VESIHUOLTO

Väitöskirja: Vesi-insinöörit arvojen välittäjinä

Infrastruktuurien hallinta muodostaa kivijalan kestävälle tulevaisuudelle

Vesihuollon suunnittelun ja hallinnan kautta välitetään arvoja ympäröivään yhteiskuntaan. Arvovälitteisyyden tulisi iskostua tiiviisti osaksi näkymättömän ammattikunnan identiteettiä, kirjoittaa keväällä vesihuollon paradigmoista väitellyt Ossi Heino.

Teksti Ossi Heino

Rakennettu ympäristö muodostaa puitteet sosiaaliselle elämällemme. Infrastruktuurit rakennetun ympäristön perusrakenteina sujuvoittavat arkeamme ja muotoilevat turvallisten, terveellisten, taloudellisten ja kokonaisvaltaisesti kestävien elintapojemme kehittymistä. Niiden varaan normaaleiksi ja mukaviksi koetut elämänmuotomme voivat rakentua.

Tällaiset elämäntapojamme olennaisesti kehystävät fyysiset rakenteet ovat siten tiiviisti yhteydessä pyrkimyksiimme saada aikaan kestävää tulevaisuutta. Kestävän tulevaisuuden näkökulma tuo arvosidonnaisuuden konkreettisella tavalla myös teknisten perusrakenteiden hallintatematiikkaan.

Vesihuoltojärjestelmät ovat keskeinen osa nykyaikaista elämäntapaamme kehystävää infrastruktuurien kokonaisuutta. Suunnittelemme ja toteutamme monia arkisia käytäntöjämme ja rutiinejamme sen olettamuksen varassa, että odotetun kaltainen vesihuolto on saatavilla.

Teknisten perusrakenteiden arvosidonnaisuuteen viitaten on siksi kiinnostavaa esittää kysymys: miten vesihuoltoa pitäisi suunnitella, rakentaa ja hallita, jotta pyrkimyksemme kestävästä tulevaisuudesta voisi onnistua? Ja toisaalta: mitä tällaiseen haasteeseen vastaaminen merkitsee vesihuollon ammattikunnan identiteetille?

Vesi-insinööri haluaa

muutosta parempaan

Vesihuollon ammattikunnalla – puhuttakoon tässä yhteydessä yleistävästi vesi-insinööreistä – on eittämättä keskeinen merkitys kestävän tulevaisuuden muotoutumisessa. Vesi-insinöörit suunnittelevat, rakentavat ja hallitsevat niitä teknisiä järjestelmiä, joihin käytäntömme ja kulutuskäyttäytymisemme ovat osaltaan sitoutuneina.

Vesi-insinöörien kädenjäljellä on siten tiivis ja vuorovaikutteinen suhde jokapäiväisyyden muotoutumiselle ja kulutustapojemme jäsentymiselle. Sillä on tulevaisuuden kehityssuuntia ohjaava vaikutus niin hyvässä kuin pahassakin.

Insinööriajattelulle on ominaista halu parantaa tekniikan avulla ihmiskunnan elämänlaatua – pyrkimys saada aikaan muutosta parempaan. Insinööri ei toisin sanoen ole kiinnostunut tekniikasta niinkään tekniikan itsensä vuoksi, vaan ennen kaikkea tuottaakseen toivottuja kokonaisvaikutuksia.

Voidaankin siksi ajatella, että edellä kuvaillun jokapäiväisyyden rakentumisen tulisi olla olennaisesti läsnä vesi-insinöörien tavassa tarkastella vesihuoltoa – sen ymmärtämisen tulisi olla ammattikunnan identiteetin ytimessä.

Tällainen tulokulma olisi päinvastainen nykyisin vallitsevalle ajattelutavalle, mutta identiteettiin juurtuessaan se antaisi uudenlaisen, entistä vahvemman sävyn vesi-insinöörien osallisuuteen ja suhteeseen ympäröivässä yhteiskunnassa. Tämän osallisuuden ja suhteen sisäistäminen vaatii nähdäkseni kahden ammattikunnan identiteettiä leimaavan ominaispiirteen – näkymättömyyden ja arvosidonnaisuuden – oivaltamista ja hyväksymistä.

Näkymättömyys osana

ammattikunnan identiteettiä

Vesi-insinöörejä voidaan hyvällä syyllä pitää näkymättömänä ammattikuntana paristakin syystä. Ensinnäkin vesi-insinöörien rakennelmat ovat yleensä fyysisesti ottaen näkymättömissä, valtaosin maan uumeniin kätkettynä.

