Penan blogi 17.4.2017

Pääsiästunnelmia Toompealta

Istun Toompealla tuomiokirkon edessä. Aurinko paistaa lämpimästi. Mutta lämpömittari osoittaa vain 3 astetta. Lämpöä on sisäisesti, paikan henki, se yhdistettynä auringon tuottamaan säteilyyn nostaa ”miltä tuntuu” -lämmön keväisiin lukemiin. Katselen ympärilleni. Ihmettelen. Kysyn itseltäni paikan, aukion, lähiympäristön luomisen mahdollisuuksista. Voisiko tällaisen tunnelman luoda uudella arkkitehtuurilla ja uusilla rakennuksilla? Yritän keskittyä. Kyllä, puhdas funkis, se ehkä voisi olla tapa tehdä kiehtova miljöö? Mutta, se on mennyttä aikaa sekin. Aikaa ei voi ostaa ja sirotella uuden ympäristön osaksi. Siis mahdotonta!

Päädyin juuri siihen, ettei tällaista paikan tunnelmaa voi luoda uusin keinoin. On siis ryhdyttävä vanhoja miettimään, näin pääsiäisen aikaan.

Kinder-ajasta Tinder-aikaan?
Pääsiäisen aika sekoittaa mielen. Kevätpäivän tasaus on ihmiskunnan elämässä ratkaisevimpia hetkiä. Talven selkä taittuu. Silloin alkavat kylvötyöt. Meillä on tapana muistuttaa itseämme tästä tärkeästä hetkestä rairuoholla, tipusilla ja jänösillä, puhumattakaan erilaisista yllätyksiä sisältävistä tinder-munista. Vai tuliko painovirhe? Ne taisivat olla sittenkin kindermunia. No mutta aktiivisia tinderin käyttäjiä on yli 50 miljoonaa ja jokainen heistä käy sivustolla keskimäärin 10 kertaa päivässä. Käyntien pituus on keskimäärin 10 minuuttia. No tinder on vain yksi yrittäjä aikamme ilmiössä luoda ihmissuhteita on-line. Ja kevätpäivän tasaukseen on kautta muinaishistorian liittynyt rakkauden jumalattaren taikavoima.

Niin, kaikessa tässä tarpeellisen rekvisiitan muistamisessa unohdamme varsinaisen juhlan alkuperän ja viettämisen syyn. Syy on vaihdellut. Juutalaiset juhlivat pääsiäistä Egyptin maaorjuudesta pakenemisen kunniaksi – päästiin orjuudesta – siitä pääsiäinen. No, Agricola taas päästi meidät paaston piinasta. Virolaiset taas  sanovat lihavotted eli päästiin vihdoin lihaan käsiksi. Jostain on noustu tai päästy.

Sumerilaisten Inanna, taivaan kuningatar päätyy sisarensa surmaamaksi manalaan. Sisar kuitenkin herättää hänet kolmen päivän kuluttua henkiin ja hän pääsee takaisin hoitamaan tehtäviään rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalatterna. Sota ja rakkaus, nekö ovat aina kuuluneet yhteen? Inannan aatteellisia seuraajia olivat Babylonian Istar ja kreikkalaisten Astarte. Raamatussa Tuomarien kirjassa kerrotaan israelilaistenkin sortuneen näihin vähäpukeisiin kaunottariin. ”Mutta israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ja palvelivat baaleja ja astarteja ja Aramin jumalia, Siidonin jumalia, Mooabin jumalia, ammonilaisten jumalia ja filistealaisten jumalia, ja he hylkäsivät Herran eivätkä palvelleet häntä.”

Inanna nousi kolmantena päivänä kuolleista. Hän oli jumala ja ylösnousseiden perushahmo. Hän uhrasi poikansa. Häntä seurasivat muiden jäljessä Venus ja Afrodite. He kaikki palvoivat ja edesauttoivat sotaa ja rakkautta.

