VESIHUOLTO

Erityisosaamista vaativa suuren kokoojaviemärin sukkasujutustyömaa Helsingin Tapaninvainiolla kesällä 2013.
Erityisosaamista vaativa suuren kokoojaviemärin sukkasujutustyömaa Helsingin Tapaninvainiolla kesällä 2013.

Riittävä koulutusmäärä ja alueellinen kattavuus huolestuttavat

Vesihuoltoalan korkeakouluopetus muutospaineissa

Suomen vesihuolto uhkaa taantua, jos alan osaamiseen ei panosteta. Vesihuoltoalan tarpeita ja korkeakouluopetusta koskevan selvityksen mukaan alalla tarvitaan lisää korkeakoulutettua työvoimaa. Lisäksi osaamistasoa on nostettava muun muassa koulutuksen sisällön sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan kautta. Alan toimijoiden aktiivisuus, yhteistyö ja resurssit tulevat ratkaisemaan alan tulevaisuuden.

Teksti Riitta Kettunen, Vesa Salminen ja Osmo Seppälä

Vesi on välttämättömyys kaikille. Vesihuoltoon liittyvä infrastruktuuri muodostaa keskeisen osan Suomen rakennettua ympäristöä. Vesihuoltolaitosten vuotuinen liikevaihto on noin 1,2–1,5 miljardia euroa ja käyttöomaisuus arviolta 20 miljardia euroa.

Suomessa vesihuoltoalalle uhkaa muodostua osaamisvaje, kun noin puolet henkilöstöstä jää eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana. Lisäksi alan koulutus on viime vuosina ollut murroksessa, minkä on huolestuttanut vesihuoltoalan organisaatioita.

Suomen Vesilaitosyhdistys ry käynnisti syksyllä 2014 Maa- ja vesitekniikan tuki ry:n rahoituksella vesihuoltoalan korkeakouluopetuksen tarveselvityksen. Työn tekemisestä vastasi Ramboll. Selvityksen tavoitteena oli muodostaa kuva vesihuoltoalan korkeakouluopetuksen määrällisestä ja laadullisesta tarpeesta tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Selvityksen kolme pääkysymystä olivat:

* Millainen on korkeakoulutetun työvoiman tarve vesihuoltoalalla tulevaisuudessa?

* Miten korkeakouluopetuksen määrä ja sisältö vastaavat vesihuoltoalan ennakoitua tarvetta?

* Mitkä kansalliset ja kansainväliset trendit voivat vaikuttaa osaamistarpeiden muutoksiin tulevaisuudessa?

Selvitys keskittyi teknillisten ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen järjestämään koulutukseen, jonka käytyään henkilöt voivat työskennellä vesi(huolto)insinöörin tehtävissä vesihuoltolaitoksissa tai yksityisellä sektorilla.

Selvityksessä haastateltiin kaikki alan oppilaitokset. Alan työnantajille tehtiin sähköinen kysely, jota täydennettiin haastatteluilla. Tämän lisäksi työssä käytiin läpi alaa koskevat aikaisemmat raportit ja muut julkaisut sekä oppilaitosten opinto-oppaat ja kurssikuvaukset. Lisäksi selvityksen yhteydessä toteutettiin pienimuotoinen pohjoismainen benchmarking-vertailu.

Viidessä vuodessa vähintään 200 korkeakoulutettua lisää

Vesihuoltoalalla työskentelee nykyisin arviolta noin 6 000 henkilöä, joista ammattikorkeakoulu- ja diplomi-insinöörejä on noin 1100–1200. Määrä on laskenut runsaan kymmenen vuoden aikana: vesihuoltolaitoksissa työskentelevien kokonaismäärä on laskenut tuhannella ja korkeasti koulutettujen lähes 200:lla. Korkeakoulutettujen määrä Suomessa on pienempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Kyselyn perusteella työnan­tajien rekrytointitarve on noin 165–220 uutta korkeakoulutettua henkilöä viiden vuoden aikana korvaamaan pelkästään alalta eläköityvät henkilöt. Alan kehittyminen ja kasvu edellyttäisivät kuitenkin korkeakoulutettujen määrän lisäämistä. Esimerkiksi viiden prosentin kasvu alan yritysten henkilöstömäärässä nostaisi työvoimatarvetta arviolta noin 25–30 henkilöllä vuodessa.

