Purjeveneen myrkkymaalin joutumista maaperään satama-alueella voi estää peittämällä maa suojapeitteellä.

Veneiden myrkkymaalien kevätkunnostusten yhteydessä maaperään joutuneet raapeet ja maalijäämät saattavat pilata satama-aluetta ja jopa vesistöjä. Puhdistuskustannuksista vastaa ensisijaisesti pilaaja, mutta loppupeleissä kunta.

Huviveneiden pohjia maalataan myrkkymaaleilla, jottei niihin kasvaisi veneen vauhtia hidastavaa ja epäesteettisenä pidettyä kasvustoa. Myrkkymaalien tehoaineina käytetään nykyisin pääasiassa kuparia ja sinkkiä.
Orgaanisia tinayhdisteitä (TBT ym.) sisältävät myrkkymaalit kiellettiin EU:ssa vuonna 2008, mutta Ruotsissa ja Ahvenanmaalla on kuitenkin mitattu uusia kohonneita pitoisuuksia vedenpohjan sedimenteistä. Tämän epäillään johtuvan siitä, että venettä painepesurilla pestäessä alemmat maalikerrokset vaurioituvat ja vanhaa TBT-maalia irtoaa.

Nykyisin käytettävät kupariin ja sinkkiin perustuvat myrkkymaalit eivät nekään ole ympäristön kannalta ongelmattomia. Sinkki ja kupari haittaavat mm. sinisimpukoiden ja rakkolevien lisääntymiskykyä ja vaikuttavat tätä kautta koko Itämeren ekosysteemiin.
Koska myrkkymaaleista irtoaa tehoainetta koko ajan veneen ollessa vedessä, vaikutukset ovat suurimmat siellä, missä veneitä liikkuu eniten ja missä veden vaihtuvuus on pienintä. Tällaiset suojaiset lahdet ja salmet ovat myös tärkeitä pieneliöiden lisääntymispaikkoja. Pisimpään veneet ovat yleensä satamassa ja satama-altaat ovatkin erityisen pilaantuneita tästä syystä.

Myrkkymaalien käyttö on kokonaan kielletty makean veden alueella tarpeettomana, vaikka maaleja saa myydä sisämaankin kaupoissa. Maalien käyttöä sisävesillä ei ole selvitetty, mutta niitä saatetaan täyskiellosta huolimatta käyttää myös sisävesillä.

Pilaantuneet maat ja sedimentit

Liukenevat tehoaineet vajoavat ajan kuluessa suurelta osin pohjaan. Erityisesti satama-altaiden sedimenteissä onkin usein pitkältä ajalta erilaisia epäpuhtauksia.
Sedimenttien pilaantuneisuudelle ei ole toistaiseksi olemassa sellaisia viitearvoja, jotka edellyttäisivät pohjan puhdistustoimenpiteitä, mutta epäpuhtaudet vaikuttavat käytännössä silloin, kun pohjaan tavalla tai toisella kajotaan.
Pilaantuneita sedimenttejä saatetaan joutua kuitenkin poistamaan ja viemään puhdistettavaksi esimerkiksi satamaa ruopattaessa tai kaapeleita pohjaan vedettäessä.
Sedimenttien pilaantuminen on sinänsä luonnollinen seuraus myrkkymaalien tavanomaisesta käytöstä merialueilla.

Sen sijaan satama- ja talvisäilytysalueiden maaperän pilaantuminen johtuu usein myrkkymaalien huolimattomasta käytöstä: maaperää ei suojata maalaamisen tai maalinpoiston ajaksi ja maaliraapeita tai pölyä päätyy maahan.
Veneitä myös pestään usein painepesurilla veneen nostamisen jälkeen ja tällöin pesuvesi usein imeytyy maahan tai valuu pintavaluntana vesistöön. Pilaantuneen maaperän puhdistamiskustannuksista vastaa ensisijaisesti pilaaja, toissijaisesti maanomistaja ja viimesijaisesti kunta.
Vaikka puhdistamiseen päätymiskynnys onkin varsin korkea, tulee muistaa, että satamatoiminnan harjoittajien resurssit eivät useinkaan riitä puhdistamiskustannuksien kattamiseen. Venesatamat sijaitsevat myös varsin usein kuntien ja kaupunkien omistamilla mailla.

Maalien sallittu ja kielletty käyttö

Myrkkymaalit ovat biosidiasetuksen mukaisia biosidejä ja ne hyväksyy Suomessa käyttöön Tukes. Kaikki kuluttajakäyttöön hyväksytyt myrkkymaalit on hyväksytty käyttöön vain merialueille ja niitä tulee käyttää vain kemikaalilain, maalin lupapäätöksen ja maalin käyttöohjeen sekä muiden säännösten sallimalla tavalla.