Mutta ennen kaikkea rakennelmat jäävät piiloon päivittäiseltä huomiolta. Niiden on tarkoitus toimia taka-alalla – muodostua jokapäiväisiä käytäntöjämme ja rutiinejamme ylläpitäviksi taustarakenteiksi. Tällä tavoin vesihuoltopalvelu tulee moitteettomuutensa kautta näkymättömäksi, päivittäisissä toiminnoissa itsestäänselvyytenä otettavaksi komponentiksi.

Vesi-insinöörien kädenjälki on siten paradoksaalisella tavalla arjessamme läsnä lähestulkoon kaikkialla mutta ei oikeastaan missään. Tällainen näkymättömyys on ammattikunnan kovalla työllä ansaitsemaa.

Myös vesi-insinöörien luovuus ja innovatiivisuus jäävät yleisen huomion katveeseen. Vesihuoltoon tuntuu vaikealta yhdistää luovuuden ja kekseliäisyyden elementtejä, jotka tyypillisesti mielletään sijaitsevan siellä, missä riskinotto ja epävarmuus ovat jalustalle nostettuja. Yllättävän ja odottamattoman synnyttämistä pidetään luovana ja innovatiivisena.

Vesihuollossa on sen sijaan pyrkimyksenä ponnistella ennemminkin sen eteen, että mitään yllättävää ja odottamatonta ei pääsisi tapahtumaan. Mutta itse asiassa juuri entistä parempien ratkaisujen kehitteleminen tämän yllättämättömyyden varmistamiseksi rajallisilla resursseilla ja alati muuttuvassa toimintaympäristössä edellyttää jatkuvaluonteista innovatiivisuutta.

Tavallisuuden varmistaminen vaatii näkymättömäksi jäävää luovuutta. Ammattikunnan identiteettiä ei siis sovi rakentaa glorian tavoittelun ja huomiohakuisuuden varaan.

Arvosidonnaisuus osana

ammattikunnan identiteettiä

Kestävään tulevaisuuteen tähtäävä vesi-insinööritaito ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan käsitykseen yhä tehokkaammista ja ympäristöystävällisemmistä teknisistä ratkaisuista. Luovuuden vaatimus ulottuu paljon kattavammalle alueelle, varsinaisen tekniikan ulkopuolelle.

Vesi-insinöörien kädenjälki määrittelee yhteiskunnallisen muutoksen suuntaa kehystämällä jokapäiväisiä käytäntöjämme. Toisin sanoen vesi-insinöörit tulevat sekä tietoisesti että tiedostamattaan hallinneeksi hyvin syvälle sosiaalisiin elämäntapoihimme liittyviä piirteitä ja niiden muutossuuntia.

Insinööriajattelun peruslähtökohtaa – pyrkimystä saada aikaan parempaa elämää – mukaillen ammattikunnan haasteena on tällöin oppia ymmärtämään vesihuollon suhdetta käytäntöjen yhteydessä tapahtuvaan kuluttamiseen sekä tämän suhteen kautta saada aikaan muutosta kohti kestävän tulevaisuuden ideaa.

Haasteena on oivaltaa, millaisissa muodoissa vesihuollon kautta välitetään yhteiskunnallista kestävyyttä ja kestämättömyyttä. On toisin sanoen tarpeen ymmärtää niitä arvoja ja olettamuksia, joita vesihuoltojärjestelmien suunnittelun, rakentamisen ja hallinnan kautta ympäröivään yhteiskuntaan välittyy.

Tässä suhteessa vesihuollon ammattikunnalla on loistava mahdollisuus pyrkiä varmistamaan ponnistelujen positiivisia kokonaisvaikutuksia ja samalla omalta osaltaan vähentää negatiivisten vaikutusten syntymistä. Se on tilaisuus vastata yhteiskunnalliseen pyrkimykseen kestävästä tulevaisuudesta.

Tällaiseen mahdollisuuteen – ja kolikon kääntöpuolena tulevaan vastuuseen – vastaaminen edellyttää tietokäsityksen laajentamista. Perinteisesti insinöörit ovat tottuneet operoimaan täsmällisillä toiminnan mittareilla sekä lukuarvoina esitettävällä tiedolla, joiden kautta tarkasteltavista ongelmista saadaan muodostettua helpommin hahmotettavia ja hallittavia. Se on monissa tapauksissa välttämätöntä, jotta ongelman kanssa voidaan työskennellä tehokkaasti.

Mutta edellä esitetty näkökulma vesi-insinöörien vaikuttavuudesta nostaa esille myös toisenlaisen insinööritaidon merkityksen: herkkyyden hahmottaa niitä lopullisia vaikutuksia, joita teknisten järjestelmien kautta kaiken kaikkiaan tuotetaan.

Insinööritaidon tulisi tällöin ulottua myös jokapäiväisyyden muodostumisen alueelle, vaikkakaan se ei ole kavennettavissa lukuarvojen ja täsmällisten mittareiden hahmotuksiin. Kyse on kokonaan toisenlaisesta todellisuudesta.