Työnantajien tarpeet ja koulutus eivät kohtaa

Työnantajista yli 60 prosenttia on kokenut rekrytoinnin vaikeaksi korkeakoulutusta edellyttäviin vesihuoltotekniikan tehtäviin. Rekrytoinnin suurimpana haasteena pidetään hakijoiden puutteellista vesihuoltotekniikan osaamista. Tätä mieltä oli 74 prosenttia vastaajista.

Laitosten näkökulmasta koulutuksessa korostuu nykyisin liiaksi yleinen ympäristö- ja energiaosaaminen. Laaja-alaista, erityisesti vesihuoltolaitosten tehtäväkenttään kohdistuvaa teknistä osaamista pidettiin tärkeänä. Monet mainitsivat puutteita hakijoiden perustietämyksessä. Erityisesti haastateltavat korostivat rakentamiseen liittyvän osaamisen merkitystä.

Vesihuollon teknisen koulutuksen kehittäminen riittävän laajasti omana koulutusalanaan nähtiin tarpeelliseksi. Osaamistarpeisiin vaikuttaviksi tärkeimmiksi trendeiksi työnantajat nimesivät infrastruktuurin vanhenemisen, energia- ja materiaalitehokkuuden vaatimukset sekä ICT:n kehityksen ja automatisoinnin.

Myös ilmastonmuutos, lainsäädännön kehitys, uudet tekniset ratkaisut ja laitosten yhdistyminen nousivat esille. Muusta kuin vesihuoltoon liittyvästä osaamisesta uskottiin asiakaslähtöisyyteen, viestintään ja johtamiseen sekä suunnitteluttamiseen ja rakennuttamiseen liittyvän osaamistarpeen kasvavan.

Oppilaitosten ja vesihuoltolaitosten yhteistyön korostettiin olevan erittäin tärkeää sekä osaavan työvoiman rekrytoinnin ja koulutuksen että alan TKI-toiminnan kehittämisen kannalta. Työnantajat näkivät täydennyskoulutuksen erittäin hyvänä ja tarpeellisena lisänä osaamisen kehittämisessä.

Vesihuolto-opintojen rakenteessa suuria eroja

Vesihuoltoon liittyvää insinööriopetusta järjestetään Suomessa yhdeksässä teknillisessä ammattikorkeakoulussa (AMK) ja neljässä yliopistossa. Oppilaitosten alueellinen kattavuus on melko hyvä ottaen huomioon väestön jakautuminen Suomessa.

Nykyisin vesihuoltoon liittyvä AMK-insinöörien, tekniikan kandidaattien ja diplomi-insinöörien koulutus tapahtuu pääosin energia- tai ympäristötekniikan koulutusohjelmissa (kymmenen oppilaitosta kolmestatoista), toisin kuin takavuosina. Valmistuvat ymmärtävät todennäköisesti hyvin energian ja veden välisen yhteyden. Toisaalta infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvä vesihuoltolaitosten ydinosaamisen arvioidaan jäävän vähäiseksi.

Vesihuolto-opetuksen laajuus vaihtelee huomattavasti oppilaitosten välillä. AMK-tutkinnoissa vesihuoltoon liittyvän opetuksen laajuus vaihteli välillä 10–60 opintopistettä, kandidaattitutkinnoissa 5–18 opintopistettä ja DI-tutkinnoissa 11–60 opintopistettä. Jos esimerkiksi 180 opintopisteen kandidaattitutkinnossa vesihuoltoa opiskellaan vain 15 opintopisteen verran eli alle kymmen prosenttia, vesihuollon osaaminen jää hyvin ohueksi. Selvityksen ohjausryhmässä käydyn keskustelun ja pohjoismaisen benchmarkingin perusteella vesihuoltoa tulisi opiskella vähintään yhden lukuvuoden eli 60 opintopisteen verran, jotta vesihuollon perusosaaminen olisi riittävä.

Oppilaitosten kurssitarjonnassa ja painotuksissa on paljon eroja. Vain viidessä oppilaitoksessa 13:sta kurssit kattavat lähes kaikki (5/6) vesihuoltolaitosten toimintaan liittyvät osa-alueet eli raakaveden hankinnan, talousveden käsittelyn, veden jakelun ja jätevesien viemäröinnin, hulevesien hallinnan, jäteveden käsittelyn sekä lietteen käsittelyn. Vesihuollon kokonaiskuva jää näin ollen vajavaiseksi useassa oppilaitoksessa.

Taantuuko vai kehittyykö Suomen vesihuolto?

