Lämmityksen ohella sähkön varaan on näillä näkymin siirtymässä iso osa liikennettä sekä pitkälti myös teollisuuden prosessit, mikä ennakoi vahvaa kasvua sähkön kysyntään.

Hallitus esittää öljylämmityksestä luopumista vuoteen 2035 mennessä, kuntien omistamissa kiinteistöissä jo vuonna 2024.

Öljylämmityksen vaihtuminen lämmön pumppaamiseen tulee lisäämään sähkön kysyntää laskennallisesti 1,91 TWh/v pumppaamisen onnistuessa hyvällä hyötysuhteella.

Lämmityksen ohella moni muukin toiminto on sähköistymässä, minkä takia kiinteistöissä ja jakeluverkoissa on varauduttava entistä järeämpään tehonottoon.

Hallituksen esityksen mukaan lämmön tuottaminen öljyä polttamalla loppuu valtion ja kuntien kiinteistöissä vuoteen 2024 mennessä, pientaloissa 2030-luvun alkupuolella. Tavoite koskee sekä asuinrakennuksia että muita kiinteistöjä.

Erityisasiantuntija Eero Otronen Lämmitysenergia Yhdistyksestä pitää tavoitetta tiukkana, erityisesti ok-talojen osalta realismi ylipäänsä on hänen mielestään kyseenalainen. Suomessa on arvioitu olevan noin 130 000 öljyllä lämpiävää ok-taloa, jotka tuottavat Otrosen mukaan 1,5 – 2 % Suomen co2 -päästöistä. Öljykattiloita asennettiin uusiin ok-taloihin vielä 1990 -luvulla eli monessa kohteessa vaihtoon olisi menossa teknisesti vielä täysin toimiva lämmitysjärjestelmä.

Otrosen mielestä käyttökelpoinen öljylämmitys kannattaisi monessa tapauksessa hyödyntää teknisen käyttöikänsä loppuun hybridilämmitysjärjestelmän osana.

-Jo olemassa olevaa öljykattilaa kannattaisi käyttää huippupakkasten taittamiseen lämpöpumpun energiatehokkuuden ollessa silloin heikoimmillaan.

Otronen uskoo, että öljylämmitys marginalisoituisi nopeasti myös markkinaehtoisesti, ilman hallituksen asettamia aikatauluja ja tukiaisiakin. Uusia kattiloita ei juuri asenneta ja nykyisiäkin käyttävät suurelta osin ikäihmiset.

-Jo nyt ollaan tilanteessa, missä 70 % mahdollisesti remonttitukia hakevista on yli 60-vuotiaita.

-Öljylämmitys tulisi tiensä päähän 2040 -luvulla puhtaasti markkinavoimien ajamana.

Puolet öljylämmöstä syntyy ok-taloissa

Otrosen mukaan noin puolet öljyllä tuotetusta lämmöstä tehdään ok-taloissa, toinen puoli muussa lämmityksessä.

Ok-talon keskikulutuksen ollessa 2200 litraa/vuosi 130 000 taloa polttaa öljyä 286 000 000 litraa vuodessa. Litra polttoöljyä sisältää energiaa 10 kWh, joten lämpöenergiaa syntyy ok-talojen kattiloissa 2,86 TWh/v. Muu lämmöntuotanto huomioiden tuotetun energian määräksi saadaan 5,72 TWh. Jos tämä tuotettaisiin hyvällä hyötysuhteella pumppaamalla, sähköä kuluisi 1,91 TWh.

Vertailun vuoksi esimerkiksi Loviisan ydinvoimalaitos tuotti vuonna 2019 sähköä yhteensä 8,2 TWh.

Sähkön kysyntä kasvaa

Kuntaliiton energia-asiantuntija Vesa Peltola kertoo kuntien omistamien öljylämmitteisten rakennusten kuluttavan öljyä vuosittain 60 – 160 miljoonaa litraa. Jonkinlaisena ”työlukuna” voitaisiin hänen mielestään pitää 100 milj. litraa vuodessa.

Arviointia sumentaa se, että tilastot kiinteistöjen lämmitysjärjestelmistä laahaavat todellisuuden jäljessä.

-Tilastoissa öljyllä lämpiää moni sellainenkin kiinteistö, joka on jo siirtynyt kaukolämpöön tai kiinteistökohtaiseen lämmön pumppaamiseen.

Lämmityksen ohella sähkön varaan on näillä näkymin siirtymässä iso osa liikennettä sekä pitkälti myös teollisuuden prosessit, mikä ennakoi vahvaa kasvua sähkön kysyntään. Samalla Suomi tuo jo nyt ison osan sähköstään ulkomailta, viime vuoden 86,1 TWh:n kulutuksesta vain 66 TWh katettiin kotimaisella tuotannolla.

Peltolan mielestä nyt olisikin varauduttava sekä sähkön tarpeen lisääntymiseen että entistä suurempaan tehonottoon. Viimeksi mainittuun on vastattava sekä kiinteistöjen omissa sähköjärjestelmissä että verkon ylemmissä portaissa. Käytännössä tämä tarkoittaa entistä järeämpiä kaapeleita, keskuksia, sulakkeita jne. Sekä tietysti kalliita remontteja.

