Helsingin Jätkäsaaren maankierrätysalue on yksi kaupungin kierrätysmaan välivarastoista.

Suuret kaupungit panostavat rakentamisen oheistuotteena syntyvien kaivuumaiden, louheiden ja purkujätteiden kuljetusten, välivarastoinnin ja loppukäytön keskitettyyn koordinaatioon.

Helsingin kaupunki perusti massakoordinaattorin toimen vuonna 2014. Tampere, Turku ja Vantaa ovat sittemmin päätyneet vastaavanlaiseen ratkaisuun, vaikkakin toiminimike voi olla kiinteistökehityskoordinaattori tai projekti-insinööri.

Espoossa toimen perustaminen on päätäntävaiheessa.

Koordinointi ei ole mitään nappikauppaa. Esimerkiksi Helsinki kierrätti maamassoja 750 000 tonnia vuonna 2018.

-Massojen siirto paikasta toiseen maksaa paljon ja siitä syntyy päästöjä. Koordinoidulla toiminnalla ja massojen hyötykäytöllä olemme säästäneet noin 40 miljoonaa euroa 4-5 vuoden aikana, kertoo Helsingin kaupungin massakoordinaattori Mikko Suominen.

Maarakentamiseen liittyvät hiilidioksidipäästöt syntyvät suurimmaksi osaksi kuljetuksista. Koordinaation ansiosta maarakentamisen ilmastopäästöt ovatkin vähentyneet 2 100 tonnilla vuodessa.

Pääkaupungissa homma sai alkunsa vuonna, jolloin 2009 kaupunginjohtaja perusti maa-aineksia koordinoivan työryhmän.

-Tämä niin sanottu massatyöryhmä laati kaupungille Helsingin kaivumaiden hyödyntämistä koskevan kehittämisohjelman vuosille 2014 – 2017.

Massaongelma mätkähti niskaan

Suominen aloitti työt rakennusvirastossa vuonna 2008. Hän sai vastuulleen muun muassa ympäristö- ja vesilakiin linkittyvät luvitusasiat. Työpaikalla hänet tunnetaan Massa-Mikkona tai Jordgubbena.

-Kaivuumaaongelma mätkähti eteen vuonna 2011, kun Vantaa lakkasi ottamatta vastaan Helsingin ylijäämämaita. Meillä ei ollut enää maankaatopaikkaa, jonne massoja voitaisiin viedä. Oli pakko ruveta miettimään niiden hyötykäyttöä ja siihen kuuluvia menettelytapoja, Mikko Suominen sanoo.

Suominen linjaa, että massakoordinaatio tarkoittaa käytännössä kaupungin suorittamaa irtaimen maaomaisuuden hallintaa.

-Otamme louheita ja kitkamaita ilmaiseksi vastaan, koska meillä on niille hyötykäyttöä. Kitkamaat ja louheet on usein annettu ilmaiseksi urakoitsijoille, jotka ovat parhaansa mukaan yrittäneet keksiä niille käyttöä.

Nyt kaupunki itse miettii materiaaleista mahdollisesti saatavia hyötyjä. Yksityisillä tahoilla on ollut erilaisia vastaanottajia, ja siitä on voinut aiheutua ongelmia.

-Eivät urakoitsijat pysty näitä asioita hallitsemaan. Ei heillä ole isoja urakoita koko aikaa käynnissä, jossa massoja voitaisiin hyödyntää. Helsingissä heillä ei myöskään ole käytössään laajoja kierrätysalueita, Suominen täsmentää.

Purkubetoni kierrätykseen

Jätehuoltodirektiivin mukaisesti purkumateriaalit tulisi kierrättää noin 70 prosenttisesti. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi esimerkiksi Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun ja Tampereen kaupunkien yhteistyönä on juuri valmistunut ohje Betonimurske kaupunkien julkisessa maarakentamisessa. Direktiivin pohjalta maarakentamista ja massojen käsittelyä koskevat normit ovat jonkin verran muuttuneet parin kolmen vuoden aikana.

-Valtioneuvoston antama ja vuoden 2018 alussa voimaan astunut uudistettu maarakennusasetus, niin kutsuttu MARA-asetus, normittaa lähinnä teollisuuden, jätehuollon ja rakentamisen jätteiden kuten esimerkiksi tuhkien, kuonien ja purkumateriaalien käyttöä maarakentamisessa.

MARA-asetus ei koske kaivumaita. Niitä tulee koskemaan valmisteilla oleva MARA-asetuksen “pikkuveli”, maa-ainesasetus eli MASA-asetus. Sen virallinen työnimi on “asetus eräiden maa-ainesjätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa”.

