Rengon VPK:n nuoriso-osaston johtaja Suvi Lohi sanoo, että nykyään tieto toiminnasta liikkuu helposti sosiaalisen median kautta. Harjoituksia lapsille ja nuorille pidetään kerran viikossa. (Kuva: Tuula Ainasoja)

Sopimuspalokuntien toiminnassa on omat haasteensa, joista yksi on nuorten saaminen mukaan. Hämeenlinnan Rengon VPK:lla on aktiivinen nuoriso-osasto, mutta harva jatkaa niin pitkään, että pääsisi hälytysosaston jäseneksi.

Rengon VPK:n jäsenten rivit ovat harvenneet viime vuosien aikana, mutta vielä löytyy aktiivisia sopimuspalokuntalaisia joka hälytyslähtöön.

– Enimmillään meidän sopimuspalokunnassa on ollut 23 hälytystehtäviin soveliasta henkilöä, nyt vain yksitoista. Sopiva määrä olisi noin puolet enemmän. Moni on pudonnut pois hälytysringistä, kun on muuttanut opiskelun tai työn perässä pois paikkakunnalta, sanoo Rengon VPK:n päällikkö Vilho Sipilä.

Rengon VPK:lle tulee vuosittainen noin sata hälytystä, mutta tänä kesänä maastopalot ovat lisänneet hälytysmäärää. Erilaisten tulipalojen lisäksi hälytykset painottuvat pääasiassa liikenneonnettomuuksiin ja ensivastetehtäviin Kanta-Hämeen Pelastuslaitoksen toiminta-alueella.

Hälytyspuolella on ollut Sipilän mukaan rankka kesä, sillä maastopalojen sammuttaminen vie aina paljon aikaa. Hellekauden sammutustehtäviin Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen toiminta-alueella osallistunut Niko Niemi on yksi Rengon sitoutuneimpia sammutusmiehiä.

Haaveissa jo polvenkorkuisena

– Minulle sopimuspalokunnan toimintaan osallistuminen on elämäntapa eikä vain harrastus, Niko Niemi sanoo.

Niemi myöntää kuuluvansa siihen joukkoon, joka haaveilee jo polvenkorkuisena palomiehen ammatista. Kipinä syttyi, kun hän pääsi kerran pikkupoikana säiliöauton kyytiin ja sai seurata viisivuotiaana Rengon VPK:n uuden palokuntatalon rakennusvaiheita.

Vakituinen työ järjestyi tosin tiestön kunnossapidosta, mutta puoliso löytyi Hämeen Pelastusliiton palokuntanuorten kesäleiriltä. Toijalan VPK:n nuoriso-osastossa ja aikuisena hälytystehtävissä toiminut Suvi Lohi aikoi jättää toiminnan vähemmälle, kun hän muutti lähes viisi vuotta sitten Renkoon, mutta toisin kävi. Kahden pienen lapsen äiti on nykyään Rengon VPK:n nuoriso-osaston johtaja.

– Liityin Toijalan palokuntanuoriin 7-vuotiaana kahden isomman siskoni esimerkkiä seuraten, vaikka pidin sitä poikien harrastuksena, Suvi Lohi naurahtaa.

Nyt hän on yhdessä miehensä kanssa vastuussa siitä, että sekä tytöt että pojat kiinnostuvat pelastustoiminnasta.

Alaikäraja 7 vuotta

Paloasemaa esitellään säännöllisesti päiväkotilapsille ja koululaisille. Rengon VPK:n nuoriso-osastossa on viitisentoista aktiivista jäsentä. Alaikäraja on seitsemän vuotta, mutta vähän nuorempikin voi päästä isomman sisaruksensa mukana harjoituksiin.

Nuoriso-osaston jäsenenä vuosi sitten täysi-ikäiseksi varttunut Konsta Vartiainen on nykyisin hälytysosaston riveissä. Hän kokee saaneensa pelastuslaitoksen järjestämässä peruskoulutuksessa monipuolisesti valmiuksia toimia vaara- ja hätätilanteissa.

– Pelastajan peruskurssilla saa hyvät valmiudet osallistua hälytysosaston toimintaan. Kurssin käyminen on omankin turvallisuuden kannalta elintärkeää. Pitää tietää tarkkaan mitä tekee, kun joutuu tosipaikkaan, Vartiainen sanoo.

Koulutuksissa perehdytään pelastustyöhön sekä teorian että käytännön harjoitusten avulla.

– Kurssi antaa hyvät valmiudet, mutta kyllä ne varsinaiset keikat opettavat eniten. Eiväthän ne mene koskaan niin kuin oppikirjoissa, Suvi Lohi tähdentää.

Kahden viikon välein harjoitukset

Hälytysosastoon kuuluville kertyy myös monenlaisia taitoja kahden viikon välein pidettävissä harjoituksissa. Jokainen sopimuspalokunta laatii vuosittain koulutussuunnitelman, jolle on haettava hyväksyntä oman alueen pelastuslaitokselta. Rengon VPK:n syksyn harjoitusohjelmassa kerrataan muun muassa toimintaa liikenneonnettomuuspaikalla, saadaan päivystävän palomestarin oppitunti ja tutustutaan savusukelluslaitteisiin ja hälytysosaston jäsenten osaamista päivitetään monenlaisilla harjoituksilla.

Fyysisen kunnon ylläpito on jokaisen sopimuspalokuntalaisen omalla vastuulla. Rengon VPK:n paloaseman kuntosali on yhdistyksen jäsenten ahkerassa käytössä. Hälytysosastoon kuuluvien kunto tarkastetaan kerran vuodessa.

Palokunnan harjoituksia vetävä Niko Niemi korostaa, että fyysinen kunto on usein koetuksella esimerkiksi maastopalojen sammutustyössä. Korkeat lämpötilat, paksut haalarit ja painavat turvavarusteet ovat jo sinänsä vaativa yhdistelmä.

– Omaisten kohtaaminen liikenneonnettomuuksissa voi olla henkisesti rankkaa. Pahojakin tilanteita on ollut, mutta minulla ne ei ole jääneet uniin pyörimään. Se auttaa paljon, kun omista tuntemuksista keskustellaan muitten mukana olleiden kanssa, Niemi sanoo.

Maastopaloissa VPK:lla erittäin tärkeä merkitys

Vartiainen olisi lähtenyt mielellään sammuttamaan Ruotsin laajoja metsäpaloja kartuttaakseen sammutustyökokemuksiaan.

– Olisi hienoa päästä katsomaan, miten Ruotsissa homma hoidetaan. Siellä ollaan ammattipalokuntien varassa, joten ei ole helppoa saada tarpeeksi porukkaa sammutustöihin. Jos meilläkään ei olisi sopimuspalokuntia, niin samoissa ongelmissa oltaisiin metsäpalojen leviämisen kanssa kuin Ruotsissa.

Vilho Sipilä huomauttaa, että vaikka ammattipalokunta kutsutaankin maastopalojen sattuessa ensin paikalle, sopimuspalokunta ehättää useimmiten ensimmäisenä hätiin.

– Hälytysajoneuvon pitää olla hälytyksen jälkeen viidessä minuutissa liikkeellä. Meidän vahvuus on se, että olemme 15-20 minuutissa esimerkiksi maastopalopaikalla. Ei Rengon sivukyliin siinä ajassa saataisi sammutuskalustoa Hämeenlinnan keskustasta.

Teksti: Tuula Ainasoja

Artikkeli julkaistu Kuntatekniikka 5/18 -numerossa.

Markku Vento
markku.vento@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*