YHDYSKUNTA

Vuonna 1996 käyttöön otetusta Erasmus-sillasta (Van Berkel & Bos) tuli hetkessä Rotterdamin uusi symboli. Silta sai välittömästi lempinimen ”Joutsen”. Erasmus-silta vauhditti Kop van Zuidin entisen telakka- ja satama-alueen muodonmuutosta ”Maas-joen Manhattaniksi”.
Vuonna 1996 käyttöön otetusta Erasmus-sillasta (Van Berkel & Bos) tuli hetkessä Rotterdamin uusi symboli. Silta sai välittömästi lempinimen ”Joutsen”. Erasmus-silta vauhditti Kop van Zuidin entisen telakka- ja satama-alueen muodonmuutosta ”Maas-joen Manhattaniksi”.

Slummiutumista vastaan taisteltiin kuntatekniikalla jo 1800-luvulla

Rotterdam ja rationaalisen suunnittelun ihanne

Maailman johtava tavarasatama Rotterdam Hollannissa on myös kuntatekniikan edelläkävijä: kaupungin asuntoviranomainen perustettiin tasan sata vuotta sitten 1916.

Teksti Lauri Jääskeläinen kuvat Lauri Jääskeläinen

Vaatimattomana kalastajakylänä alkunsa saanut Rotterdam Reinin pohjoisessa suu- haarassa koki ensimmäisen kaupallisen kukoistuksensa 1500- luvulla. Väkiluku kaksinkertaistui.

Seuraavaa nousua piti odottaa lähes kolme vuosisataa. Vasta rautatie ja sitä täydentävä kanaaliverkosto (Nieuwe Waterweg) olivat varsinainen lähtölaukaus Rotterdamin sataman kehittymiselle maailman johtavaksi tavarasatamaksi.

Väestön kasvu 1800-luvun loppua kohti johti pahenevaan asuntokurjuuteen. Määrätietoista puuttumista slummimaisiin asunto-oloihin merkitsi Hollannin vuoden 1901 Housing Act. Jo sitä ennen oli Rotterdamin kaupunki, ennen kaikkea aktiivinen kaupunginarkkitehti Rose, kehittänyt kunnallistekniikkaa ja ryhtynyt huolehtimaan puhtaan juomaveden saannista ja viemäröinnistä. Kaupungin asuntoviranomainen perustettiin tasan sata vuotta sitten 1916.

Kaikki nämä toimet pohjustivat rationaalista suunnittelua, joka ilmeni niin kaavoituksessa kuin arkkitehtuurissa. Yleiskaavaa vastaava asiakirja valmistui 1936. Monet infrahankkeet, kuten Maas-joen alittava betonitunneli ja lentoasema toteutettiin ripeästi. Waalhavenin lentoasema avattiin jo 1920.

Arkkitehtuurissa Rotterdamista oli kehittynyt Hollannin modernismin keskus. Van Nellen tupakka-, kahvi- ja teetehdas (Brinkman & Van der Vlugt, 1925-31) ja Kiefhoeken työväen asuntoalue (J. J. P. Oud, 1928 – 30) ovat modernin arkkitehtuurin merkkipaaluja ei vaan Hollannissa vaan maailmanlaajuisesti. Van Nellen tehdas liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon 2014.

Sota ja jälleenrakennus

Hollantilainen rationaalisuus ja käytännönläheisyys näkyivät myös sodan melskeissä. Vain kolme päivää saksalaisten suurpommituksesta toukokuussa 1940 sai kaupunginarkkitehti Witteveen tehtäväkseen laatia uuden asemakaavan. Pommitus ja sitä seurannut tulipalo tuhosivat 24 000 rakennusta. Yli 80 000 jäi kodittomaksi.

Witteveen ja hänen apurinsa Cornelis van Traa hylkäsivät rekonstruktion ja hyödynsivät tabula rasa –tilannetta suunnittelemalla Rotterdamin uuden keskustan ja lähiöt liikenteen ehdoilla. Ideologia noudatti funktionalismin kaikkia periaatteita eri toimintojen erottamisineen. Asumisen piti sijaita erillään tuotantolaitoksista ja virkistysalueista. Liikenne suunniteltiin kasvavan yksityisautoilun varaan.