Selvityksessä tunnistettiin kolme erilaista skenaariota vesihuoltoalan ja siihen liittyvän koulutuksen kehittämiseksi. Skenaariot on tarkoitettu alan kehittämisestä käytävien keskustelujen pohjaksi.

Ensimmäinen skenaario kuvastaa kriittiseen näkemykseen perustuvaa arviota nykyisestä kehityssuunnasta. Alalla ei toteuteta merkittäviä kehittämistoimenpiteitä, vaan toiminta jatkuu niin kuin ennenkin. Koulutuksen painopiste on ympäristö- ja energiatekniikassa ilman tarkempaa fokusoitumista vesihuoltoon. Tässä skenaariossa vaarana on vesihuolto-osaamisen katoaminen, alan vähittäinen näivettyminen ja samalla vesihuollon rakennetun omaisuuden rapistuminen.

Toisen skenaarion lähtökohtana on, että alaan kohdistetaan erilaisia toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan alan houkuttelevuus, alan kehittyminen ja erityisesti vesihuoltolaitosten riittävät osaamisresurssit. Koulutuksen osalta tämä tarkoittaisi selkeämpää fokusoitumista vesihuoltolaitosten toimintaan.

Kolmannen skenaarion lähtökohtana on, että vesihuoltoalasta pyritään kehittämään kasvu- ja vientialaa. Tällöin toiminnan fokus painottuisi erityisesti yrityksiin ja niiden tarpeisiin, jolloin myös koulutus linkittyisi vahvemmin elinkeinoelämään ja yrittäjyyteen.

Selvitykseen on koottu laaja joukko toimenpide-ehdotuksia ja vastuutahoja toisen ja kolmannen skenaarion edistämiseksi. Suosituksina esitetään muun muassa seuraavaa:

* Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä on kehitettävä ja profiloitumista lisättävä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi aktiivisesti keskustella vesihuoltoalan koulutuksen sisällöstä ja laajuudesta sekä linjata keskinäistä työnjakoaan. Vastuu tästä on kaikilla alan oppilaitoksilla yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.

* Yhteistyötä korkeakoulujen ja työnantajien eli vesihuoltolaitosten välillä tulee edelleen kehittää ja systematisoida.

* Rakentamiseen, mukaan lukien rakennuttaminen ja rakentamistalous, liittyvää osaamista korkeakouluopetuksessa tulee vahvistaa.

* Lisää resursseja tulee kohdistaa alan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Julkinen sektori voi osaltaan tukea kehitystä, mutta sen on lähdettävä liikkeelle vesihuoltolaitosten ja ylipäänsä alan sisäisen järjestäytymisen ja toiminnan kautta.

Salminen V., Eronen A. ja Kettunen R. 2015. Vesihuoltoalan korkeakouluopetuksen tarveselvitys. Loppuraportti. Saatavissa Suomen Vesilaitos-yhdistys ry:n verkkosivuilta: http://www.vvy.fi/files/4346/Vesihuoltoalan_korkeakouluopetuksen_tarveselvitys_loppuraportti_1303.pdf

Dosentti, TkT Riitta Kettunen työskentelee vesihuollon yksikönpäällikkönä Ramboll Vedessä. VTM Vesa Salminen työskentelee seniorikonsulttina Ramboll Management Consulting Oy:ssä. TkT Osmo Seppälä työskentelee Vesilaitosyhdistys ry:n toimitusjohtajana.

Vesihuoltolaitosten osaamiskriteerien laatiminen käynnistymässä

Vesilaitosyhdistys on käynnistämässä hanketta, jonka yhteydessä määritellään menettely, jonka avulla vesihuoltolaitokset voivat arvioida eri tehtävissä toimivien henkilöstöryhmien osaamiskriteereitä ja tunnistaa miltä osin osaamista tulee kehittää. Mallin toimivuutta testataan laatimalla yhteiset osaamiskriteerit vesilaitosten vastaaville hoitajille ja jätevedenpuhdistamoiden toiminnasta vastaaville henkilöille.

Hankkeessa tullaan ottamaan kantaa myös pätevyyksien toteamiseen. Määriteltävä menettely on valmistuttuaan kaikkien vesihuoltolaitosten hyödynnettävissä. Sen julkistamisesta ja formaatista sovitaan hankkeen yhteydessä.

