Kainuun tykkylumikriisi nosti kunnan ja pelastustoimen yhteistyön ongelmat esiin

Viime talven tykkylumikriisi Kainuussa nosti esiin ongelmia maakunnallisen pelastustoimen ja kunnan yhteistyössä niin varautumisessa häiriötilanteeseen kuin myös toimimisessa siinä.

Suomussalmi oli yksi niistä kunnista, jotka kärsivät eniten vahinkoja viime vuodenvaihteen tykkylumi-kriisissä. Kunta on Kainuun pohjoisin, sen pinta-ala on reilut 5800 km2 ja asukasmäärä noin 8000, joista keskustaajamassa 1800.

Tykkylumi-tilanteen hallintaan saamista vaikeutti, että loma-ajan vuoksi johtamistoimet jouduttiin aloittamaan osin etäyhteyksien varassa. Toisaalta Suomussalmelta Kajaaniin Kainuun pelastuslaitoksen johtopaikkaan on 140 kilometriä, joten myös pelastuslaitoksen johtokeskuksen työhön osallistuttiin etäyhteyksin.

Tilanne toimi hyvänä muistutuksena siitä, minkälaisissa haasteissa tulevien maakuntien Suomen pelastustoimen kokonaisuutta johdetaan. Kunnat toimivat myös tulevaisuudessa asukkaiden lähipalveluiden tarjoajina. Niiden pitäisi pystyä jatkossakin varmistamaan asukkaidensa turvallisuus kaikissa tilanteissa.

Puiden karistelua ja

osoitetietojen etsimistä

Suomussalmen keskustaajamassa korkeat männyt muodostivat merkittävän uhkan ihmisten turvallisuudelle. Tykkylumi kertyi puiden oksille painaviksi massoiksi heikentäen oksien kiinnittymistä runkoon. Pudotessaan tällainen oksa olisi hengenvaarallinen alle joutuvan kulkijan kannalta. Uuden vuoden jälkeen töihin palannut kunnan ympäristösihteeri kävi läpi noin sata puuta ja varisteli kaivinkoneyrittäjän avulla vaaralliset oksat puista alas.

Tämä on esimerkki niistä yllättävistä toimista, joita jouduttiin toteuttamaan. Onni onnettomuudessa oli, että tilanne hellitti loppiaiseen mennessä, jolloin koululaiset palaisivat kouluun. Vielä tällöinkin jouduttiin merkitsemään jalankulkuun poikkeusreittejä ja rajoittamaan liikunta-alueiden käyttöä.

Keskustaajaman ulkopuolella keskeinen ongelma olivat laajamittaiset sähkökatkot. Niiden pitkittyessä asukkaiden mahdollisuus käyttää matkapuhelimiaan ja hälyttää mahdollisesti tarvitsemaansa apua heikkeni. Kunnan johto oli koko tilanteen ajan epätietoinen siitä, miten laajalti televerkko alueella eri operaattorien osalta pysyi toiminnassa.

Sähköyhtiön häiriötilannetta pystyttiin kunnantalolla seuraamaan Loiste Oy:n nettisivulla olevan häiriökartan avulla. Kartan pohjalta kunnan paikkatietoasiantuntija selvitti käsipelillä häiriökohteiden osoitetiedot. Kunnan toimijat yllätti se, että pelastuslaitos ei voinut antaa kunnan käyttöön sähköyhtiöltä saamiaan häiriökohteiden osoitetietoja. Niinpä kuntalaisten avun tarvetta jouduttiin selvittämään kiertämällä yhdessä Kainuun Soten henkilöstön kanssa laajaa kuntaa ovelta ovelle.

Tilannekuvan saaminen oli siis kunnan toimijoiden näkökulmasta erittäin hankalaa. Vaikka pelastuslaitoksella oli käytössään Huoltovarmuuskeskuksen rahoittama ja Erillisverkot Oy:n ylläpitämä Krivat-järjestelmä, ei kunnalle ollut tästä apua – eikä edes tietoa. Järjestelmän käyttöliittymän kautta teleoperaattorien häiriöt kuitenkin näkyisivät karttanäkymässä koordinaatin tarkkuudella.

Kunnan ja pelastustoimien

yhteistyö varautumisessa?

Varautumisen kokonaisuus on parhaillaan valinkauhassa osana maakunta- ja sote-uudistusta. Maakuntalakiesityksen mukaan maakunta vastaa oman toimintansa jatkuvuudesta normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Lisäksi maakunnan tehtävänä on alueellisen varautumisen yhteensovittaminen. Kunta vastaa tietenkin edelleen oman toimintansa jatkuvuudesta valmiuslain mukaisesti.

Nykyisen pelastuslain mukaan pelastuslaitos voi tukea pelastustoimen alueeseen kuuluvan kunnan valmiussuunnittelua, jos siitä on kunnan kanssa sovittu. Tällaista mahdollisuutta ei sisälly esitetyn maakuntalain varautumista koskeviin pykäliin. Kuntaliitto on esittänyt huolensa siitä, miten kuntien joustava yhteistyö maakunnan ja sen pelastuslaitoksen kanssa jatkossa järjestetään. Edellä kerrotut Suomussalmen kokemukset alleviivaavat, että tähän huoleen pitäisi suhtautua vakavasti.