Käytön jälkeen maali tulee poistaa niin, ettei sitä pääse ympäristöön. Maalit ovat vaarallista jätettä (ent. ongelmajäte) ja maalijäänteet tulee toimittaa vaarallisen jätteen keräykseen. Muunlainen myrkkymaalin käyttö on kiellettyä ja usein rangaistavaakin. Maalin käytöstä sisävesillä voidaan jopa rangaista kemikaalirikkomuksena.

Maalin huolimaton käsittely satama- tai talvisäilytysalueella olisi mahdollista rangaista roskaamisena. Satamanpitäjän välinpitämättömyys taas voi joissakin tapauksissa ylittää ympäristörikkomuksen kynnyksen.

Myrkkymaalien vaihtoehdot

Vaikka myrkkymaalien käyttö merialueilla on sallittua, on niiden käytölle nykyisin olemassa myös ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja. Pienet ja keskikokoiset moottoriveneet voivat esimerkiksi käyttää satamapaikalle aisoihin kiinnitettävää mattoa, jonka päälle vene ajetaan ja joka estää kasvuston syntymisen.
Veneenpohjia voidaan myös puhdistaa erilaisilla harjoilla tai ajaa vene harjapesuriin. Eliöiden kehittyminen päättyy myös, jos vene nostetaan joksikin aikaa vedestä kesken kauden.
Lisäksi on olemassa ultraäänilaitteita, jotka ehkäisevät eliöiden kiinnittymistä, sekä veneen pinnan liukkaaksi tekeviä ”myrkyttömiä” maaleja. Sisävesillä veneiden pohjaan ei samassa määrin kerry kasvustoa eivätkä myrkyt ole paitsi laillisia myöskään tarpeellisia.

Kunta valvojana

Vaikka pienvenesatamat eivät olekaan ympäristölupaa edellyttäviä toimintoja, kunnan ympäristötoimialalla on yleisenä valvontaviranomaisena mahdollisuus ja oikeastaan velvollisuuskin valvoa niitä ympäristönsuojelulain nojalla. Lisäksi kunta valvoo kunnan ympäristönsuojelumääräysten noudattamista, jos niitä on kunnassa annettu.
Kunta voi esimerkiksi vaatia ympäristöä pilaavan toiminnan lopettamista. Näiden lisäksi kunta hyväksyy merenkulun ympäristönsuojelulain 9 luvun mukaisesti vähintään 50 venepaikan satamien jätehuoltosuunnitelmat, joskaan veneen huollosta syntyvät jätteet eivät ole alusjätesääntelyn mukaisia alusjätteitä.
Jätelain 75 § perusteella kunta voi määrätä jonkin roskaantuneen alueen, esimerkiksi sataman, siivottavaksi uhkasakon uhalla. Lisäksi kunnan tulisi kemikaalilain 11.1 § mukaisesti ylipäätään valvoa biosidien asianmukaista, Tukesin hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen mukaista käyttöä. Useimmissa kunnissa tähän ei kuitenkaan ole resursseja, sillä ehdot saattavat olla yksityiskohtaisetkin:
”Valmiste on veneenpohjamaali kuluttaja- ja ammattikäyttöön merivesialueille. Valmistetta levitetään ruiskumaalaamalla, siveltimellä tai telalla. Ruiskumaalaus on sallittu vain ammattikäytössä ja edellyttää tehokasta suojautumista. Valmisteiden käyttö makean veden alueella tai kalankasvatuslaitteistoissa ei ole sallittua. Kemikaalin kestävät suojakäsineet tulee toimittaa valmisteen myyntipakkauksen mukana kuluttajille. Valmisteiden käytön ja poiston yhteydessä tulee huolehtia, ettei valmistetta päädy maahan tai vesistöön. Valmisteen myyntipäällyksessä/käyttöohjeissa tulee mainita, että lapset tulee pitää poissa alueelta kunnes käsitellyt pinnat ovat kuivuneet. Käyttö muuhun tarkoitukseen tai vastoin käyttöohjeita on kielletty.”

Yksittäisten veneilijöitten säännöllinen valvonta ei liene käytännössä mahdollista. Ympäristötoimialan resurssit huomioon ottaen satamien ja veneilijöiden valvontaa kannattaisi harjoittaa pistokoetyyppisesti veneiden nosto- ja laskuaikoja painottaen.
Keskeinen osa valvontaa on myös yhteistyö poliisin kanssa, sillä monet myrkkymaalien huolimattomaan käyttöön liittyvät teot, esimerkiksi roskaaminen ja myrkkymaalien käyttö sisävesillä tai muuten käyttöohjeen vastaisesti, on säädetty rangaistaviksi.

Kunta maanomistajana

Kunnat usein joko vuokraavat suoraan venepaikkoja tai vuokraavat satama- ja talvisäilytysalueita yrittäjille tai pursiseuroille. Vuokranantajana kunnalla on mahdollisuus vaikuttaa myrkkymaalien käyttöön asettamalla myrkkymaalien käytölle ja käsittelylle varsin yksityiskohtaisiakin ehtoja vuokrasopimuksissa.

Mahdollinen myrkkymaalikielto tai muu ehto (esimerkiksi jokin määräys veneiden pesutavasta tai vaikkapa ns. pehmeiden maalien kieltäminen) tulee tietysti perustella sopimuksessa huolellisesti ympäristösyillä. Lisäksi sopimusehtoa pitää ainakin jollakin tasolla valvoa ja sen noudattamatta jättämisestä tulee seurata sanktio, esimerkiksi rahasakko ja venepaikan menetys.

Olennaista tässä toiminnassa on yhteistoiminta vuokraamista hoitavan kunnan teknisen toimialan ja ympäristötoimialan välillä. Vuokrasopimuspohjat kannattaa siis valmistella yhdessä.
Maanomistajana kunnan olisi hyvä olla myös ajan tasalla venesataman maaperän tilanteesta, jotta puhdistamistarpeeseen osataan varautua ja jotta voidaan varmistaa, että pilaantuminen päättyy myrkkymaaleista mahdollisesti luovuttaessa.
Satamanpitäjänä toimiessaan kunnan tulisi myös huolehtia siitä, että alueen jätehuolto toimii asianmukaisesti ja että myös vaarallisille jätteille olisi paikka jätepisteessä.

Kunta mahdollistajana

Varsinaisen valvonnan lisäksi kunnalla on mahdollisuus olla muutenkin yhteydessä satamanpitäjiin ja pursiseuroihin ja varmistaa, että näillä on käytettävissään ajantasainen tietämys myrkkymaalien ympäristövaikutuksista ja hyvistä käyttötavoista sekä korvaavista menetelmistä.
Kunta voi toimia tiedonvälittäjänä ja levittäjänä alueellaan. Tämä on paitsi ympäristöteko myös osa kunnan riskinhallintaa pilaantuneen maan puhdistusvelvollisuuden välttämiseksi. Sisävesikunnassa ohjaaminen on yksinkertaisempaa, koska myrkkymaalit on kategorisesti kielletty.
Rannikkokunnan kannattaa myös pohtia, voisiko kunta edistää myrkyttömien menetelmien käyttöönottoa alueellaan. Esimerkiksi sellaisia harjapesureita, joihin veneet voivat ajaa (vrt. autopesu) on Suomessa vielä aivan liian vähän, jotta ne olisivat eri puolilla liikkuvien veneilijöiden käytettävissä silloin, kun merirokon kiinnittyminen veneiden pohjaan alkaa.

Rannikkokunta voisi organisoida myös merirokon kiinnittymisseurantaa sekä venesatamien puhdistusprojekteja.

Puhtaampi satama motivoinee myös veneilijöitä pitämään satamaa paremmassa kunnossa. Venesatamat ja niiden jätevedet kannattaa ottaa huomioon myös yhdyskuntarakenteen suunnittelussa ja vesihuoltolaitoksen verkostoja rakennettaessa.
Kaiken kaikkiaan kunnan rooli sekä valvojana että usein myös valvonnan kohteena on hyvin moninainen ja kunnalle esitetyt vaatimukset ovat kuntien taloudelliset ja toiminnalliset resurssit huomioon ottaen epärealistiset.
Jo varsin pienillä toimilla – tiedotuksella, yhteistoiminnalla vuokrasopimusten laatimisessa sekä pistokoeluonteisella täsmävalvonnalla mahdollisesti yhteistyössä poliisin kanssa – voitaneen kuitenkin saavuttaa merkittäviä kohennuksia nykytilaan.

Lisätietoa myrkkymaaleihin ja satamatoimintaan liittyvästä juridiikasta täältä.

TEKSTI: JANNE SEPPÄLÄ

Janne Seppälä, Tohtorikoulutettava, OTM, FT, Rakennetun ympäristön laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto

 

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Taasen turhaa tutkimusta. Ota silmä käteen ja katso! Tässä tehdään kärpäsestä härkänen. Ampuu pahasti yli tääjuttu totuudesta ja faktoista. Esim. Helsinki. Huviveneiden ”myrkkyjen vaikutus ” alueen vesistöön on 0,0003%. Joten turhaa paskan jauhantaa.

  2. Olisi kiva jos samassa artikkelissa olisi ohjeita miten veneessä jo olevan myrkkymaalin saa siitä irti