-Sähköjärjestelmissä on varauduttava tilanteeseen, missä iso osa autokantaa on latauksessa kovalla pakkasella samalla, kun moni laittaa yhtäaikaisesti päälle uunin tai saunan kiukaan.

Moni uskoo kulutusjoustojen, älykkäästi ohjautuvan tehonoton ja uuden teknologian vastaavaan haasteisiin. Tämä ei riitä Peltolalle, joka kaipaisi selkeämpää vastuunottoa tulevaisuuteen varautumisesta.

-Selkeää vastuuta sähkön riittävyydestä myös tulevaisuudessa ei ole oikein kenelläkään, vaan markkinoiden ajatellaan ratkaisevan ongelman.

”Virkaan” on joskus ehdotettu kantaverkkoyhtiö Fingridiä, mitä Peltola ei pidä oikeana osoitteena. Fingridin tehtävä ainakin tällä hetkellä on kantaverkon ylläpito, ei sähkön tuottaminen isossa mittakaavassa.

-Sähkön saantia turvataan tässä vaiheessa tuonnilla, mihin ei ole kannattaisi tulevaisuutta ajatellen nojata liikaa.

-Toiminnat ovat sähköistymässä ja sähkön kysyntä kasvussa myös naapureissa.

Älykästä joustoa vai säännöstelyä

Peltola huomauttaa samalla paljon puhuttujen kulutusjoustojen ja älykkään tehonoton rajoituksista.

Älykkäästi joustavat järjestelmät voivat varata lämpöä kattilaan tai ladata kerrostalon pihalla olevia autoja tarjolla olevaan tehoon ja sähkön hintaan sopeutuen.

Jos kysyntä ylittää liian raskaasti tarjonnan tästä seuraa pahimmillaan se, että tarpeelliset asiat eivät tapahdu. Esimerkiksi auton akkuun ei välttämättä lataudu yön kuluessa riittävästi sähköä päivän ajoihin. Hankalia tilanteita voi syntyä ainakin alueilla, missä paikallinen jakeluverkko ei pysty vastaamaan nopeasti kasvaneeseen tehontarpeeseen.

Tilannetta voisi Peltolan mukaan helpottaa lämmitysenergian tuottaminen pahimmilla hetkillä sähkön sijasta ainetta, esimerkiksi öljyä polttamalla. Hän kritisoikin sitä, että remonttitukien saaminen edellyttää öljylämmitysmahdollisuuden hävittämistä kokonaan.

-Jos öljy jäisi varajärjestelmäksi, tämä helpottaisi sähköjärjestelmän kuormaa pahimmilla hetkillä lisäämättä merkittävästi co2 -päästöjä.

 Päivityksen hinta monelle kova

Iso kysymys monessa remontissa on tietysti myös lämmitysjärjestelmän päivityksen hinta.

Ok-taloissa asiaa pohtii usein iäkäs omistaja, jonka resurssit eivät riitä isoon remonttiin. Henkisen jaksamisen ja motivaation ohella päivitys edellyttää rahaa, mitä monella ei yksinkertaisesti ole. Avustus ei välttämättä kata läheskään kustannuksia eikä hankkeeseen ole aina mahdollista saada lainaa.

Tilanne ei ole välttämättä paljon parempi köyhimmissä kunnissakaan.

-Myös pahasti alijäämäisissä kunnissa voidaan olla tilanteessa, missä talous ei kestä ylimääräisiä kymmenien tuhansien investointeja lämmitys- ja sähköjärjestelmiin.

Kuntien isojen kiinteistöjen kohdalla päätöksissä on usein mietittävä myös kiinteistöjen tulevaisuutta. Horisontti on sumea, jos kohteella ei ole selvää käyttötarkoitusta, tätä ei voida liittää kaukolämpöön eikä paikalle löydy ostajaa.

Yksi tyypillinen esimerkki tällaisesta kohteesta on 1950 ja -60 -lukujen koulurakennusbuumin aikana rakennettu koulukiinteistö. Moni eläkeikään ehtinyt koulurakennus on kaukolämpöverkon tavoittamattomissa, vailla käyttöä ja tarvitsee paljon lämmitystä kunnossa pysyäkseen. Kuvaan kuuluu usein myös reilusti remonttivelkaa.

Monessa tapauksessa kunnat yrittävät tämäntapaisten rakennusten myyntiä, mikä jää lopulta haaveeksi.

-Remonttipäätöksen teko voi lykkääntyä pohtimisen ja tuloksettomien myyntiyritysten myötä niin, että viivyttelyn hinta on lopulta suurempi kuin ajoissa tehdyn remontin, Peltola sanoo.

Teksti: Heikki Jaakkola

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Kuntatekniikan numerossa 1/2021.

Markku Vento
markku.vento@kuntatekniikka.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*