Mämmi
Syömme myös mämmiä. Mämmiä ei ehdottomasti syödä muulloin kuin pääsiäisenä. Meillä myytiin mämmiä tänä vuonna yli 2 miljoonaa tuokkosta. Siitä on tullut ainakin 10 miljoonaa annosta.  Se on hurja luku. Vaikuttaisi siltä, että mämmiä söisivät kaikki suomalaiset. Se ei pidä paikkaansa. Istumme pääsiäispöydässä täällä lahden takana. Meidän pöytämme 9 henkilöstä mämmiä söi kuusi henkeä. Jos mämmistä tykkäisi vain puolet suomalaisista jokainen tykkäävä söisi neljä annosta. Jokin mättää. Eihän nyt niin montaa annosta! Täällä Virossa kaupasta ei saa mämmiä. Harva meilläkään tietää mitä mämmi oikeastaan on. Se on imellettyä ruispuuroa. Ihmettelenkin miten voin pitää niin mämmistä kun inhokkiruokani kouluajoista asti on ollut ruispuuro? Nyt selvisi! Se on se imellys!

Persialaisilla on muuten myös imelletty mämminsä. Se on nimeltään sämänu, sana maistuu aivan mämmiltä, mutta rukiin sijasta se on valmistettu vehnästä. Heidän mämminsä symboloi hedelmällisyyttä ja vaurautta. Sitä nautitaan juuri nyt pääsiäisen eli kevätpäiväntasauksen aikaan. Wikipediassa jokin todistamaton lähde väittää mämmin olevan juutalaisen happamattoman leivän vastine. Juutalaisilta on juuri pääsiäisen aikaan kielletty hapatettu leipä. Hapatuksen sanotaan muuistuttavat exoduksen aikaisesta kiireestä, joka esti leivän noston hiivalla ja pakotti syömään sen ”raakana”. Kolmannes Mooseksen kirja antaa ohjeita: "Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltahämärässä, on pääsiäinen Herran kunniaksi. Ja saman kuukauden viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi; syökää happamatonta leipää seitsemän päivää.” Toora komensi ihmisiä poistamaan kaikki happamat tuotteet talouksistaan. Oli syötävä happamatonta leipää. Juhlaa piti siis viettää, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa" (1. Kor. 5:6-8).

Jos menen kirkkoon etsimään tunnelmaa menen tähän kirkkoon. Se on lähellä ja siellä on tunnelmaa. Papin suitsuttaessa kadilollaan meripihkan tuoksua kohti minua - nolostun. Kumarran muun joukon seassa vaivautuneen puolinaisesti. En osaa myöskään tehdä ristin merkkiä.

Suitsutus nolottaa
Asumme täällä Tallinnan ”kesämökissä” Aleksanteri Nevalaisen kirkon vierellä. Kun ensimmäisen kerran tulin Tallinnaan kirkko oli urheiluhallina. Yhdeksänkymmentäluvulla kirkosta tehtiin työmaa, sinne raahattiin telineitä ja uudelleenmuokkaaminen ortodoksien pyhätöksi alkoi. Työt aloitettiin katosta. Sekä ulkoa että sisältä. Siihen aikaan koneita oli vielä niukanlaisesti saatavissa ja miehet sekä tavarat liikkuivat lihasvoimalla myös vertikaalitasossa. Kirkko vihittiin uudelleen käyttöönsä ja sai Muroleesta tunnelman etsijän. Kirkko on itse asiassa melko nuori, sillä se rakennettiin vuosisadan vaihteessa, runsas sata vuotta sitten – vasta Uspenskin rakentamisen jälkeen. Kirkon hallinta kuuluu oikeauskoisten Moskovan patriarkaatin alaisuuteen. Suomessa meidän ortodoksimme ovat Konstantinopolin väkeä.

Kalenterit kaiken perustana
Julius Caesarin kalenterissa on ongelmansa. Kalenteri edistää 11 minuuttia vuodessa eli 1 päivän 128 vuodessa. Niinpä sitten paavi Gregorius XIII asetteli uuden ja paremman kalenterin. Se tapahtui vuonna 1582.  Tämä kalenteri edistää 7 sekuntia vuodessa ja yhden päivän 3023 vuodessa.  Karkauspäiviä on kuitenkin aseteltava. Julius Caesar ne jo asetteli. Hän lisäsi joka neljänteen vuoteen karkauspäivän. Gregorius sitten täsmensi sääntöä. Neljällä jaolliset vuodet ovat karkausvuosia, paitsi 100 jaollinen ei sitä ole. Mutta 400 jaollinen on kuitenkin karkausvuosi. Tuleville polville on hyvä tietää etteivät vuodet 2100, 2200 ja 2300 ole karkausvuosia. Sen sijaa vuosi 2400 on kuitenkin karkausvuosi. Siis olkaapa tarkkoina.

