Lappeenrannan Kaukaan biovoimala on tärkein yksittäinen tekijä kaupungin kasvihuonekaasupäästöjen vähentymisessä. (Kuva: Lappeenrannan seudun ympäristötoimi)

Kansainvälinen yhteistyö kirittää kuntia ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Suomalaiset kunnat tekevät ilmastotyötä viidessä erilaisessa kansainvälisessä verkostossa. Ne ovat tärkeitä etenkin vertaisoppimisen ja brändityön kannalta, sanoo Kuntaliiton ilmastopolitiikan ja kestävän kehityksen asiantuntija Pauliina Jalonen.

– Toisilta oppiminen ja hyvien käytäntöjen monistaminen on nyt hyvin kiireellistä, jos halutaan viedä ilmastotavoitteita eteenpäin, Jalonen sanoo.

– Aina parhaat ratkaisut eivät löydy täältä, vaan niitä voidaan löytää myös muualta. Ja toisaalta voimme viedä omia hyviä oppeja eteenpäin.

Kuntaliiton vuonna 2012 tekemän selvityksen mukaan 63 prosenttia kunnista on pitänyt yhteistyötä tarpeellisena etenkin tiedon ja kokemusten vaihdon kannalta.

Maailmanlaajuiseen kestävän kehityksen ICLEI-verkostoon kuuluu 14 suomalaista kaupunkia.

Itämeren aluetta kehittävässä Itämeren kaupunkien liitossa (UBC) on 12 kaupunkia ja Energy Cities -verkostossa 2 kaupunkia.

Covenant of mayers on Euroopan komission ja kaupunkien välinen ilmastosopimus, johon kuuluu yli 7 000 aluetta. Suomen kunnista verkostoon kuuluu kymmenen suurta kaupunkia ja yksi maakunta.

Lappeenranta ja Lahti aktiivisia

Erityisen aktiivisia suomalaisia kaupunkeja ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ovat olleet Lahti ja Lappeenranta.

Lahti hakee nyt kolmatta kertaa EU:n vihreän pääkaupungin titteliä. Kriteerit ovat hyvin tiukat, nimitys myönnetään vain yhdelle kaupungille.

Vuoden 2018 vihreä kaupunki on hollantilainen Nijmegen. Siellä kaupunkilaisia ja yrityksiä on otettu mahdollisimman paljon mukaan kaupungin suunnitteluun. Kaupunki pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2045 mennessä.

Lahden tavoite on vielä tiukempi. Se tähtää hiilineutraaliksi jo vuoteen 2040 mennessä.

– Liikkuminen on hankalimpia ilmastokysymyksiä kaupungeissa. Lahti on tehnyt kunnianhimoisia innovaatioita joukkoliikenteen kehittämisessä, Jalonen sanoo.

Lappeenranta puolestaan hakee EU:n komission Green Leaf -palkintoa. Kaupunki on laskenut kasvihuonepäästöjään 40 prosenttia vuodesta 1990.

Green Leaf- ja Green Capital -palkintoja kannattaa tavoitella, sillä sellaisen saaminen takaa kaupungeille kansainvälistä arviointia niiden ympäristötoimista.

Kaupunkien ympäristöverkosto kokoontui Tampereella

Torstaina 18. lokakuuta ja perjantaina 19. lokakuuta Tampereelle kerääntyivät Eurocities -foorumin kaupungit, joihin kuuluu 6 suomalaista kaupunkia, Tampere, Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku ja Oulu.

Foorumin pääteema oli Pariisin ilmastokokouksen kahden asteen tavoite. Pariisin sopimuksen mukaan maapallon lämpötilaa estetään nousemasta yli kahta astetta esiteolliseen aikaan verrattuna.

Foorumissa pureuduttiin myös tutkimustiedon hyödyntämiseen päätöksenteossa.

Kaupungit kertoivat omia esimerkkejään vähäpäästöisestä kaupunkiliikenteestä, rakentamisesta ja lämmitys- ja viilennysjärjestelmistään.

Esimerkiksi Pariisia jäähdytetään kaupungin läpi virtaavan Seinen vedellä, joka kulkee yli 70 kilometrin mittaisessa verkostossa maan alla. Järjestelmä säästää vuodessa 100 gigawattituntia sähköä ja 25 kilotonnia hiilidioksidipäästöjä.

Amsterdam puolestaan pyrkii pääsemään eroon maakaasusta vuoteen 2030 mennessä.

Se aikoo laskea hiilidioksidipäästöjään 55 prosentilla vuoden 1990-tasosta vuoteen 2030 mennessä ja 95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

Tavoite on kunnianhimoinen, sillä kaupunkilaiset ovat tottuneet kokkaamaan ruokansa kaasuhellalla. Heidät täytyy vakuuttaa siitä, että myös sähköhellaa voi käyttää, Amsterdamin kaupungin johtava poliittinen neuvonantaja Juliane Kürschner sanoi Eurocities-foorumin paneelissa torstaina.

Siksi uudistusta tehdään naapurusto kerrallaan.

Asukkaat ovat prosessissa mukana suunnitteluvaiheesta lähtien.

– Eivät he lähde mukaan, koska he haluavat olla hyviä ihmisiä, vaan koska haluavat tehdä kaupungista ja omasta asuinympäristöstään paremman, Kürschner sanoi

Kaupungin tiedotuskampanja on ollut niin onnistunut, että Hollannin valtio haluaa tehdä siitä kansallisen.

– Ensin kaupungit keksivät pyörän, sitten valtiotasokin haluaa mukaan, Kürschner sanoi.

Teksti: Milka Valtanen

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *