Kustannusten pelko hidastaa kiinteistöjen jätevesijärjestelmien uudistamista - vain murto-osa kunnostettu

Haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien uusimisen aikaikkuna sulkeutui viime lokakuussa. Kuinka uusimisessa onnistuttiin?

Haja-asutusalueilla sijaitsevien, ennen vuotta 2004 rakennettujen ranta- ja pohjavesialueiden kiinteistöjen jätevesijärjestelmät oli määrä saattaa vuoden 2019 lokakuun loppuun mennessä sellaiseen kuntoon, että ne täyttävät jätevesiasetuksessa määritellyt vaatimukset.

Tavoitteeseen ei päästy, joten urakkaa joudutaan jatkamaan tulevina vuosina, vaikka esimerkiksi valtion tuki asiaa koskevan neuvontatyön mahdollistamiseksi on loppunut.

Uusiin kiinteistöihin määrämuotoinen puhdistaminen tuli pakolliseksi jo vuonna 2004 – puhdistusjärjestelmä oli asennettava paikoilleen jo rakennusvaiheessa.

Tilanne tunnetaan hyvin Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys VHVSY:ssä.  Sen toiminta-alue käsittää koko sen alueen, josta Vantaanjoki ja sen sivuhaarat keräävät vetensä.  Vesistöalueella sijaitsee 14 kuntaa, joista kahdeksan on mukana yhdistyksen toiminnassa.

VHVSY:n vesiensuojeluasiantuntija, limnologi Paula Luodeslampi kertoo, että Suomen ympäristökeskus SYKEn tilastojen mukaan haja-asutusalueiden ranta- ja pohjavesialueilla sijaitsee noin 66 900 vakituista asuntoa, ja näistä vajaa 70 prosenttia tarvitsee jätevesijärjestelmänsä saneerauksen.

– Vantaanjoen valuma-alueella olemme tehneet vuoden 2011 jälkeen 2 760 neuvontakäyntiä, ja todenneet, että täällä saneeraustarve koskee ainakin noin 1 100 kiinteistöä. Osa näistä on luonnollisesti saattanut asiansa kuntoon käynnin jälkeen.

– Toisaalta alueella on myös tuhansia kiinteistöjä, jotka eivät ole ottaneet neuvontaa vastaan ja niiden tilanteesta meillä ei ole tietoa, Luodeslampi sanoo.

 Asuinkiinteistöissä saneeraustarvetta

Luodeslammen mukaan Vantaanjoen alueella eniten uudistamisen tarvetta on Tuusulassa, Nurmijärvellä ja Espoossa, joissa on paljon haja-asutusta. Vähiten sitä on kaupunkimaisissa kunnissa Helsingissä, Keravalla ja Järvenpäässä.

Käytännössä saneeraus tarkoittaa, että esimerkiksi vanhoja saostuskaivoja täydennettäisiin hyvin suunnitellulla maasuodatuskentällä tai jätevedet erilliskäsiteltäisiin johtamalla wc-vedet umpisäiliöön ja pesuvedet maaperäkäsittelyyn.

– Sakokaivo oli yleinen jäteveden käsittelyjärjestelmä 1950-, 1960- ja vielä 1970 -luvullakin. Niistä kiinteistöistä, joita olemme neuvoneet, pelkkä saostuskaivo on ollut jätevesijärjestelmänä noin neljäsosalla.

– Uudistamisen tarvetta on paljon myös vanhoissa maaperäkäsittelyissä, jotka ovat tukkeutuneet huollon puutteessa eivätkä puhdista enää jätevettä riittävän hyvin, Luodeslampi kuvaa.

– Moni kiinteistön omistaja pohtii jätevesien puhdistamista ensimmäistä kertaa. Moni ei edes tiedä, millainen järjestelmä omassa talossa on ja miten sitä tulisi huoltaa.

Vakituisessa käytössä olevien asuinkiinteistöjen saneeraustarve on huomattavasti suurempi ongelma kuin vapaa-ajan kiinteistöjen saneeraustarve.

– Vapaa-ajan asunnoista syntyvät jätevesien määrät ovat kokonaisuudessaan varsin vähäisiä. Suurin osa mökeistä on varsin alkeellisia – vesi kannetaan sisään ja asiointi hoidetaan kuivakäymälöissä.

SYKE on arvioinut, että ranta- ja pohjavesialueilla sijaitsevista vapaa-ajan asunnoista jätevesijärjestelmän uudistamista kaipaa 20 prosenttia eli noin 69 000 kiinteistöä

Neuvonta tärkeässä roolissa

Vesiensuojeluyhdistysten rahoitus tulee pääosin kunnilta, ja myös kunkin alueen teollisuuslaitokset voivat olla siinä mukana.

– Jätevesineuvontaa varten rahoitusta on saatu myös ympäristöministeriöltä, mutta jatkossa valtion rahoitusta ei ole enää saatavilla. Neuvontaan tarkoitetun rahoituksen loppuessa neuvontavastuu siirtyy kuntiin, Luodeslampi sanoo.

­Neuvonta loppuu lähes koko maassa, paitsi Länsi-Uudellamaalla, jossa kunnat haluavat rahoittaa toimintaa ainakin joissain määrin. Myös Omakotiliitto ja Huussi ry jatkavat neuvontaa.

– VHVSY:sä neuvonta hiipuu puhelin- ja sähköpostineuvonnaksi. Aiemmin olemme pystyneet tarjoamaan kiinteistökohtaista neuvontaa paikan päällä, Luodeslampi sanoo.