-MASA-asetus koskee kaivumaita, joissa on asetusluonnoksessa tarkemmin määriteltyjä haitta-aineita. Tällaisten maa-ainesten hyödyntämiselle asetetaan tiettyjä rajoitteita, Suominen selvittää.

-Selvyyden vuoksi: jos kaivuumaassa ei ole mitään haitta-aineita, niin sellaista maata voidaan hyödyntää niiden teknisten ominaisuuksien mukaisesti, Suominen täsmentää.

Pilaantuneilla mailla omat normit

Tuleva MASA-asetus ei koske voimakkaasti pilaantuneita maita, vaan ne kuuluvat oman lainsäädäntönsä piiriin.

Suomisen mukaan maa-ainesten kierrättämisessä tarvitaan selviä pelisääntöjä, käsitteitä ja termejä. Tällä hetkellä eri urakoitsijat ja sidosryhmät sekä suuri yleisö käsittävät asiat helposti eri tavalla – kukin omista lähtökohdistaan.

-Asetusten merkitys on myös termistön täsmentämisessä. Käytännön työ helpottuu, kun puhutaan samaa kieltä. Pääasia eli kierrätyskuvio on kyllä pyörinyt aikaisemmallakin lainsäädännöllä, Suominen toteaa.

MASA-asetus koskee Helsinkiä sikäli, että kaupungissa rakennetaan pitkälti Brownfield-alueille, joissa aikaisemmin on ollut teollista toimintaa.

Helsinki kilpailuttaa vuosittain massojen vastaanottajien puitesopimukset. Kaikkien lupa-asioiden tulee olla kunnossa. Kaupunki ei ota pienintäkään riskiä kaupungin työmaiden massojen vastaanottajien suhteen. Yksityisillä yrityksillä on omia vastaanottajatahojaan.

Suurin osa vastaanottajista on jätteitä käsitteleviä yrityksiä ja isoja rakennusliikkeitä. Pelkästään maata vastaanottavia tahoja ei kaupungin puitesopimuskumppaneissa juurikaan ole. Välitettävät massat, joita tyypillisesti projektissa muodostuu, ovat luokkaa 2-3 miljoonaa kuutiota.

 Lumimassat yllättivät

Suomisen päätyö liittyy maamassoihin, mutta kuluneena talvena hän joutui lumimyrskyjen pyörteisiin. Pahennusta herätti se, että keskikaupungin lumimassoja kuljetettiin mereen.

-Suurin osa mereen ajettavasta lumesta on peräisin kantakaupungista, josta lumet pyritään ajamaan pois mahdollisimman nopeasti. Hyvällä syyllä voi kysyä, mitä saasteita taivaalta sataneeseen lumeen voisi esimerkiksi viikossa tarttua. Porukat voi heittää roskia, mutta ei taivaalta tullut lumi jätettä ole, Suominen pohtii.

Yleiskaavaan linkitetyt suuntaviivat lumenkäsittelyn vaihtoehdoiksi valmistuivat vuonna 2015. Niissä selvitettiin vaihtoehtoja, niiden ongelmakohtia, ilmastopäästöjä ja tietysti kustannuspuolta.

Työkaluksi SeutuMaisa

Lumimassojen roskaantumisesta kerätään dataa tehostetusti, myös maamassojen osalta. Aikaisempaa tietoa ei oikeastaan ole olemassa; muun muassa mikromuovista ei viisi vuotta sitten puhuttu mitään.

-Esimerkiksi Länsi-Metrosta louhetta tuli hyvin paljon, kaikkiaan noin 3 miljoonaa kuutiota. Louhinnassa käytettiin muovisia nallilankoja, ja siitä aiheutuneita likaantumisongelmia on selvitetty muun muassa INFRA ry:n louhintajaoston kanssa.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) käynnisti vuonna 2017 SeutuMaisa -nimisen hankeen. Tavoitteena on paikkatietopohjainen tietojärjestelmä pääkaupunkiseudun maamassojen hallintaan.

-Tietojärjestelmään kerätään yhtenäistä paikkatietodataa pääkaupunkiseudun alueelta InfraRYLin maalajiluokituksen mukaisesti. Tietoa kerätään massojen ominaisuuksista, ja siitä, minkälaisia massoja tarvitaan. Kartalta voi sitten katsoa, mitä hankkeita on käynnissä ja mitä on tulossa, mikä luonnollisesti palvelee myös yksityistä sektoria.

Teksti: Matti Valli

Artikkeli on julkaistu Kuntatekniikan numerossa 3/2019

Markku Vento
markku.vento@kuntatekniikka.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*