Rotterdam toimi mallina, miten sodan tuhot korvataan tehokkaalla ja rationaalisella, pikemminkin yltiörationaalisella suunnitteluparadigmalla. Vastaavaa nähtiin myöhemmin ehkä sosialistisissa maissa. Tärkeintä oli saada kodittomille asunnot ja satamatoiminnot uudelleen käyntiin. Tässä myös onnistuttiin. Vuonna 1962 valmistui miljoonas sodan jälkeinen uusi asunto Hollantiin. Satama ja telakat kukoistivat 1960-luvulla. Rotterdamin satama oli vuosikymmenten ajan maailman suurin satama. Tätä nykyä sijoitus on Aasian jättisatamien jälkeen kahdeksas.

Kritiikki kasvaa

Ensimmäisiä kriittisiä kommentteja Rotterdamin rationaalisesta ja suurimittakaavaisesta kaupunkiuudistuksesta saatiin 1960- ja 70-lukujen taitteessa. Erityisesti kaupungin keskusta koettiin kylmäksi ja luotaantyöntäväksi. Sodan tuhoilta säästyneiden rakennusten purkamista ryhdyttiin myös vastustamaan.

Poliittinen käänne tapahtui 1974 työväenpuolueen päästyä valtaan. Pormestari André van der Louw lanseerasi kaupunkiuudistusohjelman, jossa olennaista oli koota asukkaista ja virkamiehistä projektiryhmiä luomaan yhdessä tulevaisuutta. Lähtökohdiksi tulivat pienimittakaavaisuus ja sosiaalinen asuntotuotanto. Myös Hollannin modernin arkkitehtuurin aiempia saavutuksia ryhdyttiin määrätietoisesti suojelemaan, mikä vähitellen noteerattiin myös kansainvälisesti.

Ehkä hieman odottamattomasti Rotterdam päätti jälleen kerran kääntää suuntaa ja houkutella investorit toteuttamaan pilvenpiirtäjiä. Kaksi näennäisesti toisillensa vastakkaista kehityspolkua, ”manhattanismi” ja ”greenwichvillage” –kylähenki päätettiin yhdistää.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin näistä linjanvedoista voi hämmästyneenä todeta, että epäortodoksinen yhdistelmä tuntuu toimivan. Kop van Zuidin eurooppalaisittain ylikorkeiden tornien vastapainona toimivat monet kulttuurirakennukset, puistot ja museot, joita on viisaasti keskitetty Museopuiston alueelle.

”Nuori” vihainen mies

Mikä on vaikuttanut mihinkin? Voiko rationalismille perustansa luonut kaupunki tehdä myös epärationaalista? Onko epärationaalisuus viime kädessä mitä suurinta rationaalisuutta?

Vaikka sankarikultti vaikuttaa epäajanmukaiselta, ei Rotterdamin tämänhetkistä ilmettä voi ymmärtää ilman kaupungin oman pojan, arkkitehti Rem Koolhaasin panosta. Totta kai on lukuisia 1900-luvun lopun hollantilaisia arkkitehtejä, jotka loivat Hollannille mainetta vuosituhannen vaihteen arkkitehtuurin toiviomaana. Rem Koolhaas (s. 1944) ja hänen toimistonsa OMA, Office for Metropolitan Architecture, on heistä kuitenkin kuuluisin. Eikä vähiten Koolhaasin kulttimittoihin nousseiden kirjojen johdosta.

Rem Koolhaasiin teos ”Delirious New York” (1978), kunnianosoitus ja manifesti Manhattanin puolesta, on tiiviin ja korkean rakentamisen ja modernin elämänmuodon synteesi. Koolhaasin oma arkkitehtuuri on alusta saakka sekä ihastuttanut että aiheuttanut vastustusta. Arkkitehtuurin Nobel, Pritzker-palkinto v. 2000, on eräs lukuisista Koolhaasin saamista tunnustuksista.

Koolhaasin vasta 2010 –luvulla toteutunut ”vertikaalinen kaupunki”, kolme massiivista ”mix” tornia Erasmus-sillan kupeessa dominoivat Rotterdamin kaupunkikuvaa ja ovat kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan alueen ehdoton kohokohta. Ei ihme että tornit komistavat Rotterdamin uusinta, matkailijoille suunnattua arkkitehtuuriopasta.

