ja uskomme ajan käyvän Kotkan ja Loviisan kautta kulkevan rantaradan hyväksi. Kaupunkien, maakuntaliittojen ja valtion tulee kaavoitus- ja maankäyttöratkaisuilla varmistaa Itäisen rantaradan säilyminen toteutuskelpoisena vaihtoehtona, johtajat toteavat kannanotossaan.
Rantarataa puoltavat kaupungit korostavat nopeamman yhteyden Pietariin vahvistavan kansainvälisiä yhteyksiä ja Suomen tavaravientiä. Itärata-päätös on heidän mukaansa lyhytnäköinen ja huomioi ainoastaan kotimaan matkustajaliikenteen.
Suomessa on nyt paljon erilaisia rataideoita, mutta ainoankaan uuden radan tai edes pitkän matkan raideparinkaan rohoitukseen ei ole realistista rahoitusta näköpiirissä.
Nyt hukataan hirveän paljon rahaa näiden suunnitteluihin, kun vuosikymmeniin nämä eivät tule toteutumaan. Se vain tosiasia. Århusin sopimus ja ympäristömääräykset valitusprosesseineen myös takaavat, että näitä ratoja ei tule vuosikymmeniin, vaikka velkarahaa kuvitteellisesti saisikin.
Siksi on oltava realisti.
Hallitusohjelma sisältää onneksi ns. vahäliikenteisten ratojen ja jopa nyt suljettujenkin rataosien kunnostamisen ja sähköistämisen kovaan logistiseen ja nykyaikaiseen käyttöön.
Suomen leveimmällä kohdalla kulkeva Poikittaisrata itärajan eri rajanylityspaikoilta Pieksämäen ja Haapamäen kautta länsirannikon eri satamiin, Poriin, Kaskisiin, Vaasaan ja Kokkolaan olisi Suomen kehäratana, transitoliikenteen kansainvälisenä reittinä ja maakuntien elinvoiman edistäjänä kustannustehokkain ratkaisu purkaa raideliikenteen pullonkaulut ja mahdollistaisi tuplasti ratakapasiteettiä nopealle henkilöliikenteelle kaikilla radoilla, kun ratakapaistettia vievää raskasta tavraliikennettä voitaiin ohjata vaihtoehtoisille reiteille.
Tämä olisi toteutettavissa parissa, kolmessa vuodessa ja saatavissa olevalla rahoituksella!