Kohti uudenlaista

vesihuollon ideaa

Vesihuoltoinsinöörien identiteetti voidaan nähdä sen suhteena asemaansa ja osallisuuteensa ympäröivässä yhteiskunnassa. Identiteetti ei ole pysyvä olotila, vaan se voi ajan kuluessa muuttaa muotoaan.

Yhteiskunnallisen liikehdinnän ohella uudet käsitteellisen hahmotuksen ja ajattelun tavat ovat ammattikunnan identiteetille tärkeitä muutosmahdollisuuksia. Jos katsomme vesihuoltoa tämän artikkelin valottamasta näkökulmasta, mitä kestävän tulevaisuuden haaste silloin merkitsee ammattikunnan identiteetille?

Näkemykseni mukaan vesi-insinöörin tulisi vahvistua nimikkeeksi tärkeässä yhteiskuntakehitystä muokkaavassa asemassa olevalle ja syvälle sosiaaliseen elämäntapaamme vaikuttavalle arvoviritteiselle professiolle. Tällöin ammattikunta alkaisi heijastella uudenlaista vesihuollon ideaa, joka haastaa kauan vallinneen, hyödykkeiden käsittelyyn ja myyntiin kiteytyneen tuotantoidean.

Uudenlaisen idean esiin sukeltaminen vesi-insinöörien ammattikunnan identiteetistä tarkoittaisi nähdäkseni kahden erityispiirteen syvää oivaltamista: Ensimmäinen erityispiirre liittyy toimivan vesihuollon synnyttämään näkymättömyyteen, joka varsin kattavasti ylettyy verhoamaan insinöörien luovuustyön.

Tämän seikan syvä oivaltaminen merkitsee sitä, ettei ammattikunnan ole välttämätöntä tehdä näkyvyydestä tapaa luoda identiteettiä. Vesi-insinöörin ei tarvitse vakuutella itseään tai muita olemassaolostaan ja tarpeellisuudestaan. Ulkoisen säihkeen sijaan alan vetovoimaa pitää yllä lupaus sisäisestä motivaatiosta, jossa näkymättömän luovuuden ja merkityksellisen työn tuottama palkitsevuus itsessään innostaa ja ajaa eteenpäin.

Toinen erityispiirre liittyy arvovälitteisyyteen, joka ei vesi-insinöörien ammattikunnan identiteetissä ole ollut kovinkaan vahvasti läsnä. Identiteettiä on ennemminkin ilmentänyt jonkin asteinen arvoneutraaliuden sävy, jonka voisi kärjistää usein kuvatuksi vesihuollon ydintehtäväksi käsitellä ja myydä hyödykkeitä kiinteistöille.

Kysymys ihmisten käytäntöjen ja tarpeiden muovautumisesta on nähty olevan yksilöiden oma asia, infrastruktuureja hallinnoivien tahojen vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa. Käsitys arkeamme kehystävien infrastruktuuripalvelujen elimellisestä vaikutuksesta kestävän tulevaisuuden kehityssuuntiin haastaa tämän arvoneutraaliuden oletuksen radikaalilla tavalla.

Olennaista lopulta on se, millaista hyvinvointia teknisten järjestelmien avulla saadaan tuotettua; millä tavoin haluttuja muutossuuntia onnistutaan välittämään sosiaalisiin käytäntöihin. Tällaisen tavoitteen juurtuminen ammattikunnan identiteettiin edellyttää pohdintaa vesihuoltoa kehystävän tiedon luonteesta – pohdintaa siitä, millainen tieto ja millaiset ongelmat ovat lopulta relevantteja. Samalla se edellyttää nöyryyttä kyseenalaistaa ja muuttaa vakiintuneita ajattelutottumuksia.

Ossi Heino on tutkija Tampereen teknillisessä yliopistossa. Hän väitteli viime keväänä vesihuollon ajatteluparadigmoista. Kuva: TTY tiedotus / Sanna Schildt.

Klikkaa kuvaa niin näet tarkemmat tiedot ja suuremmat kuvat

Vesihuoltojärjestelmien suunnittelun ja hallinnan kautta välitetään arvoja ympäröivään yhteiskuntaan. Putket kätketään konkreettisesti maanpinnan alle, mutta myös arvovälitteisyys katoaa huomiolta piiloon.
Vesihuoltojärjestelmien suunnittelun ja hallinnan kautta välitetään arvoja ympäröivään yhteiskuntaan. Putket kätketään konkreettisesti maanpinnan alle, mutta myös arvovälitteisyys katoaa huomiolta piiloon.
Ossi Heino.
Ossi Heino.