Koolhaasiin arkkitehtuuria on yritetty luokitella, mutta hän on usein yllättänyt. Hän on yhtä aikaa teoreetikko ja filosofi kuin rakennusten suunnittelija. Koolhaasin Rotterdamiin jättämä jälki jää pysyväksi, ja hyvä niin.

Rotterdam pysyy arkki- tehtuurin maailmankartalla

Rotterdam lähti profiloitumaan arkkitehtuurin kautta 1980-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä kaupunki innovoi Arkkitehtuurin päivän ja muita vastaavankaltaisia aktiviteetteja. Eräänä merkkipaaluna oli Hollannin Arkkitehtuurin Instituutin perustaminen 1988. NAi –lyhennettä pitkään käyttäneelle instituutille valmistui rakennus Rotterdamin Museopuistoon 1993. Rakennuksesta järjestetyn arkkitehtuurikilpailun voittajaksi ei ennakkoveikkauksista poiketen noussut Rem Koolhaas vaan Jo Coenen.

NAi oli vuosikausia Euroopan johtavia arkkitehtuurin keskuksia. Vuonna 2013 instituutti sulautettiin yhteen Hollannin designin ja muodin vastaavien organisaatioiden kanssa ja nimenä on nykyään Het Nieuwe Instituut. Onneksi rakennuksen suojista löytyvä kirjakauppa on edelleen yhtä laadukas kuin ennen fuusiota.

Eräs tunnetuimmista Hollannin 1990-luvun arkkitehtuurin nousuun siivittänyt toimisto, MVRDV, on ollut suunnittelijana Rotterdamin uusimmassa nähtävyydessä, valtavassa kauppahallissa (Markthal).

Hevosenkengän muotoinen rakennus pitää sisällään nykyaikaisen ruokaparatiisin, maanalaisen 1200 auton parkkiluolan sekä 200 asuntoa. Asunnoista on näkymät kauppahalliin, jota räväköittää nykyaikainen fresko, hallin lasisia sisäseiniä peittävä värikäs taidepläjäys (Arno Coenen & Iris Roskam).

Markthal on tämän päivän vastine vuoden 1951 silloin ultramodernille Linjbaan –kauppakeskukselle. Mielenkiintoista seurata, tuleeko Markthalista yhtä lailla kopioitu konsepti päivittäiskauppaan kuin aikoinaan tuli tällä hetkellä hiukan rapistuneen oloisesta Linjbaanista. Merkkejä ilmiöstä jo on.

Rem Koolhaas (OMA) suunnitteli kolmen tornin kokonaisuutensa Kop van Zuidin alueelle jo 1998. De Rotterdam –niminen tornikompleksi toteutui vasta 2013 sen jälkeen kun kaupunki päätti vuokrata keskimmäisestä tornista tiloja muun muassa kaupunkisuunnitteluvirastolle. Tornien 40-metrin korkuiset jalustaosat sisältävät paitsi pysäköintiä niin myös tiloja vapaa-ajan toiminnoille. Läntisin torneista on asuinrakennus ja itäisessä tornissa sijaitsee toimistotilojen lisäksi hotelli.
Rem Koolhaas (OMA) suunnitteli kolmen tornin kokonaisuutensa Kop van Zuidin alueelle jo 1998. De Rotterdam –niminen tornikompleksi toteutui vasta 2013 sen jälkeen kun kaupunki päätti vuokrata keskimmäisestä tornista tiloja muun muassa kaupunkisuunnitteluvirastolle. Tornien 40-metrin korkuiset jalustaosat sisältävät paitsi pysäköintiä niin myös tiloja vapaa-ajan toiminnoille. Läntisin torneista on asuinrakennus ja itäisessä tornissa sijaitsee toimistotilojen lisäksi hotelli.
Kauppahallin sisäänkäynti heijastaa ja näyttää vastapäisiä ja naapurirakennuksia.
Kauppahallin sisäänkäynti heijastaa ja näyttää vastapäisiä ja naapurirakennuksia.
Markthal (MVRDV, 2014) on Rotter­damin uusin vetonaula. Hallin ulkolaidoilla on 200 asuntoa.
Markthal (MVRDV, 2014) on Rotter­damin uusin vetonaula. Hallin ulkolaidoilla on 200 asuntoa.