Tarve osaamiskriteereille on suuri. Vesihuoltolaitosten eri tehtävissä toimiville henkilöille ei tällä hetkellä ole yhtenäisiä vaatimuksia koulutuksen tai osaamiskriteerien osalta. Aiemmin lainsäädännössä olleet edellytykset ja alalle laaditut suositukset on sittemmin kumottu. Eri koulutustasoilla ei ole yhteneväisiä suosituksia siitä, mitä osa-alueita vesihuoltoalaan liittyvän koulutuksen tulisi pitää sisällään.

Vesihuollon eri osaamisalueisiin liittyviä asioita voi opiskella lähinnä erillisinä kursseina. Poikkeuksia ovat näyttötutkintoina oikeassa työympäristössä suoritettavat vesihuoltoalan ammattitutkinto ja ympäristöalan erikoisammattitutkinto. Niiden tutkintoperusteet tulivat voimaan vuosina 2006 ja 2013.

Vesihuoltolaitosten ammattinimikkeistö ei ole yhtenäinen ja laitoksen koosta johtuen saman ammattinimikkeen alla työskenteleville voi kuulua erilaisia tehtäviä. Kun henkilöstön koulutustausta vaihtelee, on esimerkiksi valmentavan koulutuksen sisältöjen määrittely haasteellista.

Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto on myöntänyt hankkeelle rahoitusta. Ensimmäisiä tuloksia on tarkoitus esitellä parin vuoden kuluttua hankkeen käynnistämisestä. Hankkeen onnistumisen edellytyksenä on vesilaitoskentän sitoutuminen asiaan.

Teksti Anna-Maija Hallikas

Kirjoittaja työskentelee koulutuspäällikkönä Vesilaitosyhdistyksessä.

Arvio Suomen vesihuoltoalan henkilöstömäärästä.
Arvio Suomen vesihuoltoalan henkilöstömäärästä.
Vesihuoltoalan koulutuksen kehittämisen skenaariot.
Vesihuoltoalan koulutuksen kehittämisen skenaariot.

Vesihuoltolaitosten osaamiskriteerien laatiminen käynnistymässä

Vesilaitosyhdistys on käynnistämässä hanketta, jonka yhteydessä määritellään menettely, jonka avulla vesihuoltolaitokset voivat arvioida eri tehtävissä toimivien henkilöstöryhmien osaamiskriteereitä ja tunnistaa miltä osin osaamista tulee kehittää. Mallin toimivuutta testataan laatimalla yhteiset osaamiskriteerit vesilaitosten vastaaville hoitajille ja jätevedenpuhdistamoiden toiminnasta vastaaville henkilöille.

Hankkeessa tullaan ottamaan kantaa myös pätevyyksien toteamiseen. Määriteltävä menettely on valmistuttuaan kaikkien vesihuoltolaitosten hyödynnettävissä. Sen julkistamisesta ja formaatista sovitaan hankkeen yhteydessä.

Tarve osaamiskriteereille on suuri. Vesihuoltolaitosten eri tehtävissä toimiville henkilöille ei tällä hetkellä ole yhtenäisiä vaatimuksia koulutuksen tai osaamiskriteerien osalta. Aiemmin lainsäädännössä olleet edellytykset ja alalle laaditut suositukset on sittemmin kumottu. Eri koulutustasoilla ei ole yhteneväisiä suosituksia siitä, mitä osa-alueita vesihuoltoalaan liittyvän koulutuksen tulisi pitää sisällään.

Vesihuollon eri osaamisalueisiin liittyviä asioita voi opiskella lähinnä erillisinä kursseina. Poikkeuksia ovat näyttötutkintoina oikeassa työympäristössä suoritettavat vesihuoltoalan ammattitutkinto ja ympäristöalan erikoisammattitutkinto. Niiden tutkintoperusteet tulivat voimaan vuosina 2006 ja 2013.

Vesihuoltolaitosten ammattinimikkeistö ei ole yhtenäinen ja laitoksen koosta johtuen saman ammattinimikkeen alla työskenteleville voi kuulua erilaisia tehtäviä. Kun henkilöstön koulutustausta vaihtelee, on esimerkiksi valmentavan koulutuksen sisältöjen määrittely haasteellista.

Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto on myöntänyt hankkeelle rahoitusta. Ensimmäisiä tuloksia on tarkoitus esitellä parin vuoden kuluttua hankkeen käynnistämisestä. Hankkeen onnistumisen edellytyksenä on vesilaitoskentän sitoutuminen asiaan.

Teksti Anna-Maija Hallikas

Kirjoittaja työskentelee koulutuspäällikkönä Vesilaitosyhdistyksessä.