VHVSY ei luovuta tietoja kunnille

Vesiensuojeluyhdistykset voivat tehdä neuvontakäyntejä, mutta valvontatarkastuksiin on lupa pelkästään kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilla. Luottamus on tärkeä asia. VHVSY ei luovuta kunnille tietoja kiinteistöistöistä, joissa puutteita on havaittu.

–  Olemme kuitenkin suositelleet, että kuntien valvonta keskittyisi ensisijaisesti pohjavesialueille ja vakituisesti asuttuihin kiinteistöihin. Kunta voi esimerkiksi pyytää tietyn alueen kiinteistöiltä jätevesiselvitystä, joka jokaisella kiinteistöllä tulee olla valmiina.

Luodeslampi näkee valoa siinä, että Vantaanjoen valuma-alueella kiinteistöt säilyttävät hyvin arvonsa, mikä tuo kiinnostusta jätevesijärjestelmän uudistamiseen, koska talo tulee jatkossakin todennäköisesti menemään kaupaksi.

Alueella myös lomakiinteistöjen osalta tilanne on varsin hyvä.

Kuopiossa kunnostettiin muutama kymmenen

Kuopion kaupungin pinta-alasta 90 prosenttia on haja-asutusaluetta, jossa enimmäkseen ei ole viemäriverkostoa. Kaupungin ympäristöjohtaja Tanja Leppänen kertoo, että määräaikaan mennessä kunnostettujen jätevesijärjestelmien lukumäärä jää muutamaan kymmeneen.

– Se on vähän, sillä kunnostamatta on vielä 2000 – 3000 kiinteistöä.

Osa kunnostajista ei tosin hakenut rakennusvalvonnasta lupaa, koska pienet toimenpiteet eivät ole luvanvaraisia. Nämä ovat jääneet tilaston ulkopuolelle.

– Siten todellinen kunnostettujen määrä voi yltää vaikkapa sataan tai sen yli, Leppänen laskee.

Kuopiossa jatkoaikaa koskevia hakemuksia oli tammikuun loppuun mennessä tullut vajaa sata. Kun jatkoaikahakemusten suma saadaan ratkottua, siirrytään valvontaan. Kovin paljon henkilöresursseja ei voida yhteen asiaan kohdentaa, joten valvonta hajautetaan useammille vuosille.

– Kiinteistöistä tehdään riskipainotettu otanta, lähetetään kirjeellä selvityspyyntö, josta jatketaan valvontaan.

Tarkastuskäyntejä tehdään jätevesiasioissa harvoin. Kuopiossa valvontaa toteutetaan sekä selvityspyynnöillä että erilaisten rekisterien, rakennuslupatietojen ja ilmakuvien perusteella.

– Hallintopakkokeinot kuten uhkasakko tai teettäminen ovat viimekädessä käytössä, jos tarve vaatii. Ne tuskin tulevat käytettäviksi muuten kuin aivan yksittäisissä tapauksissa.

”Murto-osa pantu kuntoon”

Kuntaliiton ympäristöpäällikkö Miira Riipinen tietää hyvin, että valtaosa ranta- ja pohjavesialueiden kiinteistöjen jätevesijärjestelmistä on edelleen korjaamatta.

Valtakunnallisia tilastoja kunnostettujen jätevesijärjestelmien lukumääristä ei kuitenkaan ole.

– Eri yhteyksissä olen kysellyt kuntien viranhaltijoilta haettujen toimenpide- tai rakennuslupien lukumäärää. Vastaus on yleensä ollut, että muutamia kymmeniä per kunta. Valtakunnan tasolla tämä merkitsee ehkä joitain tuhansia kunnostettuja järjestelmiä, Riipinen toteaa.

Poikkeamista jätevesijärjestelmän uudistamisvelvoitteesta voidaan hakea sosiaalisilla perusteilla tai kiinteistön vähäisen käytön perusteella. Niitäkin on haettu kunnittain muutamia kymmeniä – koko maan mittakaavassa muutamia satoja tai tuhansia.

– Kuntien valvontaviranomaisten kannalta tilanne ei välttämättä ole hyvä. Resursseja ei ole kaikkien kiinteistöjen läpikäymiseen. Omistajia saatetaan lähestyä kirjeitse ja valvonta perustuu riskien arviointiin, Riipinen toteaa.

Kiinteistönomistaja lakiviidakossa

Paula Luodeslampi pääsee usein selventämään kiinteistönomistajille ympäristönsuojelulain ja vesihuoltolain eroja.

– Ympäristönsuojelulaki säätelee jätevesien puhdistusta sellaisilla kiinteistöillä, joilla on oma jätevesien käsittelyjärjestelmä.

Jos jätevesien käsittelyn uudistaminen koetaan taloudellisesti kohtuuttomaksi, niin ranta- ja pohjavesialueilla sijaitsevan kiinteistön omistajan on mahdollista hakea jatkoaikaa enintään viideksi vuodeksi kunnan ympäristökeskuksesta.

– Vesihuoltolaki puolestaan määrittää kiinteistön liittymistä jätevesiviemäriverkostoon kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden tai vesiosuuskuntien toiminta-alueilla.

Vapautusta viemäri- ja vesijohtoverkostoon liittymisestä haetaan kunnan ympäristökeskuksesta.

Jätevesien käsittelyjärjestelmien rakentamisesta, sen luvanvaraisuudesta ja valvonnasta säädetään puolestaan maankäyttö- ja rakennuslaissa ja -asetuksessa – asetuksessa määritellään myös järjestelmän puhdistusteho-, käyttö- ja huoltovaatimukset.

Teksti: Matti Valli

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan juuri ilmestyneessä Kuntatekniikan numerossa 2/2020.