Kuntaliiton KUJA-projektissa on toki kehitetty varautumisen toimintamallia kuntien toimintojen jatkuvuuden hallinnan tukemiseen. Toimintamallin lisäksi myös säädösten pitää edistää joustavan ja tarkoituksenmukaisen yhteistyön järjestämistä.

Varautumisesta

häiriötilannetoimintaan

On tärkeää huomata, että varautuminen ja varsinainen toiminta häiriötilanteessa ovat kaksi eri asiaa. Varautuminen on suunnittelua, ennakoivaa tilannekuvantiedon jakoa ja harjoittelua. Häiriötilanteessa pitää pystyä toimimaan yhteistyössä eri tahojen kanssa suunnitelmien ja harjoituksissa opitun mukaisesti.

Milloin häiriötilanne alkaa? Perinteisen tulipalon tai muun tavanomaisen onnettomuuden tapauksessa asia on triviaali. Tykkylumi-tilanteen kaltaisissa epätavallisissa häiriöissä on toisin. Häiriötilanteen määrittelyllä on merkitystä esimerkiksi viranomaisten toimivaltojen käyttämisen ja toisinaan myös kustannusten korvausten kannalta.

Kainuussa häiriötilanteen voi katsoa alkaneen alueen pelastuslaitoksen tiedotustilaisuudesta 4.1.2018. Tuossa tilaisuudessa pelastuslaitos ilmoitti ottavansa tilanteessa yleisjohtovastuun. Juridisesti tilanne ei tosin tuolloinkaan olennaisesti muuttunut. Yleisjohtaminen on käytännössä toimivaltaisten viranomaisten toimien yhteensovittamista ja tilannekuvan jakamista. Yksi olennainen ulkoinen vaikutus johtajuuden julistamisella kuitenkin oli: puolustusvoimat osallistui pelastustoimintaan pyydetyllä raskaalla kalustollaan tuosta päivästä alkaen.

Ennen mainittua ajankohtaa pelastustoimen puolustusvoimilta pyytämä virka-apu näytti tulevan täydentämään yksityisen toimijan, eli sähköyhtiön, resursseja. Pelastustoimen johtaessa tilannetta kaluston koettiin olevan selkeästi pelastusviranomaisen käytössä. Kainuussa puurtaneen metsurin kannalta kyseessä oli kuitenkin yksinkertaisesti noin vuorokauden viive avun saannissa hankalassa maastossa tehtäviin vaativiin raivaustöihin.

Kunnan toimivalta

häiriötilanteessa?

Suomussalmen kunnan näkökulmasta tykkylumi-tilanteessa merkittävä osa päätösvaltaa kunnan turvallisuuskysymysten ratkaisemiseksi oli etäännytetty kovin kauas.

Tilanne antaa aiheen kysyä, mikä on kunnan toimivalta toimia häiriötilanteessa? Kunta ei ole viranomainen vaan sen eri toimialat toimivat omilla viranomaisvastuillaan. Kunnanjohtajalla on velvollisuus huolehtia kunnan varautumisesta, mutta miten pitkälle hänellä on toimivaltuudet johtaa häiriötilannetoimintaa? Koska kunta ei ole viranomainen, se ei voi esimerkiksi pyytää virka-apua.

Suomussalmelta katsoen tilanne näytti siltä, että tilannekuvan kokoamista varten toimitettiin tietoja pelastusviranomaiselle, mutta vastaavasti oman toiminnan tukemiseen tarvittavia tietoja ei saatu takaisin päin. Kajaanin pelastuslaitokselta taas asioihin haettiin hyväksyntää sisäministeriön pelastusosaston päivystäjältä. Pelastusviranomaisena siis edes alueen pelastuslaitos ei ollut toimivaltainen ratkomaan kaikkia kysymyksiä itse. Ja kuitenkin kyseessä oli puhtaasti alueellinen häiriötilanne.

Tulevissa pelastustoimen ja varautumisen vastuiden järjestelyissä on syytä tarkastella kokonaisuutta myös yksittäisen kuntalaisen palveluiden kannalta. Uuden aluehallinnonkin oloissa jokainen suomalainen on oman kuntansa jäsen. Tämän kunnan täytyy voida aidosti vastata omien jäsentensä turvallisuudesta kaikissa oloissa. Olkoonkin, että turvallisuushallinnan toimivallat ja johtovastuut vaihtelevat kulloisenkin häiriötilanteen laajuuden mukaan.

Teksti: Harriet Lonka

Kirjoittaja on lainsäädäntötutkimuksen tutkijatohtori Itä-Suomen yliopistossa ja tutkija Winland-hankkeessa (www.winlandtutkimus.fi). Hän vieraili maaliskuussa 2018 Kajaanissa ja Suomussalmella tutustumassa tykkylumi-kriisin kokemuksiin.