Astronominen vuosi, eli maan todellinen kiertoaika auringon ympäri näin kevätpäiväntasauksesta mitattuna on 365.24219 päivää. Gregoriaaninen kalenteri laskee vuoden pituudeksi 365.2425 päivää.

Ortodoksien pääsiäisen ajoitus seuraa Juliaanista kalenteria, jonka asetti Julius Caesar vuonna 45 eaa. Nikean kirkolliskokous päätti vuonna 325 määritellä pääsiäisen ajakohdaksi sunnuntain, joka seuraa kevätpäiväntasauksen jälkeistä täysikuuta. Kevätpäivän tasaus on plus miinus yhden päivän tarkkuudella 20 maaliskuuta. Täysikuu tasauspäivän jälkeen on tänä vuonna tiistaina 11. huhtikuuta. Sen jälkeinen sunnuntai on 16. huhtikuuta. Se on siis ensimmäinen pääsiäispäivä. Jos täysikuu sattuu sunnuntaiksi pääsiäistä siirretään viikolla eteenpäin. Näin ajateltiin voitavan pienentää sellaista mahdollisuutta että pääsiäistä vietettäisiin juutalaisten pääsiäisen eli Pesahin aikaan. Tänä vuonna juutalaisten Pesah alkoi 10. huhtikuuta ja päättyy 18. huhtikuuta. Seder-pääsiäisateria syödään Pesahin alkamispäivänä. Nyt nuo juhlapäivät sattuivat tasaisesti samalle ajalle sillä katolisten, protestanttien ja ortodoksien 1. pääsiäispäivä sattui olemaan 16. huhtikuuta.  

Ei ihmekään että aikanaan jotkut halusivat varoa tätä yhteentörmäystä. Sillä joidenkin mielestä saattaisi olla outoa, että Jeesuksen ristiinnaulinneiden pääsiäisjuhla olisi juuri samaan aikaan kuin toiset juhlivat saman nimistä juhlaa ristiinnaulitun ylösnousemuspäivänä. Juutalaisten Pesah juhlaa väitetään aletun viettää jo Egyptistä paon aikaan. Joku sanoo sen olleen 1500 eaa. Jotkut taas sanovat ettei tällaista exodusta, jossa yli miljoona ihmistä siirtyi Egyptistä Israeliin, ole ehkä koskaan tapahtunut.  Jää siis todistamatta milloin pääsiäisen vietto alkoi. Ehkä se sittenkin oli jo tuo Inanna?

Pääsiäisen vietossa kiinnostaa ajoitus. Olenko Tallinnassa silloin kun kirkon ympäri kävellään! Se on tunteiden juhlahetki. Se on hetki jossa vääräuskoinenkin saa olla läsnä. Kukaan ei kysele vaikka et kynttilää kannakaan ja vaikka et osaa tehdäkään ristinmerkkiä. Voit kuvitella harvinaisia.

Seuraavan kerran protestanttien ja ortodoksien pääsiäisjuhlat sattuvat samoille päiville vuosina 2025, 2028, 2031 ja 2034. Täytyy olla tarkkana, sillä haluan olla täällä Toompean mäellä silloin kun ortodoksikansa suorittaa kirkonkierron. Se tapahtuu puoliltaöin ensimmäistä pääsiäspäivää edeltävänä yönä kirkonkellojen juhlavasti kumahdellessa. Kierroksen jälkeen kirkon ovet avataan ja kansa toistaa todistuksen Kristuksen ylösnousemuksesta. Kirkonkellot kilisevät iloisesti. No, surullista, mutta noihin yhteispääsiäisiin minulla ei liene enää tilaisuutta - aika loppuu. Täytyypä tulla ensi vuonna yksi viikko meidän pääsiäisemme jälkeen. Seuraavana vuonna päivät taas heittävät, mutta toiseen suuntaan. Hyvää kevätpäiväntasauksen jälkeistä aikaa Teille kaikille!
Kirkonisät ja kirkkokansa marssilla kirkon ympäri pääsiäisyönä. Autot lähes estävät kulkueen etenemisen – mutta se ei huoleta ketään. Kellot pauhaavat. Tunnelma on käsin kosketeltava. Suosittelen Tallinnan käyntiä ensi vuonna huhtikuun seitsemäs päivä puolenyön aikaan.
Jaa artikkeli